DIY: Helpot makrameelumitähdet






Varma boomeriuden merkki, mutta sanon silti; miten voikaan vuosi vuodelta aika rientää nopeampaa! Jälleen ollaan joulukuussa ja vuoden paras aika on taas käsillä ♥ Viimeiset pari vuotta on kipannut kuraa koko ihmiskunnan niskaan ja huolet vyöryneet ylitsemme sellaisella voimalla, että ei ihme, vaikka synkkyys on välillä vallannut mielen. Joulun saapuminen ei poista kurjuutta maailmasta, mutta jotakin sellaista siinä on, mikä tuo lohtua, lämpöä ja rauhaa ainakin minun sydämeen. Toiveikkuutta ja ripauksen taikaa, kun joulua saa odottaa yhdessä lasten kanssa. Joten joulu, täältä tullaan!

Sain ilon avata tämän vuoden Käsityöblogien yhteisen joulukalenterin ja teen sen näillä solmeilluilla lumihiutaleilla. Tai tähdillä, miten kukakin asian näkee. Ensimmäiset makrameelumitähteni tein viime vuonna Lappeenrannan Taitokeskuksen opissa ja tänä vuonna päätin kokeilla kotona uudestaan. Tähdet syntyvät helposti, jos osaat kaksi eri solmua; leivonpääsolmun ja kaksoistasosolmun. Kaikki muut solmut ovat vaan plussaa, mutta noilla kahdella pääset jo hyvin alkuun. Näistä tekemistäni malleista vain yhteen tarvitaan kolmaskin solmu. Näihin tähtiin sovelsin paria löytämääni ohjetta (esim. Lankavan ohje ja googlettamalla löytynyttä inspiraatiokuvaa. Jos haluat kokeilla, mutta oma solmusilmä ei vielä ole kehittynyt, nappaa tästä helpot ohjeet! Kun olet tehnyt pari, huomaat, että vaihtelemalla peräkkäisten solmujen määrää ja langan kireyttä saat muokattua tähtien muotoja loputtomiin. 

Kaikkiin tarvitset metallisen avainrenkaan keskustaksi, ohuehkoa makrameelankaa (itse käytin Minimopparia) tai vaikkapa paperinarua, mittanauhan ja sakset. Valmiiden tähtien kovettamiseen voit käyttää tärkkiä tai vesi-liimaseosta. Kaikki nämä tähdet on aloitettu leikkaamalla 14-16 x 50 cm pätkiä lankaa, jotka solmitaan leivonpääsolmuilla renkaaseen.
Erinomaisen selkeät ohjeet solmuihin löytyvät mm. Solmukas-blogista. 


Lumitähti nro 1:

1. krs: Solmi 14 lankaa renkaaseen leivonpääsolmuilla.
2.krs: Tee 7 kaksoistasosolmua neljällä vierekkäisellä langalla kerrallaan. 
3. krs: Tee lomittain 7 kaksoistasosolmua yhdistäen vierekkäisistä solmuista kaksi reunimmaista lankaa.
4.krs: Ota jokaisesta solmusta kaksi vierekkäistä lankaa ja tee niillä kuusi vuorottelevaa silmusolmua. Toista tämä 14 kertaa, jotta kaikki lankaparit muodostavat ketjumaisen pätkän.
5.krs: Yhdistä kaksi vierekkäistä ketjua yhdellä kaksoistasosolmulla sakaraksi, kiristä kunnolla. Leikkaa lankojen päät haluamaasi mittaan.


Lumitähti nro 2:

1.krs: Solmi 14 lankaa renkaaseen leivonpääsolmuilla.
2.krs: Tee 7 kaksoistasosolmua.
3.krs: Tee lomittain 7 kaksoistasosolmua yhdistäen vierekkäisistä solmuista kaksi reunimmaista lankaa jättäen solmujen väliin lankaa löysälle noin 1 cm verran.
4.krs : Tee vielä lomittain 7 kaksoistasosolmua jättäen noin 2 cm lankaa löysälle solmujen väliin.
5.krs: Jatka jokaiseen sakaraan vielä kaksi kaksoistasolmua (eli jokaisessa on kolme perättäistä solmua). Leikkaa lankojen päät.


Lumitähti nro 3:

1.krs: Solmi 16 lankaa renkaaseen leivonpääsolmuilla.
2.krs:  Tee 7 kaksoistasosolmua.
3.krs: Tee lomittain 7 kaksoistasosolmua yhdistäen vierekkäisistä solmuista kaksi reunimmaista lankaa, jätä lankalenkki löysälle toiselta puolelta ja kiristä vain toista.
4.krs: Jatka edellisen solmun päälle viisi kaksoistasosolmua jättäen löysempi lankalenkki vuorotellen puolelta toiselle.
5.krs: Tee sakaroiden päihin tiukka kaksoistasosolmu ja leikkaa lankojen päät.


Lumitähti nro 4:

 1. krs: Solmi 14 lankaa renkaaseen leivonpääsolmuilla.
2.krs: Tee 7 kaksoistasosolmua neljällä vierekkäisellä langalla kerrallaan. 
3. krs: Tee lomittain 7 kaksoistasosolmua yhdistäen vierekkäisistä solmuista kaksi reunimmaista lankaa.
4.krs: Tee jälleen lomittain 7 kaksoistasosolmua.
5.krs: Jatka edellisten solmujen päälle 3 kaksoistasolmua, kiristä viimeinen tiukkaan. Katkaise langat.

....

Tämä oli Käsityöblogien joulukalenterin ensimmäinen luukku. Toinen luukku aukeaa huomenna Käsintehtyä ja kaunista- blogissa. Kannattaa seurata koko joulukuun ajan mitä ihanuuksia muiden taitavissa käsissä syntyykään ♥

Ihanaa joulukuuta just Siulle!


Lähettänyt klo 1 kommentti
Tunnisteet: , , ,

Loimuneule Lite ja mietteitä värien valinnasta









 Värien voima on yksi niistä asioista, minkä kanssa saa olla vastakkain käsitöitä tehdessä. Omat lempivärit ja mieltymykset vaikuttavat varmasti eniten valintoihin, mutta eri asia on, miltä nuo lempparit näyttävät yhdessä. Upeankin työn mahtavuutta latistaa keskenään riitelevät tai toisiinsa hukkuvat sävyt. Sama toimii toiseen suuntaan; yhteen sopivat tai toimivan kontrastin synnyttävät sävyt tukevat toinen toistaan ja  sytyttävät vaatteen eloon! 

Itse suosin usein vastavärejä sopivassa suhteessa tai valitsen tehostevärin, minkä poimin kankaan sävymaailmasta. Musta ja valkoinen on lyömätön pari, harmaan kanssa taas toimii mikä tahansa. Tehosteena suosikkejani ovat jo vuosia olleet pinkki, keltainen, petrooli ja  minttu, joiden rinnalle tänä vuonna on hiipinyt myös laventeli. Yleensä katson sitä, että värit näyttävät rinnakkain olevan toimivassa harmoniassa ja sen takia esimerkiksi lankojen valitseminen on netistä ihan toivoton tehtävä.  Samalla värillä on usein lukuisia eri sävyjä, jotka taittavat viileään tai lämpöiseen - ja sepä tekeekin asiasta jälleen kiintoisamman... 

Neuleissa värien valinta on mielestäni ehdottomasti se vaikein kohta. Vaihtoehtoja ja yhdistelmiä on mahdoton määrä, ja monesti niitä on hankala edes mielessään hahmottaa. En yleensä kopioi suoraan näkemiäni väriyhdistelmiä muiden neuleista, mutta saatan poimia inspiraatiota ja soveltaa sellaista, mikä miellyttää omaa silmää. Ja hei vinkki: kun kirjoittaa Pinterestiin "colour palette pink" (vaihda väriksi haluamasi), näet kuvina pitkän listan ehdotuksia yhteen sopivista comboista!

Olen pitänyt vahvuutenani sitä, että osaan yhdistellä värejä taiten, mutta tämän villiksen kohdalla oli usko loppua! Ostin alkusyksystä pinkin, viljan keltaisen ja poltetun oranssin väriset lankakerät, koska ne näyttivät vierekkäin aivan ihanalta yhdistelmältä. Yhdistin kirkkaat sävyt turvalliseen harmaaseen ja aloin neuloa paitaa Novitan Kaarrokeneuleet-lehdestä löytyvällä Agneta-paidan ohjeella. Olin tehnyt vastaavan jo kesällä hempeämmissä sävyissä lahjaksi ja nyt halusin jotain räväkämpää. Päästyäni neuleessa hihojen kuvioihin, tajusin, ettei yhdistelmä kerta kaikkiaan toimi. Ihan järkky värioksennus, jonka pulma oli se, että värit eivät olleet kuviossa pohjaväriä vasten, vaan sekoittuivat liikaa. 

Ei muuta kuin purkuun siis. Siinä vaiheessa koko Agneta alkoi tökkiä ja äkkipikaistuksissani ostin vastaan tulleen Villahullun Loimuneuleen ohjeen. Kuvioväritkään eivät enää tuntuneet yhtään puhuttelevilta ja pitkällisen hiulaamisen jälkeen jäljelle jäi ainoastaan oranssi. Lopputuloksen suhteen en nyt ole ihan varma mielipiteestäni. Istuvuus on oikein hyvä lisättyjen kerrosten kanssa ja kuvion graafisuus miellyttää. Värit sen sijaan eivät ihan täysin vakuuta, vaikka oranssi tukkaan sopiikin. Retki- ja ulkoilupaidaksi tämä sopii kuitenkin erinomaisesti. Loimuneuleen ohjeen laitan talteen, sillä tällä ohjeella voisin kyllä ilomielin neuloa toisenkin paidan.

Onko Sinulla jotkut tietyt värit, joita suosit? Miten teet värivalinnat?

Kivaa tulevaa viikkoa just Siulle, toivottavasti tämän viikonlopun auringonsäteet antoivat iloa ♥

Lähettänyt klo 2 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Mekkoja syksyyn ja arjen tuskaa







Kirjoitin pari viikkoa sitten instaan, että arki tuntuu välillä olevan kuin iso musta aukko, joka imaisee syöveireihinsä ilman toivoakaan ulospääsystä. Ihailen suuresti niitä oman elämänsä sankareita, jotka ruuhkavuosien kiihkeimmässäkin vaiheessa jaksavat hehkuttaa tavallisen arjen autuutta ja ihanuutta. Katselen kateellisena instastoryja, joissa nämä superihmiset tavallisena tiistaina tarjoilevat lapsilleen itse kasvatetuista bataateista tehtyä keittoa (ja lapsensa sen vinkumatta syövät!) samalla kun vetäisevät mindfullneshenkisen joogaharjoitteen, ohimennessään remontoivat kylpyhuoneen,  kuvaavat hassunhauskan tanssivideon reelseihin, hoitavat parisuhteensa kukoistamaan ja vielä tekevät täyden päivän palkkatöitä siihen päälle. Tuijotan näitä someihmeitä itse paistaen teollisia kalapuikkoja, kiljuen lapsille tuhannetta kertaa siitä, että likaiset vaatteet on ihan luvallista viedä suoraan pyykkikoriin ja kiskoen valmiiksi jo kenkiä jalkaan, kun taas on joku kyytiä vailla. 

Kyllä minä ainakin vaihtaisin tasapaksun ja kiireen sävyttämän arjen koska vaan loman aurinkoisen hitaisiin aamuihin ja loputtoman pitkiin iltoihin; vapaa-aikaan, jonka mittavat tunnit täyttäisin riemua ja nautintoa tuottavilla, itse valitsemillani asioilla; pitkiin päiviin yhdessä perheen ja ystävien kanssa; luksushemmotteluun kurkkusiivut silmillä  sekä glitterin kiillottamaan juhlahumuun, joka nostaa hymyn ja skumppalasin huulille, viirinauhat kattoon ja  ilmapallot kohti korkeuksia. Etkö sinä tekisi niin? 

Huomaan lisääntyvän pimeyden tekevän harmaasta vieläkin harmaampaa ja päässäni soi aamuisin repeatilla Antti Tuiskun "Rahan takii". Todellakin, pakko on twerkkaa, jotta saa lapsille goretexii...  Sitten lapsi uusissa goretexeissaan pelaa välkällä vähän jalkapalloa ja kappas, johan niissä on reikä. Loppusyksyn aika käynnistää elämässäni aina jonkinlaisen "päiväni murmelina"-vaiheen, jolloin kelana toistuu vuorokausi toisensa perään ja ainoan eron tuo arvuuttelu siitä, kenen nenä tänään vuotaa ja minkä verran. Lohtua tuovat whatsapp-viesteissä toistuvat hikeä pukkaavat - , kasvonsa kätkevät - ja itkunauruemojit, jotka kertovat, etten ole tässäkään elämänvaiheessa yksin, vaan tuntemukseni ovat melko universaaleja.

Huh, jopas oli vuodatus! Ja ihan ohi oikean aiheen, joka oli se, että hei olen ommellut. Paljonkin, mutta tässä nyt muutama mekkotyyppinen vaate. Nämä ilahduttavat omalta osaltaan pimeänä arkiaamuna, kun vaatehuoneen himmeässä valossa kiskon kolttua päälleni. Perustunikamekko on Nappinjan trikoota pienellä geometrisellä kuviolla ja taskut antavat mekolla käytännöllistä lisäarvoa. Kukkakangas on Mieli designin ihanuus ja mekko tehty Ommellisen solmutunikan kaavalla. Kolmas, oma suosikkini, on Aarrelabelin (vai Aarteen? Aarren?) Dot-kankaasta tehty mekko, jonka pohjana käytin Kaavastudio Ainoan Hertta-kaavaa. Tätä kangasta vaalin aarteenani pari vuotta, mutta nyt viimein uskalsin siitä mekon tehdä. 

Ihanaa, jos löysit tänne blogiin asti ja luit vuodatuksenikin ♥ Olisi kiva kuulla, tunnistatko itsessäsi samoja fiiliksiä tai mikä on Sinun suurin oivallus arjen kesyttämiseen? Vai oletko Sinä juuri se, ketä tunnustin kadehtivani :D

Lämmintä ja lempeää viikonloppua just Siulle ♥

Lähettänyt klo 6 kommenttia
Tunnisteet: , , , , ,

Fleur-neule eli pompuloita neitoselle











 Kuinka onnelliseksi saakaan arjessa yllättäen vastaan tuleva kauneus! Jokin odottamaton, viehättävä asia, minkä näkeminen piristää ja vetää suupieliä ylöspäin. Välillä se on luonnon muovaama, välillä taas jonkun luovan kanssaihmisen aikaansaannos. Kaupungilla talon seinään maalattu valtava muraali, hiekkarannalla santaan piirretty sydän, sympaattinen katuliituteos naapurin pihassa, metsäpolun sivusta kukkiva upea alppiruusupensas, vaaleanpunainen huvila omenapuineen autonikkunasta bongattuna, tyylikäs graffiti puistomuuntajan kyljessä työmatkan varrella, Aalto-maljakon muotoinen kanto lenkkireitin varrella. Yksi tällainen ihanuus tuli vastaan muutama päivä sitten, kun mutkan takaa eteeni avautui yllättäen auringonkukkapelto! Miten ihastuttava idea, iloa ihmisille ja hyötyä lukuisille pörriäisille. Aurinkoinen ilta ja juuri valmistunut uusi neule houkuttelivat kuvaamaan neitosta auringonkukkien sekaan ♥

Tämä neulemalli oli rakkautta ensi silmäyksellä kaikin puolin. Viime aikoina kaikissa neulomissani paidoissa on ollut pompuloita ja ne hurmasivat tässäkin. Bongasin kuvan instagramissa, sain ohjeen käsiini ja laitoin saman tien langan tilaukseen. Ohje löytyy Sandness garnin lehdestä 0221F ja mallin nimi on Fleur-neule. Paita on yksinkertainen neuloa, ainut pieni jippo on tuo hihan pompulakuvio. Jos pompulat tuottavat pään vaivaa, löydät instastani @hannakatrie siihen video-ohjeen. 

Ohjeen mukaisesti paita neulottaisiin yhdistäen Sandness garnin Kosia ja Tynn silk mohairia. Itse kuitenkin oikaisin ja kokeilin ensimmäistä kertaa Dropsin Air-lankaa. Kokeilun myötä ymmärrän viimein Airin suuren suosion neuleissa. Tuo lanka on ihan unelmanpehmeä, mielettömän kevyt ja ihana neuloa! Purkaminen ei sitten niin ihanaa ole, mutta se on toinen tarina...

Ja muksu rakastui paitaansa! Tuo on nyt ollut viikon ajan päällä joka päivä, hyvä että yöksi malttaa riisua. Pehmeys, väri ja miellyttävä tuntu viehättävät meitä molempia. Kovassa käytössä lanka on jo lyhyessä ajassa nyppyyntynyt, mutta onneksi siistittävissä villakammalla silitellen. Jos villakampa ei ole sinulle tuttu, vaikka kaapistasi löytyy villavaatteita, niin kannattaa tutustua. Sillä saa tehtyä taikoja!

Nyt mietin, että saisinkohan muokattua tuosta lasten ohjeesta itsellenikin sopivan. Sitä ennen aloitin jälleen uuden villapaidan, jossa on - ylläriylläri - pompuloita!

Ihanaa viikonloppua just siulle ♥

Lähettänyt klo 3 kommenttia
Tunnisteet: , , , , ,

Riddari miehelle ja hallinnan menettämisestä







Tätä alkusyksyä on leimannut vahvasti tunne hallinnan tunteen menettämisestä. Kun Tinttarakin aloitti koulun, täytyi näin vanhempana luopua siitä varmuudesta, että lapsi kuskataan tiettyyn aikaan päiväkotiin ja on siellä tallessa työpäivän ajan. Nyt molemmat mukulat jätetään pahimmillaan aamulla keskenään kotiin ja selviytymään kouluun ja iltapäivällä toivotaan kädet ristissä, että tyypit päätyvät takaisin kotiin. Kun lasten ollessa pieniä pystyin päättämään mitä he syövät, missä viettävät aikaa ja mitä he pukevat päälleen, joudun nyt tyytymään ohjeiden antamiseen. Todennäköistä on, ettei osu kohdalleen kuitenkaan. Kotona olen menettänyt jääkaapin hallinnan, koska lapset kavereineen tyhjentävät nakkipaketit ja syövät muka hyvin jemmatut herkut kaapeista. Lasten kyky ilmaista itseään, mieltymyksiään ja omaa tahtoaan on ihailtavaa ja tarpeellista elämää varten, mutta myönnettävä on, että äidin näkökulmasta olisi kiva, jos ne joskus edes tottelisivat ilman mutinoita.  

Pari viikkoa sitten jouduin toden teolla päästämään kontrollista irti, kun sairastuin ihan yllättäen navakkaan keuhkokuumeeseen. Sairaalahoidossa ja vielä sen jälkeen pitkälti voipuneena koin menettäneeni arjen hallinnan ihan täysin. Voimat vähissä, unirytmi sekaisin ja ilman normaalia liikkumista ja työntekoa olin ihan tuuliajolla. Elämä muistutteli oikein urakalla, että turha on liikaa suunnitella ja kuvitella voivansa itse päättää kaikesta. Toipuminen on hidasta ja kärsimättömän maltti kovalla koetuksella.

Tämän kaiken keskellä neulominen on tuonut suurta lohtua. Kun silmukat lipuvat puikolta seuraavalle ja kuvio muodostuu rivi kerrallaan, täysin suunnitellun mukaisesta, voin tuntea hallitsevani edes jotain ihan täysin. Lanka on lempeää ja pehmeää, mukautuu liikkeisiin ja tottelee nöyrästi. Toisin kuin arjessa muutoin, voin edetä selkeän ohjeen mukaan, jonka joku toinen on puolestani hyväksi havainnut. Miten ihanan rentouttavaa!

Blogini hallinnan ajattelin napata takaisin postaamalla viimein tämän alkukesästä valmistuneen villapaidan. Tein puolisolleni uuden Riddarin, sillä aiemmin Lettlopista neulomani versio tuntuu hänestä liian kutittavalta. Tämän tein Dropsin Karismasta, sävyinä petrooli 73, oranssi 11, 72 vaalea helmenharmaa ja pohjana vaaleanharmaa 44. Karisma on yksi lempilangoistani, sillä se on moneen sopivan paksuista ja melko pehmeää ihoa vasten, erinomaista hinta-laatusuhteeltaan. Ja näin kolme Riddaria neuloneena en ihmettele yhtään mallin kestosuosiota - onhan tämä nyt loistava villapaita, helposti monelle muokattava ja mukava neuloa.

Miten Sinun syksy on lähtenyt liikkeelle? 
Voimaa tulevaan viikkoon just Siulle ♥

 

Lähettänyt klo 9 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Kullanmuru-villapaita








Miten upea voikaan olla maisema, mikä avautuu rannikolla! Olen koko ikäni ollut vannoutunut järviseudun kasvatti, mutta viime vuosina viehättynyt yhä enemmän merestä. Se missä meri aiemmin tuntui minusta liian avaralta ja arvaamattomalta, näyttäytyy se nyt valloittavan kesyttömänä, vapauttavana ja mieltä tyynnyttävänä. Sama efekti kuin tunturin laella; oma sisäinen hulina ja kiire rauhoittuvat kaukaisuuteen katsoessa. Elämä on niin täynnä monenlaisia yksityiskohtia takerruttavaksi, jolloin kokonaisuus tahtoo unohtua. Aavalle merelle tuijotellessa kokonaisuus asettuu taas paremmin uomiinsa. 

Kävimme ihastelemassa merimaisemaa Virolahdella, mikä oli sopivan matkan päässä täältä kotoisan Saimaan rannalta. Samalla kuvasin neitoselle neulomani Kullanmuru-villapaidan. Olen aiemmin neulonut vastaavan neuletakkina, ohje löytyy Klompelompen ensimmäisestä kirjasta. Malli on minusta kauniin pelkistetty, mutta jujua tulee pintaneuleesta ja niskan sekä hihojen nappihalkioista. Sain upotettua tähän useamman kerän omasta neuleestani jäänyttä Novitan Huviretki-lankaa, mikä ihastutti myös lasta pehmoisuudellaan. Paita pääsi heti käyttöön ja väljä malli oli omiaan  kevyeksi lämmikkeeksi ulkoillessa.

Kesän edetessä neuloosi on hellittänyt viimein ja viimeiset viikot (tai niiden myöhäisillat) olen viihtynyt erinomaisesti ompelukoneen äärellä. Yritän saada tuotoksia myös tänne blogiin jossain vaiheessa, mutta sitä ennen sinun kannattaa ottaa seurantaan instagramtilini @hannakatrie, joka päivittyy tiuhemmin.

Oikein ihanaa, kehoa ja sielua lämmittävää heinäkuuta just Siulle ♥ 
Lähettänyt klo 2 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Tulevalle ekaluokkalaiselle











Viime perjantaina päättyi yksi merkittävä ajanjakso perheemme elämässä niin lapsen kuin vanhempien näkökulmasta. Päiväkodin portti napsahti selän takana kiinni vihoviimeistä kertaa Tinttaran jäädessä kesälomalle odottelemaan koulun aloitusta. Eskarin kevätjuhlassa itkeä tyrskytimme molemmat, tyttö sekä minä, sillä loppu on aina loppu, vaikka edessä olisikin jo uusi ovi avoinna. Siirtymä tuntuu näin kuopuksen kohdalla paljon isommalta kuin esikoisen kanssa. Silloin minulla oli kouluikäisen lisäksi vielä leikki-ikäinen päiväkotilainen, nyt kaksi koululaista.

Varhaiskasvatuksella on lapsen elämässä iso rooli ja vaikutus. Olemme olleet siinä onnellisessa asemassa, että lastemme päiväkotiryhmissä ja eskareissa on ollut turvallista pysyvyyttä ja lämminhenkisiä taitavia kasvattajia, joiden kanssa on ollut helppo luoda hyvä yhteistyö vuosien aikana. Ei ole itsestään selvyys sekään. Molemmat muksut muistelevat päiväkotivuosiaan ja sieltä tuttuja lapsia ja aikuisia hyvillä mielin, mutta lasten tapaan ilman ikävää, nenä jo innokkaana tulevaa kohti käännettynä. Itse tunnen kaihertavaa haikeutta, surua ajan ohikiitävyydestä ja siitä muutoksesta, mitä vanhemman roolissa käyn läpi lasten kasvaessa. Samalla kuitenkin kutkuttaa se vapaus ja rentous, mikä oli jäänyt pikkulapsivaiheessa vahtivuorojen ja yleisen viihdyttämisen alle. Omaa aikaa alkaa olla kohta niin paljon, etten edes tiedä mitä sillä tekisin!

Vaatekriittisyys on kasvanut Tinttaralla entisestään, mutta yhteistyössä hänen kanssaan suunniteltiin mallit ja valittiin kankaat näihin. Ompelin pinkan legginssejä todelliseen tarpeeseen ja muutaman pitkähihaisen varastoa täydentämään. Housujen kaavana on iänikuinen PaaPiin Lilja. Nuppu print companyn kukkatrikoot ompelin sujuvasti väärään langansuuntaan, jotta sain kankaan korkeuden riittämään lahkeen pituuteen. Toimii aivan mainiosti niinkin päin ja kukat asettuvat kauniisti lahkeiden ulkosivuun. Paidat olen muokkaillut LillaLumin Ilonasta ja Justus&Selinasta. Ribbitrikoo, mistä tein liilan paidan, oli uusi tuttavuus ja varsin viehättävä sellainen. Lisäksi ompelin kesäisen Laila-haalarin Kaavastudio Ainoan kaavalla heidän leoparditrikoostaan. Jännityksellä odottelen mahtaako nämä vielä syksyllä kelvata päälle koulun alkaessa. Neidillä on nimittäin vankka taipumus siihen, että vaatteiden pitäisi olla samat kuin kaverilla ja sopivaa vaatetta ei ikinä löydy, vaikka valinnanvaraa todellakin on. 

Joko siellä ollaan lomatunnelmissa?
Ihanaa alkavaa heinäkuuta just Siulle ♥
Lähettänyt klo 2 kommenttia
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)