Telja-villapaita







Tiukkaa ylämäkeä, puuskutusta ja hapottavat reidet. Juurakkoista polkua, teräviä kivilouhikoita, pitkospuita ja jyrkkiä portaita. Korkeuden kasvaessa maasto alkaa muuttua tiheästä metsästä harvemmaksi, männyt matalammiksi ja saniaiset punertavaksi varvikoksi. Siinä kohtaa, kun usko on jo lopussa, tulee viimeinen nousu ja loppurutistus. Perillä avautuva näkymä on henkeäsalpaavan upea. Puut alhaalla näyttävät pieniltä, horisontti on kymmenien kilometrien päässä ja ympärillä on loppumattomasti tilaa. Maisemassa vuorottelevat  kimaltavat järvet,  sankat metsät, kiviset maat ja ääretön sinisenä loistava taivas. Tunturin huipulla on helppo hengittää, pysähtyä hetkeen ja tuntea olevansa pieni osa maailman kaikkeutta. 

Olen jokseenkin levotonta ihmistyyppiä. Minulla on aina monta rautaa tulessa ja ajatukset surraavat usein ylinopeudella. Havaitsen ympärilläni koko ajan kaikkea kiinnostavaa ja uusia ideoita syntyy enemmän kuin on mahdollista toteuttaa. Hetkeen asettuminen on vaikeaa, sillä rakastan tulevan suunnittelemista ja mieli hyppää mielellään siihen mitä voisi olla, sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on. Arjessa tuntuu monesti, että ympärillä on liikaa kaikkea mikä vaatii huomiota yhtä aikaa.

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kiipeämään tunturille vuosi sitten ja tänä kesänä uudestaan jo muutamalle uudelle tunturille. Olin kerta kaikkisen hämmentynyt siitä onnen ja rauhan tunteesta, mitä huipulle päästessäni koin. Ympärillä avautuva tila, tyhjyys, vapaus ja kesytön luonto irroittivat minut hetkessä oman pääni sisäisestä vilinästä. Pystyin unohtamaan hetkeksi kaikki minuun kohdistuvat odotukset ja turhan kiireen tunnun. Elämä on normaalisti niin täyttä (olen toki kiitollinen siitä ♥), että sen vastapainona kaipaan ympärilleni ilmaa, avaruutta ja sitä, että ainut ääni korvissani on tuulen humina. Hoksasin, että juuri samasta syystä rakastan myös sup-lautailua, sillä siinäkin käsillä on sama tilan ja vapauden tuntu. Kyseessä on paljon, paljon enemmän kuin pelkkä nätti maisema.

Tuntureille kavutessa villapaita on ollut ihan paras vaate! Se on lämmin hiostamatta, suojaa viimalta ja pysyy kuivan tuntuisena jopa pienessä sateessa. Tällä reissulla minulla oli mukanani pitkin kevättä neulomani Telja. Ohjeen on tehnyt Jennifer Steingass ja ostin se Ravelryn kautta. Teljassa ihastuin sen kauniiseen kaarrokekuvioon ja halusin sellaisen ohjeen, jossa takakappale on korotettu. Tavallisesti islantilaisissa neuleissa etu- ja takakappale ovat symmetrisiä, mutta minusta se tuntuu päällä vähän ahdistavalta noustessaan kaulalle. Valitsin langaksi vanhan kunnon 7 veljestä, sillä löysin siitä täydellisen sävyisen munakoison violetin ja okran keltaisen. Pinkki ja harmaa arpoutuivat kotoa löytyvistä jämäkeristä. Värikombo tuntuu hyvin omalta ja materiaalien hintakin jäi varsin edulliseksi.

Neulomisessa alkuun pääseminen kesti kauan, sillä arvoin kokoa suhteessa käyttämääni lankaan ja aiemmin neulomaani Riddariin, mikä istuu hyvin. Valitsinkin mittataulukkoa pienemmän koon ja vertailin neuloessa kappaleita sopivan kokoiseen paitaan. Teljaa tehdessä opettelin neulomaan lyhennettyjä kerroksia, joilla saatiin paitaa niskasta korkeammaksi. Hihat liitin helmaan siten, että etuosaan jäi takaosaa enemmän silmukoita, koska edessä tarvitaan luonnollisesti tilaa enemmän. Kaiken muun kikkailun lisäksi jouduin purkamaan toisen hihan kokonaan, sillä siinä käyttämäni lanka olikin eri värierää kuin muu paita. Lopulta valmis villapaita on kuitenkin ihan älyttömän ihana ja juuri sopiva! Harmi vaan, että samanlaista osaan tuskin neuloa uudestaan, sillä tuossa on niin paljon muutoksia enkä tietenkään kirjannut silmukoita muistiin.

Onko Sinulla villapaitaa käytössäsi? Entäpä mikä on Sinun mielenmaisemasi? Nautitko enemmän metsän vehreydestä, kaupungin huiskeesta, avarista yläilmoista vai jostain ihan muusta?

Nyt lähden taas suppailemaan, viimeiset lomapäivät käsillä!


Hattarainen-laukku










Miten se voikaan olla niin, että juuri kun pitäisi kaiken olla pakattuna ja valmiina lähtöön, tulee hillitön tarve jollekin, mitä ei tietenkään löydy kotoa! Tällä kertaa se oli pieni olkalaukku seuraavilla vaatimuksilla:

  1. Sen verran siisti, että menee kaupunkivaatteiden kanssa
  2. Sen verran rento, että menee mökkivaatteiden kanssa
  3. Sen verran pieni, että voi ottaa mukaan helposti koiralenkeille tai pikaisille jätskinhakureissuille
  4. Sen verran iso, että mukaan mahtuu puhelimen ja puuterin lisäksi pitkähihainen paita, särkylääkettä, pieni vesipullo, pari välipalakeksiä, kuulokerasia ja kaikkea muuta pientä tarpeellista, mitä tilpehööriä rakastava ja kahden lapsen tarpeisiin vastaava ihminen voikaan tarvita akuutisti
  5. Tarvikkeet laukkuun löytyvät kotoa n-y-t-NYT

Päätin soveltaa laukkuun Villa&Villan huippuhyvää meikkipussin ohjetta, jolla olen ommellut toilettilaukkuja omalle perheelle. Muokkasin vähän mittoja, lisäsin kaavaan vetoketjutaskun ulkopuolelle sekä lenkit hihnaa varten pohjan ja päällisen kiinnityssaumaan. Kankaina käytin mustaa napakkaa puuvillaa ja somisteena korkkikangasta. Olisin tahtonut korkista hihnankin, mutta siihen ei matskut riittäneet. Onneksi irrotettavan hihnan voi vaihtaa myöhemminkin, jos korkkia löydän lisää. Saadakseni laukusta napakan, silittelin pohjaan kolme kerrosta tukihuopaa ja muihin osiin myös tukikangasta. Vinkki: ole sinä viisaampi ja silitä tukikankaat leikattuihin paloihin - ompelun jälkeen niiden kanssa tuhraaminen on varsin veemäistä puhaa. Kiittelin jälleen itseäni siitä, että olen hamsteroinut kässätarvikkeita ja kotoa löytyi niin d-lenkkejä kuin lukkojakin sekä jopa sopiva vetoketju (mainittakoon, että vetoketjuja on kymmeniä eikä niistä yleensä yksikään ole sopiva, kun ketjua tarvitsen...).

Laukusta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellut ja koko on ihan täydellinen. Ristin sen Hattaraiseksi :) Vetoketjutaskun ansiosta pikkutavarat saa erikseen ja isompaan osaan mahtuu loput. Se kuinka paljon tavaraa näin pieneen laukkuun oikeasti mahtuukaan on ihan ihme! Ulkonäkö miellyttää omaa silmääni, sillä korkki toimii loistavasti kontrastina mustalle. Uusi ompelumerkkini kruunaa kokonaisuuden (merkit ovat DataNorpalta) ♥ Ainut minkä kanssa pitää olla tarkkana on se, ettei kassi keikahda ylösalaisin etenkään vetskarin ollessa auki. Nyt tämä laukku on seikkaillut mukanani lomaillessa ja on jo lunastanut paikkansa reissailun vakiovarusteena! Mitä mieltä olet, kiinnostaisiko tällaisen laukun ohje Sinua?

Mitä Sinun käsilaukustasi tulee löytyä aina?  
Seikkailuja tähän viikkoon just Siulle ♥

Sitruunainen viskoosimekko ( Lotta dress)






 Rrrrakastan näitä ihania, pitkiä ja kuumia kesäpäiviä! Kun mielestä siirtää sivuun ilmastonmuutoksen ja kuivuvat pohjavedet, en voi olla nauttimatta auringon lämmöstä iholla, huikeasta valosta, järvessä lillumisesta ja siitä tunteesta, että vuorokaudessa on tunteja enemmän kuin yleensä. Ja loma, tietenkin -  se on parasta ♥ Haittapuoli tässä huumaavassa helteessä on ollut se, että en ole juurikaan saanut ommeltua! Kun keli on ihan super, on ollut ihan pakko kiitää jokaisena vapaana hetkosena pyöräilemään, suppailemaan, uimaan, pyöräilemään, terassille, rannalle, pyöräilemään tai ihan vaan omalle kuistille lueskelemaan. Jep, keski-ikäisyyden varma merkki; olen innostunut pyöräilemään ja se jos mikä, on ollut helteelläkin ihanaa puuhaa. 

Maltoin kuitenkin viettää muutaman tunnin ompelukoneella ennen kesälomareissuille lähtöä. Ensimmäisenä syntyi tämä kevyt viskoosimekko. En ole juurikaan ommellut itselleni aiemmin joustamattomista kankaista, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet houkutella enemmän.  Halusin ensiksi kokeilla Tilly and the buttons Lotta-mekon kaavaa ja sen testaamiseen sopi hyvin tällainen muutaman euron palalaarilöytö. Ompeluprosessi oli varsinainen "hiiri kissalle räätälinä"-leikki ja  - ikävä myöntää - hirveää kankaan tuhlaamista. Leikkasin aluksi mekon mittataulukon mukaisessa koossa, mutta lopputulos oli valtava, pussittava hirvitys liian pitkällä helmalla. Ei auttanut kuin alkaa saksia, lyhentää ja kaventaa sieltä täältä, joten lopputuloksena alkuperäisestä kaavasta on jäljellä enää tuo kuminauhavyötärö. (Muutokset: lyhensin hihoja, avarsin pääntietä, kavensin yläosaa, lyhensin selästä, kavensin helmaa reilusti, lisäsin helman röyhelöosan.) Hukkaan menneistä kangassoiroista huolimatta itse mekosta tuli kuitenkin ihana! Tykkään aikaan saamastani mekon mallista ja söpöstä sitruunakuosista niin kovin, että olen valmis jopa käyttämään silitysrautaa mekkoa pitääkseni. Se nimittäin rypistyy varsin helposti.

Miten Sinun hellepäivät ovat sujuneet? Maltatko tehdä sisähommia vai tuntuuko melkein rikolliselta heittää hukkaan aurinkoinen keli sisällä istumalla?
Helteisen huumaavaa viikkoa just Siulle ♥