Magnolia bloom lite - neulepaita

 








Motivaatio on kumma juttu. Se on voima, joka saa toimimaan ja etenemään. Se voi saada tulta ulkoa päin ja jopa pakosta, tai sitten sitä ajaa oma vilpitön halu saavuttaa jotain. Motivaatiota voi olla ilman tekemisen iloa, mutta iloista tekemistä ei juurikaan ilman motivaatiota. Olen miettinyt  viime aikoina paljon omaa motivoitumistani erilaisiin asioihin; sitä, miksi jokin mielestäni tärkeä asia ei herätä riittävää motivaatiota ja miksi taas jokin ajatuksen tasolla vähänpätöinen juttu saa isoimman motivaation? Kässämotivaationi on käyttäytynyt erikoisesti koko kevään ajan. Se on elänyt paljon sen mukaan, kuinka kuormittunut olen ollut ja mikä on illan vireystila. Vaikka motivaatiota sinällään olisikin, ei ole ollut aina voimavaroja. Kässäilyssä sen olen huomannut etenkin siinä, kuinka paljon vähemmän olen motivoitunut siirtymään illalla yksinäiseen ompsuun aloittamaan uutta ompeluprojektia, kuin käpertymään sohvatyynyjen väliin neulomaan. Neulominen on selkeästi matalamman kynnyksen ja motivaation puuhaa, ompeleminen vaatii enemmän. Toisaalta motivaatio tehdä edes jotakin käsityötä päivittäin on suuri, sillä palkintona se tarjoaa konkreettista kauneutta, mielenrauhaa (paitsi silloin kun homma menee p*rseelleen) ja omaa aikaa. 

Rakastuin talvella ihan täysillä Camilla Vadin suunnittelemaan Magnolia bloom- paitaan ja neuloin sen paksuna ja pörröisenä. Koska se on niin lämmin, että kevään korvilla sitä ei voinut käyttää enää, ilahduin kovasti bongatessani netistä samasta ihanuudesta kevyemmän version. Lite-versio neulotaan ohuemmasta langasta ja suosituksena on sport-vahvuinen villalanka, jossa on 100 g/300 m. Tiesin heti haluavani neuloa sen, mutta lankaa ja väriä etsiessäni olin ihan pinteessa. Kunnes ruokaostoksilla käydessä silmiini osui alekorissa aivan täydellisen sävyinen liila lanka, joten lastasin sitä korin täydeltä. Neuloin oman versioni siis Novitan Muumi Huviretki-langasta, jossa on 112 m/50 g. Koska lanka on suositusta paksumpaa, valitsin ohjeesta pienemmän koon (4). Tuo Huviretki on sekoitelanka villaa ja polyamidia, mutta koska en ole vieläkään oppinut lankahifistelijäksi, olen vain tyytyväinen tuon ihanan pehmoiseen tuntumaan ja mahdollisuuteen pestä paita pesukoneessa.

Kyseisen paidan ohje on saatavilla tällä hetkellä vain englanniksi ja tanskaksi. Olen saanut useampia viestejä, joissa ohjetta kysytään suomeksi ja harmitellaan, että neule jää väliin kielitaidon puutteen takia. Sinua, joka mietit rohkenetko tarttua englanninkielisiin ohjeisiin, tahdon rohkaista lämpimästi! Ohjeet ovat yleensä selkeitä ja niissä toistuu sama rakenne ja termit kuin suomenkielisissäkin. Jos jokin tietty termi jää askarruttamaan, kannattaa se laittaa youtubeen ja lähes 100% varmuudella siitä löytyy ohjevideo. Hyvä neulesanasto löytyy mm. Titityyn sivuilta. Jos koot ovat tuumina, kannattaa ne netin mittamuunninta käyttäen kääntää senteiksi ja kirjoittaa itselle muistiin ohjeeseen. Ja jos homma ei millään etene, kannattaa neuvoa kysyä facebookin neuleryhmistä ja apu tulee yleensä minuuteissa. Nyt vaan motivaatiota herättelemään tämänkin suhteen!

Linnunlaulun ja vihertävien puiden täytteistä uutta viikkoa just Siulle ♥

Sussu-verkkaripuku










Ai että tulivat pääsiäisvapaat tarpeeseen! Uusi työni on imaissut minut mukanaan niin vauhdilla, että iltaisin uni tulee heti pään kopsahtaessa tyynyyn eikä ompelemisesta ole jaksanut haaveillakaan. Vaikka uusi on innostavaa ja kiinnostavaa, se on myös haastavaa ja kiireistä, joten mikään isompaa ajattelua vaativa ei ole houkuttanut virka-ajan jälkeen. Vaikka nyt lomalla olisi ollut ihana lähteä jollekin pienelle reissulle, veti koti pitemmän korren ja tästä tulikin varsinainen kässäloma! Olen leikannut pitkästä aikaa vinon pinon kankaita lasten vaatteisiin, viimeistellyt keskeneräisiä ompeluita ja piirtänyt uusia kaavoja. (Laskin juuri, että 19 vaatetta on tekeillä, saattoi mopo lähteä keulimaan.)  Välissä olen ehtinyt neuloa ja saanut aloittamani tuftaustyönkin valmiiksi. Ihan parasta!

Ompelujumi lähti purkautumaan, kun sain ommeltavakseni Ommelkuplan uutuusverkkarikangasta. Valitsin violetinsävyisen Kuiske-kuosin, mihin oli helppo yhdistää musta ribbiresori. Verkkarilta osasin odottaa huippulaatua, sillä viime vuonna tytsylle ompelemani verkkapuku on ihan priimaa edelleen! Tämä verkkari on sopivan tukevaa ja sileäpintaista ja sisäpuoli on pehmeäksi harjattu. Kaavaakaan ei tarvinnut itse arpoa, sillä Ommelkuplalta ilmestyi juuri naisille kaavapaketti. Sussu-kaava sisältää takin, jossa on kolme eri kaulusvaihtoehtoa sekä housut, joissa valittavana on suora kapea lahje tai resorilahje. Omaan settiini valitsin hupullisen takin ja taskut. Takin leikkaus on hyvä ja parantaa istuvuutta ja taskut oli helppo upottaa saumaan. Muokkausta tein sen verran, että lisäsin huppuun nauhat ihan vaan näköä lisäämään. Housut tein resorilahkeilla. Valitsin koon varmuuden vuoksi reilumman mukaan ja jouduin valmista vaatetta kaventamaan vähäsen. Etenkin housut jäivät alkuun reiluiksi, vaikka tarkoitus on olla slim fit. Koska kokotaulukkoa tässä kaavassa ei ole, niin vinkkaankin ottamaan mittanauhan kauniiseen käteen ja vertaamaan kaavaa sopivaan vaatteeseen. Kaiken kaikkiaan tykkään kaavasta kovasti ja varsinkin takin kaavaa hyödynnän varmasti jatkossakin ♥ Kyllä kelpaa pyöräilykausi korkata näillä vermeillä, sopii muuten täydellisesti myös fillarin väriin!

Oletko sinä verkkareita ommellut tänä keväänä? 

Aurinkoista pääsiäisen loppua just Siulle ♥

Tylli-uimapuku ja Nuppunen 5
















 Jos olet vilkaissut tänään ulos, niin voinet yhtyä mielipiteeseeni siitä, että rantakelit eivät hetkeen ole täällä. Katse on silti sitkeästi kohti kevättä ja kesää, joten optimistisesti ompelin neitoselle uikkarit valmiiksi. Idealamppu syttyi saadessani käsiini uusimman Nuppunen-kirjan, joka painottaa tällä kertaa liikuntaan ja hyvinvointiin. Pienten tyttöjen Tylli-kaava oli niin söpö, että sellainen oli ommeltava meillekin! Ihanan pirteän pinkki kuosi on Nupun Sydäntalvi ja materiaalina on liukas urheilutrikoo, joka sopii erityisen hyvin uima-asuihin. Uikkariteema innosti myös Tinttaraa, joka sujuvasti stailasi itse itsensä kuvauksia varten ♥

Jos olet ehtinyt Nuppusen kaavoihin tutustua tai olet mallikuvia nähnyt, tiedätkin, että Tylli on oikeasti yksiosainen uimapuku. Sellaista minäkin olin ompelemassa, mutta sovitusvaiheessa Tinttara rakastui erillisiin ylä- ja alaosiin, joita en ollut vielä yhdistänyt helman kanssa. Totesimme yhdessä osien olevan aivan kelpoiset bikineiksi ja meidän miniteini oli aiiiivan haltijoissaan napapaidasta. Sen verran minäkin joustan, rannalle jos mihin voi mennä napa paljaana... Alkuperäisestä ohjeesta poiketen ylä-ja alaosat ovat siis erillään ja molempiin on lisätty "resorikaitale" vyötärölle. Hamosen alla olevia bikinihousuja jouduin vähän kaventelemaan  hoikalle lapselle. Kokoa arpovalle vinkkaankin, että ota leveys pienemmän koon mukaan, jos lapsi on kapoinen. Olimme molemmat, minä sekä Tinttara, hyvin tyytyväisiä lopputulokseen ja tuota yläosan kaavaa tulee varmasti hyödynnettyä jumppatoppiinkin. 

Mutta entäpä se uusin Nuppunen? Nuppu print companyn viides kirja keskittyy hyvinvointiin ja liikkumiseen tarjoten kaavoja teemaan sopien. Kirjasta löydät naisten treenivaatteita, takin, pari rentoa mekkoa sekä t-paidat ja uima-asut koko perheelle. Naisille kokoskaala on 34-52 ja lapsille 74- 140 cm. Materiaaliksi valikoituu tällä kertaa trikoo-, softshell- ja lycrakankaat. Nuppunen 5 on tyyliltään saman henkinen aiempien opusten kanssa. Kuvat ovat harmonisia ja kauniit luontomaisemat nostavat vaatteet kivasti keskiöön. Kirjan alkuosa on teemoiteltu vuodenaikojen mukaan ja malleja esitellään monipuolisesti. Loppuosasta löytyy tarkemmat kuvaukset vaatteista ja tietenkin yksityiskohtaiset ompeluohjeet. Kaava-arkit ovat ihanan selkeät ja bonuksena on vielä erilliset ohjeet ja vinkit yleisesti ompeluun. Seuraavaksi tästä kirjasta ompeluun pitää ottaa lycrasta ommeltava juoksuvyö, johon myös löytyy ohje. Kuvissa näet muita malleja, jotka jäivät minua kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan ihastuttava kirja muiden  Nuppusten joukkoon ♥

Joko Sinä olet suuntaamassa kesää kohti vai kannattaako kaivaa merinot kehiin uudestaan?

Kivaa viikkoa just Siulle ♥

Pinkki ja pehmoinen Infinity shawl







Doomscrollaajien kuningatar täällä hei! Taannoinen hiihtoloma kului ihanasta auringosta ja perheen kanssa yhdessä tekemisestä nauttien, mutta samalla ihan liian tiiviisti uutisia tuijottaen. Se jos mikä oli omiaan stressitason ja ahdistuksen nostoon, ja melkein jo pakkasin varmuuden vuoksi perheelle tavaratkin valmiiksi pikaista evakkoreissua varten. Tuntui niin absurdilta hetkessä alkaa pelätä sotaa - asiaa, mitä en olisi ikinä uskonut miettivänikään omalle kohdallemme. Koronapandemian jälkimainingeissa olisin kyllä toivonut maailmalle ihan jotain muuta... 

Huolen vyöryn keskellä huomasin saavani lohtua neulomisesta. Silmukoiden syntymisessä ja työn etenemisessä on aina jotain hyvin tyynnyttävää ja maadoittavaa. Ei turhaa mietiskelyä, vain sormien lomitse soljuvaa pehmeyttä. Keskittymistä vain meneillään olevaan hetkeen, omaan kuplaan, missä kaikki on juuri nyt kohdallaan. Ja se, että saa aikaan jotain konkreettista, jotain ihanaa ja käsillä kosketeltavaa. Tällä kertaa valittu neuleen värikin toi iloa ja piristi synkistynyttä mieltä. Niin se vain on - toiminta on terapeuttista!

Ajatus tähän huiviin virisi jo vuosi sitten, kun neuloin pinkin Oslo-piponi. Halusin sille saman värisen huivin kaveriksi ja viime syksynä löysin oikeat langat odottamaan. Yhdistin Dropsin Fabelia ja Brushed alpaca silkiä, ohjeena on Katian Infinity shawl.  Se on ihana ja helppo malli, joka on ihan paras telkkarin katselu- ja automatkaneule yksinkertaisuudessaan. Nyt halusin vähän jotain lisää, joten pyöräytin vielä tasselitupsut huivin kulmiin. Näiden asusteiden kanssa olo on heti pirteämpi ♥

Millaisilla keinoilla Sinä haet rauhan tunnetta, mikä Sinua auttaa?
Lohdullisia ajatuksia just Siulle ♥ 

 

Toivehupparit lapsille












Ompelukoneeni ovat vuodenvaihteen jälkeen olleet vähällä käytöllä. Lapsilla tuntuu perusvaatetta olevan melko lailla omiksi tarpeiksi ennen seuraavia kasvupyrähdyksiä. Omiin vaatteisiini minulla olisi useampikin houkutteleva kaava, mutta kankaiden valinta tuntuu tuskaisalta. Mikään kuosi ei huuda nimeäni eikä pelkkä musta houkuta. Ennemminkin olen silmäillyt omaa vaatekaappiani sillä silmällä, mitkä ommelluista vaatteista ovat niitä, mitkä toistuvasti päätyvät päälleni ja mitkä taas jäävät kaappiin. Siltä pohjalta olen sitten yrittänyt luoda ompelusuunnitelmaa. Ehkäpä pieni tyylin murros on meneillään ja koen sen ihan tervetulleena. Liekö somessa näkemäni muoti, kertyvä ikä, arjen vaateet  vai kaikki yhdessä, mutta kevääksi on kyllä jotain uutta ommeltava!

Näihin huppareihin toiveet tulivat suoraan lapsilta itseltään ja todellakin tartuin niihin. Etenkin meidän koululainen on niin urheiluvaatteiden perään, että ihanaa, kun äidin tekemät pertsatkin kelpaavat Adidasten rinnalla. Poika kaiveli haicollegen itse Eurokankaan palalaarista ja tilasi siitä samanlaisen hupparin kuin aiemmin tekemäni ovat olleet. Kaavana on tietenkin LillaLumin Jasu, suosikkihupparikaavani hoikalle pojalle. Nyt on kokona jo 146 cm! Tuntuu hurjalta ommella jo tuossa koossa. Joku ehkä muistaa ensimmäiset blogivuoteni, kun samaiselle poikaselle ompelin koossa 74 cm ♥ ( Olisipa muuten kiva kuulla, onko ruudun toisella puolella joku, joka on alusta asti seurannut kässätaivaltani? )

Tinttara taas antoi itse tarkat speksit siitä millaisen hupparin hän halusi. Piti olla lyhyt ja olkapäillä "viivoja", värinä liila kuten kaverillansa. Ihana laventeli jc löytyi valmiiksi kaapistani ja kaavan yhdistelin Ottobren paitakaavoista muokkaamalla. Hihan puhvituksen piirsin itse halkaisemalla, levittämällä ja korottamalla hihan yläosaa. Pituudestakin pääsimme kompromissiin, kun tylsimyksenä en suostunut napamittaista paitaa tekemään. Nyt napa saattaa vilahtaa, jos kädet nostaa ihan ylös... Yksivärisessä hupparissa pisteenä iin päällä ovat kultaiset ompelumerkit; Ommelkuplan yksisarvinen koristeena edessä ja oma nimikkomerkkini signeerauksena takahelmassa.  En muuten lakkaa hehkuttamasta noita omalla nimellä ja/tai logolla varustettuja nahkapaperimerkkejä, jotka kesällä sain silloiselta Datanorpalta, jonka päivitetty nimi on Kainor. Merkit ovat kestäneet pesuja vaatteissa hyvin ja tykkään merkkien ulkonäöstä tosi paljon!

Millaisia vaatteita teidän kouluikäiset pitävät? 
Reipasta loppuviikkoa just Siulle ♥

 

Magnolia bloom - villapaita





Onko nyt hyvä hetki kiljua, että riittää jo lumen tulo? Onko ok olla aivan kypsä siihen, että pikkuinen autoni pyörii sohjossa aamuisin, kun tiet ovat vielä auraamatta? Voiko ahdistua kevyesti siitä, ettei ikkunasta näy kuin jäätävä lumivuori? Talvi alkoi jo saada minua puolelleen perheen yhteisten talviharrasteiden ja silmiä hivelevän huurteisen kauneuden ansiosta, mutta nyt kyllä palaan alkuperäiseen kantaani. Kevät tule jo, mielellään vauhdikkaasti vielä!

Jos tästä talvisäästä jotain iloa saan, niin ehdottamasti sen, että voi käyttää villapaitoja. Tämä Magnolia bloom- villis on kertakaikkisen ihana, mutta tosi lämmin! Ihastuin malliin ensinäkemälläni ja aloin suunnitella omaa toteutusta heti ohjeen saatuani. Minua viehättivät suuresti nuo pienet pompulat kaarrokkeessa, joilla yksinkertaiseen malliin on saatu uniikki ilme.  Ohjeen on tehnyt Camilla Vad ja se on ostettavissa Ravelryn kautta. 

Ohjeessa on suositeltu käyttämään kaksinkertaista ohutta villalankaa sekä kaksinkertaista mohairlankaa, yhteensä siis nelinkertaista lankaa. Luin monen neuloneen oman versionsa suoraan Dropsin Airista ja sekin olisi varmaan ollut ok. Päädyin kuitenkin omien langanvahvuuslaskelmieni perusteella ostamaan New Cedro-villalankaa ja yhdistämään sen Dropsin Brushed  alpaca silk-lankaan. Näin sain toivomani pörröisyyden paitaan ja muutenkin yhdistelmä oli mukava tuntumaltaan. Neuloin ohjeesta poiketen paidan 6 mm puikoilla. Tein mallitilkunkin, mutta en saanut sitä täsmäämään, joten annoin vaan mennä. Lankaa minulla kului New cedroa vajaa kahdeksan kerää (noin 400 g) ja alpakkahöttöä reilu kuusi kerää (noin 150 g). 

Paidasta tuli erinomaisen sopiva siitä huolimatta (tai sen takia), että koko ei mennyt tällä kertaa ohjeen mukaan, Neuloin L-koon mukaan, mutta valmis paita on ohjetta reilut 20 cm kapeampi rinnan ympärykseltään.  Koska tämä paita neulottiin ylhäältä alaspäin, oli sitä mahdollista sovittaa matkan varrella ja vertasin kokoa myös aiemmin neulomiini sopiviin paitoihin. Pituutta lisäsin reilusti ohjetta enemmän, koska tykkään siitä enemmän näin. Toki tajusin sen vasta pääteltyäni paidan hihoineen ja helmoineen, joten purkuhommilta ei tälläkään kertaa vältytty. Muuten paita oli helppo ja suhteellisen nopea neuloa. 

Tästä mallista on ohje myös ohuemmalle langalle sekä erikseen villatakki, joita kävin jo Ravelryssä kurkkimassa. Saa siis nähdä tekisinkö jossain vaiheessa toisen samanlaisen vai etsinkö jotain muuta. Hurmaavan houkuttavia neulemalleja on niin monia! 

Mitäs sinulla on puikoilla tai haaveissa seuraavaksi? Lumisia talvipäiviä just Siulle ♥