LAHJUKSIA

Aiemminkin olen jotain käsintehtyä pakettiin sujauttanut -
servetein koristeltuja kynttilälautasia, villasukkia, korurasioita ja sen sellaista.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa paketoin itse ommeltua.
Kovin suureellisia eivät lahjukseni olleet, mutta yritys hyvä ja ajatus kaunis.

Äidille tein lapaset Pitsin kaavalla.
Kankaana Majapuun vadelmaneulos, sama josta äiskälle piponkin olen tehnyt.



Isälleni ompelin pipon tai itse asiassa kaksi.
Testasin ensimmäistä kertaa silityskalvoja,
ihan ohjeen mukaan.

Jätin reippaana testiversion tekemättä ja täräytin suoraan kalvon päälle kuumalla raudalla;
tuloksena sulanut kuva, sulanut pipo ja muovit raudan pohjassa.
Sen jälkeen aloin vasta harjoitella ja opin, että omalla silitysraudallani riittää 
yhden pisteen lämpö ja ehdottomasti pitää olla leivinpaperi välissä.
Ensimmäisenkin pipon sain pelastettua, kun revin sulan kuvan irti.
Isälläni on kaksi englanninspringerspanielia, siitä kuviin aihe.
Ruskeavalkoisella kuvalla oleva pipo oli se testiversio, raudan kuva suli kankaaseen,
mutta ei onneksi käytössä liiemmin näy.

Lapseni yksi kummi ja rakas ystäväni toivoi itselleen meikkipussia.
Sellainen syntyi maatuskapuuvillasta ja vahakankaasta, jota jäi yli pöytäliinastamme.
Kokoa pussukalla on 20 x 30 cm arviolta eli mahtuu tavaraa vähän reilumminkin.
Taskutkin askartelin, vaikka kuva ei sitä kerrokaan !




Muita ystäviä, tätiäni ja anoppia lahjustelin 
jo aiemmin nähdyillä pitsisomisteisilla ruttupipoilla.
Pitää toivoa, että tykkäsivät niistä yhtä paljon kuin itse omastani.




Herra Karhun kummipoika sai lahjakseen vaatesetin koossa 92.
Kyllä arvelutti alkaa toiselle ommella, mutta päähänpisto oli pakko toteuttaa.
Ihan peruspaita ja velourhousut 
(en taida muita ommellakaan kuin ruskeita velourhousuja!).
Yritin kyllä tehdä tarkkaa työtä
-  kokolaput, merkit ja kaikki!




Jopas näyttää vinolta tuo nappilista, kuva vaan hämää ;)



Karnaluksin ostoslistalla on saumurilankoja eri väreissä, 
ärsyttävästi valkoiset langat loistaa tuossa kauluksessa.


Yksi lahja on vieläKIN pikkuisen kesken, 
katsotaan josko sen loppuviikosta blogiin vielä saisi.

Kevyttä paluuta arkeen näin pyhien jälkeen, 
itsellä suurin koitos tulee olemaan suklaan syönnin lopettaminen!




JOULUN TAIKAA, JOULUN RAUHAA


"Tonttu pieni palleroinen,
veitikka tuo iloinen.
Silmät suuret tuikkien,
luokses saapuu hiipien.
Tuo joulumielen lämpöisen,
halauksenkin pehmoisen."













Kiitos teille kaikille, jotka olette löytäneet blogini
ja etenkin kommentin jättäneille - You make my day :)

Nyt päästän koneet joululomalle
ja aion itsekin pitkästä aikaa ihan vaan 
istua rauhassa sohvalla, leikkiä lapseni kanssa,
lukea kirjaa, katsella ehkä jopa elokuvia,
nautiskella joutenolosta ja viettää aikaa perheen kanssa.
Ei voisi parempaa toivoa <3

VUODEN VIIMEISET VEIVIT

Siis Savaway-veivit.
Jälleen aktivoiduin facebookin ompeluryhmän imussa
ja osallistuin yhteiseen kivaan.
Kummatkin tehtävistä olivat yllätyksiä,
joten utelias immeinen ei voinut vastustaa kiusausta mitenkään,
vaan pakko oli tilata tehtävänanto.

Ensimmäinen veivaus oli salainen kiitoslahja 
Viljamin puodin Maijalle, joka organisoi Suomen suurin joululahja- lelukeräyksen.
Kiitos hänelle vilpittömästä halusta tuoda iloa pienille, suuresta sydämestä
sekä siitä, että sai aktivoitua suuren määrän kotiompelijoita mukaan.

Toinen osuus oli supersalainen,
kiitoslahja Hannalle, joka järjestää joka viikkoiset Savawayt.
Kiitos hänelle perjantain piristyksistä ja kekseliäisyydestä.

Tällä kertaa en osallistunut ompelemalla, 
vaan kaivoin kartongit, liiman sekä sakset esiin
ja askartelin ihan vanhanaikaiseen tapaan joulukortit.


Tekniikkana korteissa käytin iiris-taittelua (vai mikä lie on suomalainen nimitys).
Helppoa, mutta näyttävää!
Tällaiset kun saisi aikaiseksi tehdä kaikille joulun postituslistalla oleville...

Toinen ylläriveivi saapui männäviikolla postissa
ja paketista paljastui kangaskassi.
Tehtävänä oli tuunata Liekkipylly oman näköiseksi,
jotta sitä voi ilolla ja ylpeydellä kantaa mukanaan.
Pakko myöntää, että itsellä löi hetken tyhjää ideoiden suhteen,
mutta kangastussien avulla sain jonkinlaisen koristelun onneksi aikaan.
Heikko suoritus, mutta muuten kelpo kassi.


Innolla ensi vuoden puuhasteluja odotellen :D

SININEN PARATIISINI

Yksi pikainen, mekko makoinen.
Hetken mietin millaisia jippoja tähän tekisin, 
ja kangas notkui tuolin selkämyksellä saksia odotellen.
Kuosi kuitenkin puhui puolestaan
- ei tässä jippoja tarvita, kun on näin näyttävät kukkaset.
Jompi kumpi jää jalkoihin kuitenkin.
Joten "less is more", kerrankin näin.











MURUA MURULLE

Tuli ajatus ja sitä seurasi visio.
Hyvin yksinkertainen, mutta oi miten suloinen silti.
Piti saada pinnasänkyyn päiväpeitto, sellaista kun ei ollut vielä.
Tilkkuja aloin haalia kasaan,
ja lopulta keko oli niin suuri, 
etten malttanut jättää peittoa pinnasänkykokoon. 
Sehän jäisi käytöstä jo parissa vuodessa.
Ja niin peitto kasvoi ja kasvoi,
lopulta kokoon 130 x 170 cm asti.

Tulikin torkkupeitto, piilopeitto,
loistopeitto, majapeitto.
Kyllä sitä käyttöä keksii.













Peitto on koottu 10 x10 cm tilkuista (+ saumanvarat),
joiden taakse on silitetty tukikangas.
Peiton toinen puoli on mustavalkoista siksak-puuvillaa
ja koko työ on kantattu mustalla vinonauhalla kaksoisneulalla ommellen.

Jälkiviisaus iski taas peiton valmistuttua,
kivempi tausta olisi tullut vaikkapa joustofroteesta,
jolloin se olisi ollut pehmoisempi.
No, ehkä tuo puuvillakin käytössä pehmenee.








Loppusijoituspaikka löytyi nyt alkuun Oon huoneesta,
uninyssytystuolin selkänojalta <3




Pinnasängyssä ei edelleenkään ole päiväpeittoa... ;)

SYDÄN PAIKALLAAN

Anoppini sai minut ylipuhuttua.
Paita kuulemma olisi tarpeen, toteutuksen suhteen sain vapaat kädet.
Kangas valittiin yhdessä Royal-tuotteen sivuilta.
Siitä sain hyvän syyn pistäytyä putiikissa paikan päällä,
kun sopivasti samalla paikkakunnalla kyläiltiin.

En uskaltautunut rajojani rikkomaan tai uusia haasteita kohtaamaan,
vaan turvauduin tuttuun ja turvalliseen,
takuuvarmaan ja toimivaan.
Kaavanmuokkauksessakin pääsin melko helpolla,
vähän vain sivuja ja pääntietä korjailin.






Anoppi tykkäsi paidasta ja omaankin silmään näytti ihan mukavalta.
Tuota Orient-kangasta olin alkuun ihaillut jo itselleni,
mutta jättänyt ostoaikeet hautumaan.
Nyt voin sen kuitenkin hyvillä mielin unohtaa, 
sillä vaikka anoppini vallan viehättävä ihminen on,
en tahdo samistella vaatteiden suhteen ;)






Näitä koristesydämiä olen bongannut yhdessä sun toisessa blogissa
ja kun tilkkulaatikossa oli juuri sopivia kankaanpaloja,
pakkohan se oli kokeilla itsekin.
Vapaalla kädellä saksien ei täydellisiä tullut,
vaan eipä ne oikeatkaan sydämet kai täysin symmetrisiä ole :)
Kiireisenä en malttanut alkaa puuhelmiä jemmoistani etsimään,
mutta taidan vielä naruun sellaiset pujottaa, kunhan muilta touhuiltani ennätän.











Sydämellistä alkavaa viikkoa <3



... KAKSI KETJUA, KOLME PYLVÄSTÄ...

Kaivoin pitkästä aikaa virkkuukoukun esiin kätköstäni.
Hyvä kätkö olikin, ei meinannut halutun kokoinen koukku alkuun löytyäkään.
Oli näet hautautunut hirmuisen lankakasan sekaan.
Minulla on vanha kapiokirstu (?) pullollaan lankoja
ja mummon peruina sukkapuikko poikineen.
Siellä ne kirstussa sikinsokin majailevat,
ja odottavat, että joku kaivaisi käyttöön.
Vaikka erilaisista käsitöistä kovasti tykkäänkin, 
olen kovin rajoittunut etenkin neulomisen ja virkkaamisen suhteen.
Neuleohjeet eivät avaudu minulle eivätkä silmukat tottele yhtään.
Villasukka on ollut ainut mitä osaan tehdä (tosin sen osaankin tehdä oikein hienosti!),
ja haaveissa olisi opetella neulomaan muutakin.
Mutta kun se on niin HIDASTA!
Ompeluun hurahdin todennäköisesti juuri siksi, 
että valmista tulee paljonpaljon nopeammin.
Kärsimätön kun olen nähkääs.

Näitä kukkasia innostuin kuitenkin virkkaamaan ihan urakalla, 
kun hyvän ohjeen löysin (en löydä vaan enää, muuten linkittäisin :/ ).
Virkkaaminen on neulomista kiitollisempaa muuten senkin takia,
että mahdollisia karkureita on vain yksi koko puikollisen sijaan!






Nämä kukkaset pääsivät koristamaan ruttupipoja (jälleen kaava, johon olen juuttunut),
jotka lähtevät joulupaketteihin ... enpäs kerro kenelle :)




Kotona olen jatkanut joulun tekemistä.
Ihanakamala tehtävä, jota en tunnu saavan valmiiksi millään
(valmis = omaa silmää miellyttävä, miehellä ei kuulemma tähän ole mielipidettä.
Ja tokkopa sitä tässä asiassa kuunneltaisikaan...).
Ehkäpä aattoon mennessä osaan jo rauhoittua vaan ihastelemaan kätten jälkiä.

Kiinnitin jo aiemmin tekemäni virkatut lumitähdet rautalankaan,
jotka ripustelin peiliin kiinni.
Liian laiska olin tärkkäämään niitä,
mutta onneksi höyrysilitysrautakin ajoi asiansa.
Kauniita eikö vaan?









Kynttilänloistoa kylmään päivään <3




TOIPILAANA

Meille saapui kutsumaton vieras.
Ensin se kurkki oven raosta, aiheutti pientä köhimistä ja nenän vuotamista.
Yritettiin hätistellä, mutta eipä se perääntynyt, vaan astui reippaasti sisälle.
Ihan asettui taloksikin. 
Ensin se kiusasi vähän aikaa perheen pienintä,
mutta lopetti, kun tarpeeksi Panadolilla uhkailtiin.
Otti ehkä nokkiinsakin, koska siirtyi minulle entistä äkäisempänä.
Laittoi nokan tukkoon, yskitti ja kaihersi kurkkua.
Kovasti yritin vierasta häätää;
tarjosin sipulia ja lämmintä juotavaa, nenäsumutetta ja yskäntroppia.
Hetkeksi aina asettui, mutta hiipi kuitenkin 
makuuhuoneeseen ja viimeistään yöllä ilmoitteli itsestään.
Lienee nautti siitä, että sai yskittämisellä pitää hereillä koko poppoon. 
Kun reilun viikon olin tätä epäystävällistä vierailijaa majoittanut
ilman mitään poistumisen merkkejä, tuli mittani täyteen
(samalla kuin poskionteloni).
Piti pyytää apua tohtorilta, joka tiesi oivat keinot.
Ja hyvä keino onkin; vain pari pientä antibioottia ja on jo olo kummasti parempi!
Kunhan vielä muutaman päivän lääkettä nautin, niin enköhän saa 
potkaistua vierailijan kokonaan pihalle.

Sekin tässä oli harmittavaa, että hyysätessä edellä mainittua,
en ole saanut tehtyä juuri mitään.
Mies on jo puolet isäkuukaudestaan kuluttanut, 
mutta mikään mitä suunnittelin tekeväni sillä aikaa, ei ole toteutunut.
Kiittämätön seuralainen tuo flunssa, ottaa paljon eikä mitään anna.

Pari pientä juttua sain kuitenkin esittelykuntoon.
Tein Oolle talvihatun bongaamani kaavan mukaan, koko 1-2 vuotta.
Jokin meni kuitenkin vikaan, sillä valmis hattu menee 36-senttiseen päähän, ei isompaan.
No tämä pääsee sitten vauvalahjaksi tulevalle kummilapselleni :)


Harmillisinta on, että tuo hauska Murun kangas loppui juuri, 
enkä enää isompaa hattua  siitä saanut kypärämyssyn ja lapasten kaveriksi (jotka ovat siis sopivat).






 Tätä mieltä Oo on kypärämyssystään.

Mittailtuani muuten hyvää kaavaa, päädyin tekemään uuden hatun koossa 4-5 vuotta.
Kankaaksi löytyi Eurokankaan paloista lämmin fleece, jonka toinen puoli näyttää neulokselta.












Hattulinjalla jatkaen ompelin Oolle tonttuhatun Helmitaulun jämistä.
Kaavan piirtelin netistä löytämäni kuvan perusteella.
Tässä etureuna leikataan taitteelta ja vain taakse tulee sauma.


Ja näin kovin lapseni sitä arvostaa.





Hetken se istui paikoillaan myssy päässä, kun lahjoin kännykälläni, 
mutta sekin ilo jäi kovin lyhyeksi.


 Joulukorttikuvien ottamisen sain siis unohtaa ihan tyystin,
koska paikoillaan istuminen - tonttuhattu - iloinen ilme eivät toimi yhdessä ;)
Ehkä ensi vuonna uusi yritys.

Loppuun vielä pikkuruinen pussukkainen,
jonka surautin pikkujoulupakettiin. Koko on noin 7 cm x 11 cm.



Nenää niistellen toivotan iloista alkanutta joulukuuta!