Muistan varmaan ikuisesti yhden tanssitunnin viime syksynä. Se oli aikuisille ja yli 16-vuotialle tarkoitettu "matalan kynnyksen tunti", jonne menin kokeilemaan lajia ystäväni kanssa. Edellisen vuoden tanssiharrastuksen jälkimainingeissa kuvittelin, että suoriudun ainakin auttavasti, mutta kuinkas kävikään. Koreografia alkoi lattiatasosta, josta sulavasti kiemurrellen olisi kuulunut nousta ja laskeutua vuorotellen. Ekan 10 minuutin jälkeen minä, kömpelönä ja polvivaivaisena, tunsin niin suurta häpeänsekaista huvittuneisuutta, että tavoitteeni oli vain selviytyä tunnista ehjin nahoin. Kun opettaja minua ja ystävääni seuratessaan alkoi antaa helpompia vaihtoehtoisia liikkeitä ja tunnin muut, noin 20 vuotta itseäni nuoremmat tytöt loikkivat gasellin lailla, tajusin olevani niin vanha, että voisin olla niiden muiden tanssijoiden äiti! Ajatus iski kuin leka päähän ja jäi sinne pyörimään pitkäksi aikaa. Jos ei kriisiä pukannut tarpeeksi ennen sitä, alkoi se pukata silloin viimeistään. Arvaapa, menimmekö sille tunnille toista kertaa?

En voi ikävä kyllä laskea itseäni siihen joukkoon, joka iloiten kertoo nauttivansa rypyistänsä ja odottavansa vanhenemista. Nautin elämästäni ja arvostan kaikkea saamaani, mutta samalla tunnen ahdistusta siitä, kuinka nopeasti aika rientää ja kuinka ikä näkyy kehossani ja kasvoissani. Verratessani peilikuvaani vanhoihin valokuviini näen herkästi sen kuinka kaikki valuu, haalistuu ja menettää muotoaan. Melkein pelottaa ajatella, että taas kymmenen vuoden päästä katson näitä kuvia ja ajattelen, että näytinpä tuolloin vielä nuorelta. 

Valokuvat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta siitä mikä vuosien aikana on muuttunut. Siinä missä lantio on leventynyt, on luonne pehmentynyt myös ja olen varma, että olen nykyään mukavampi ihmisenä kuin 10 vuotta sitten. Siinä missä nuorempana verhosin epävarmuuteni toisinaan töykeyteen, uskallan seisoa selkä suorana enkä jätä juhlia väliin sen vuoksi, että olisin muita rumempi. Osaan katsoa asioita useammasta kuin vain omasta näkökulmastani ja tiedän monesta asiasta niin paljon enemmän kuin ennen. Sopivasti hioutuneet särmät ovat ehkä sittenkin otsajuonteiden arvoiset.

Jokin tässä ajassa on saanut minut taas pohtimaan oman vaatekaappini sisältöä ja sitä millaisissa vaatteissa viihdyn. Halusin kokeilla jotain uutta ja tällä kertaa se uusi oli Make nine-listaltanikin löytyvä Tillie and the buttonsin Billie-paita. Paidan pulleat hihat ihastuttivat mallissa ja pulleat ne totta tosiaan olivatkin! Omaan makuuni ehkä liiankin ja siksi vielä mietin, että pitäisikö niitä hieman kaventaa. Olkapäiden rypytys korostaa turhan paljon hartialinjaa, mutta muuten tykkäsin kaavasta. Kangas on Dream circusin ihana Serenity. Mitä mieltä olet, jatkoon vai ei?

Leuka pystyyn ja rinta rottingilla, hauskaa viikonloppua just Siulle ♥!

Oi ihana joulukuu ♥ Aika, jolloin omat lapset heräävät aamuisin viideltä avaamaan joulukalenteria ja etsimään tonttuja (jos tonttujen tolvailut kiinnostavat, seuraathan instagramiani), töissä lapset alkavat olla enemmän ja vähemmän loman tarpeessa niin kuin me aikuisetkin, lahjastressi hiipii kintereillä ja siivotakin kannattaisi. Huomaan kuitenkin tänä vuonna löytäneeni melko hyvän balanssin kaikkeen tähän. Joulu tulee vähemmälläkin hösäämisellä ja paniikkiompelun sijaan on kivempaa neuloa hiljakseen luvattoman huonoja jouluelokuvia katsellen. 

Ennen näitä jouluisia hulinoita ompelin pari pertsaa itselleni. Joustocollege molempiin on Lalialta. melko ohutta ja sopivan napakkaa. Harmaan paidan kanssa turvauduin luottoratkaisuuni eli pitsikaulukseen ja lopputulos oli ihana. Pitsikauluksista olen saanut aiemmin kysymyksiä ja sen takia otinkin pari kuvaa kiinnittämisestä. Simppeli juttu, kokeile vaikka!

Kun suunnittelet pitsikauluksen kiinnittämistä, huomioi kauluksen muoto pääntietä leikatessasi. Huolittele pääntie valmiiksi ja neulaa sen jälkeen pitsi pääntielle. Aloita reunasta ja olkapäistä. Tämä kannattaa tehdä siten, että paita on päällä, niin näet kuinka se asettuu. Ota sitten paita pois ja neulaa pitsi kokonaan kiinni. Mitä tiuhempaan neulaat, sen parempi. Tähän voisi käyttää myös sprayliimaa.

Varsinainen kiinnittäminen tapahtuu ompelukoneen suoralla ompeleella. Ompele pitsin värisellä langalla ja pitsin kuvioita pitkin ensin suuremmat linjat ja sitten tarpeen mukaan pienempiä linjoja pitkin. Ommellessasi huolehdi, ettei kangas veny pitsin alla. Jos kangas on kovin joustava, voisi revittävä tukikangas olla hyvä vaihtoehto kankaan alla. 

IIhanaa ja stressivapaata joulun odotusta just Siulle ♥

Esikoiseni aloittaa kuukauden päästä koulun. Seitsemän vuoden ikään ehtineenä poika on kasvanut jonkinlaiseen välivaiheeseen; hän ei ole enää ihan pieni, mutta ei vielä isokaan. Tallessa on viattomuutta, leikillisyyttä ja riippuvuutta vanhemmista, mutta mukana myös jo enemmän pelleilyä, isottelua ja itsenäistymisen ensiaskeleita. Maailma alkaa aueta lapselle kortteli kerrallaan, on kavereita, pokemon-jahteja, Aku Ankan taskukirjoja ja futispelejä. On ihanaa, kun lapsi osaa tehdä koko perheelle viikonloppuaamiaisen ja olla oikeasti avuksi monessa asiassa, mutta samalla hirvittää jättää ipana kotiin kauppareissun ajaksi tai päästää se kaverin kanssa kahdestaan koulun pihalle potkimaan palloa. Hämmentävältä tuntuu ajatus siitä, että enää en voi tietää kaikkia lapseni asioita ja ajatuksia, ja sallia tämä muutos. Antaa sopivasti tilaa ja luottaa siihen, että suhde lapseen on niin hyvä ja syvä, että hän omasta halustaan pysyy lähellä nin henkisesti kuin fyysisesti. 

Samaan aikaan lapsen vartuttua kouluikään, on myös minun ompeluharrastukseni saavuttanut täydet seitsemän vuotta. Kuten lapsi, myös ompelutaitoni on kasvanut ja kehittynyt. Melko kauas on tultu niistä ensimmäisistä koon 80 velourhousuista, joissa ompelin lahkeiden sijaan yhteen haarasaumat. Ajan myötä vaatimustaso on kasvanut, ja siinä missä alkuun jo pipo ilahdutti, tarvitaan nykyään ompelukikseihin jotain enemmän. Kouluikään ehtineen lapsen tavoin "kouluikään ehtinyt" ompelija kaipaa tutun ja turvallisen rinnalle vaihtelua ja uusia kokemuksia. Toisinaan tämä aiheuttaa kipuilua ja jumittamista, toisinaan taas on mitä ihanin fiilis antautua flown valtaan ja tehdä sitä, mitä parhaiten osaa.

Ompeluflown vallassa syntyi tämä paitapino tulevalle koululaisellemme. Tarkasti valitut kankaat, jotka poitsu kävi hyväksymässä ja hyväksi havaittu kaava eli Ottobren Special edition koossa 134. Raidalliset ovat hartaasti hillottuja Noshin kankaita, mustavalkoinen eläinkuosi Ainolasta ja upea tiikerikuosi Mieli designilta. Näillä pärjännee ainakin sinne syksyyn asti...

Nyt jatkan pakkaamista, sillä lomareissu lähestyy. Joko siellä ruudun toisella puolella ollaan lomamoodissa?  Ihania kesäpäiviä just Siulle ♥

Niin se vain saatiin tämä "koronakevät" päätökseen ja olemme kesän kynnyksellä. Vaikka kesä tulee varmasti osaltaan olemaan erilainen kuin aiemmat, ovat jotkin asiat onneksi ennallaan. Alkukesän huumaava vihreys, ilta-auringon sielua lämmittävä vaikutus, kirsikka- ja omenapuiden kukinta ja tunne siitä, että jotain ihanaa on tulossa. Vuodenajoista parhain ♥

Vaikka lämpö on hellinytkin meitä viime päivinä, ompelin tarpeeseen silti pari pitkähihaista paitaa itselleni. Olen varsinainen vilukissa ja epätasaisesti ilmastoidulla työpaikalla kaipaan lämmintä päälle. Molemmat paidat muokkasin lasketulla hihalla olevasta omasta kaavastani. Vihreäpohjainen Huiske-kangas on on Ainolasta ja lisäsin paidan helmaa nauhat rusetin solmista varten. Kirjava Huvilassa-kangas on niin ikään Ainolan ja siihen ompelin peplumtyyppisen helman. Pikkujutuilla sai taas kivasti ilmettä.

Joko Sinä olet valmis kesään?

Viime päivinä olen puntaroinut paljon sitä, minkä verran tietoa maailman menosta on sopiva määrä. Facebook tuuttaa linkkejä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, Lähi-Idän tilanteesta, Australian kuolleista kenguruista ja kauhuskenaarioista sen suhteen, että seuraava sota syttyy juomavedestä. Aamulla autoradio ilmoittaa ensimmäisenä koronaviruksen uhrien määrän ja kertoo poliitikkojen viimeisimmät huonot päätökset. Joka puolelta kuuluu uhkia, surua, vaaroja ja huolen aiheita. Ja niin hölmö sitä on, että otsasuoni tykyttäen ja verenapaine kohisten luen joka ikisen uutisen ja kolumnin tuntien samalla, kuinka maailmantuskan viitta kietoo minua yhä tiukemminen otteeseensa. 

Uutisissa on ilman muuta hyvä ja tarpeellinen puolensa. Ilman tietoa ei ole tiedostamista, ja ilman tiedostamista ei voi tapahtua muutoksia. Olen itsekin tätä kautta havahtunut tekemään vähän kerrassaan valintoja ilmastoa ajatellen ja pystyn keskustelemaan päivän polttavista aiheista. En näe järkevänä kuplassa elämistä, vaikka se helpompaa varmasti olisikin ilman ikäviä uutisia. Tein kuitenkin viimein tietoisen päätöksen, että rajaan sitä informaatiotulvaa, mille nyt olen antautunut. Voin jättää klikkaamatta, voin tyytyä vain välttämättömään. Voin suojella itseäni ja kriittisesti miettiä sitä, millä intressillä iltapäivälehdet uutisiaan otsikoivat. Sen, että olen ilmastoahdistunut milleniaali, joka miettii vain, että pitääkö olla huolissaan milloin mistäkin, pitää nyt muuttua.

Voin keskittyä tähän päivään, tähän hetkeen ja siihen mitä voin itse tehdä. Muistutella itseäni siitä, että asioita ei kannata etukäteen murehtia, sillä se jos mikä on hyödytöntä eikä vähennä murheen määrää, jos se oikeasti kohdalle joskus osuu. Voin keskittyä siihen, että juuri tänään kaikki on hyvin ja huomisesta ei kukaan tiedä. Ollessani niin kovin huolissani, minulta jää helposti näkemättä se, kuinka kauniisti jääkiteet nurmella kimaltavat, kuinka hauskoja juttuja lapseni kertovatkaan, kuinka hellä on puolisoni kosketus, kuinka kevyesti jalkani nousevatkaan. Ja nämä asiat minä oikeasti tahdon huomata. 

Ajatusteni kiertäessä kehää halusin kohottaa fiilistä ompelemalla jotain mieltä piristävää. Kukkaloistoa paitojen muodossa ja lohdullisen lämmin neuletakki, johon kietoutua. Okransävyinen trikoo on Verson puodin Kukkaiskylpy ja tummansinipohjainen Nuppu Print Companyn Talviuni. Molemmat mielestäni kauniita! Ompelin omaa kaavaani käyttäen pitkähihaiset paidat arkikäyttöön. Pitkän neulatakin kaavan muokkasin kaupan neuleesta ja ompelin sen Mereenin merino-tenceltrikoosta. Jännä materiaali, joka on lipuvan ohut ja kevyt, mutta siihen nähden uskamattoman lämmin. Luumunsävy on yksi kestosuosikkini ja takki on jo kovassa pidossa ollutkin. Huolitteluihin käytin pitsinauhaa, koska en jaksanut kaitaleita alkaa askartelemaan jäljelle jääneen kankaan palasista. Näin pitsi antaa pientä lisäilmettäkin, vaikka jääkin pääasiassa näkymättömiin.

Uskalletaan olla herkkiä, suojella mieliämme sekä luoda ympärillemme kauneutta ♥

Tässä kohtaa on perinteisesti aika tehdä jonkinlainen loppulausuma menneestä vuodesta. Vaikka viikot ovat kuluneet ihan huiman nopeaa vauhtia, tuntuu vuosi olleen tosi pitkä. Talvi ja kevät kuluivat kuin jäitä poltellen odotellessamme uuteen kotiin muuttoa ja viimein huhtikuussa pääsimme omakotitaloasujiksi. Oli ihanan pinkit synttärijuhlat, Tukholman reissu parhaassa seurassa, retkeilyä mukuloiden kanssa monessa metsässä ja haikeutta oman eskariryhmän hyvästelystä. Kesään kuului kauan kaivattua parisuhdeaikaa puolison kanssa, vauhdikkaita huvipuistoreissuja, ikimuistoisia festareita ja helteisiä hetkiä mökillä. Syksy toi mukanaan uuden ja innoittavan työn sekä hellittämättömän stressin, joka tuntui vievän ilon kaikesta. Loppuvuotta kohti elo alkoi onneksi taas helpottaa ja joulun odotus lasten kanssa toi lämpöä kylmään ja pimeään talveen. 

Vuonna 2018 tuntui, ettei aikaa käsitöille ollut entiseen malliin. Ylpeyttä tunsin erityisesti saadessani valmiiksi tyttöselle yksityiskohtia täynnä olevan parkatakin sekä uimapuvun, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Tykkään kovasti  myös tekemistäni tabletin suojuksesta sekä pikkulaukusta, jotka ilahduttavat päivittäin töissä käytännöllisyydellään ja ulkoasullaan. Lisäksi ompelin vuoden mittaan melkoisen määrän erilaisia mekkoja, paitoja ja bomber-takkeja keskittyen pääasiassa lastenvaatteisiin. Käytössäni oleva Pfaffin ompelukone sekä blogiyhteistyöt eri yritysten kanssa haastoivat minua kokeilemaan uusia asioita konekirjailusta lycran ompeluun. Kokosin yllä oleviin kuviin omia suosikkejani tämän vuoden käsitöistä ja blogipostauksista. 

Ompelijan näkökulmasta viime vuoden yksi kohokohta oli Ommel-tapahtuma, mikä minun ja monen muun riemuksi on järjestymässä myös ensi kesänä! Mainintansa ansaitsee Tampereen käsityömessut, jotka eivät pettäneet tänäkään vuonna. Kävin myös rintaliivikurssin Imatran työväen opistolla, mutta sen anti ei ole vielä jalostunut jatkokäyttöön. Ihania käsityökirjoja tupsahti postiluukusta useampi, mainittakoon etenkin Kototekoja-kirja sekä viimeisin Klompelompe. Inspiraatiosta ja ideoista ei siis ollut lainkaan pulaa, päinvastoin - niitä riittää seuraavillekin vuosille. 

Koska kässäilytahti oli hitaampi viime vuonna, blogi vietti hiljaiseloa aiempaan verrattuna, mutta ei onneksi kuihtunut kokonaan. Kaikkia ompeluitani en enää blogiin asti saanut edes, kun etenkin omien pertsojen kuvaaminen tuntui päivänvalon puutteessa ihan hölmöltä. Joulua kohti olen näköjään ottanut loppukirin ja postausten määrä on kuitenkin noussut sinne 60:een. ISuosittuja ovat olleet tekemäni tutoriaalit mekkokaavan muokkaamiseen, kehyskukkaron/-laukun ompeluun, pupurepun tekemiseen sekä tuplavetoketjullisen laukun ompeluun. Suosittujen listan kärjessä keikkuvat myös vanhemmat ohjeet rusettiturbaaniin sekä rusettipipoon. 

Ihanaa on ollut huomata, että edelleen teitä riittää siellä ruudun toisella puolella, itse asiassa jopa edellisiä vuosia enemmän.  Tyhmää olisi väittää, etä ihan vaan itselleni tätä teen, sillä kyllä teillä lukijoilla on se isoin merkitys. Kiitos, että olette ♥ Ja erityisen iso kiitos jokaiselle kommenttinsa johonkin foorumiini jättäneelle, niiden antama ilo on suuren suuri! Kiitos teille ♥ Toivottavasti just Sinä kuljet kanssani myös tänä alkaneena vuonna.

Niin tämä vuosi... Koska olen vannoutunut tavoitteiden ja suunnitelmien laatija, on mielessäni jo muutama ajatus tulevista töistä. Vuonna 2019 aion ommella laukun tai ehkä jopa useamman, onnistua tekemään itselleni joustamattomasta kankaasta topin sekä ommella sopivat alusvaatteet. Tarkoitus olisi tänä vuonna ommella itselleni työkelpoisia vaatteita  sekä toki täydentää lasten vaatekaappeja heidän venyessä kohti seuraavia kokomerkintöjä. Frilloja, helmoja ja eläinkuoseja on luvassa jatkossakin siis. Samalla aion säilyttää kohtuuden ja ommella oikeasti tarvelähtöisesti ja muistaa tämän myös tarvikehankinnoissa. Ja hei, jos Sinulla on mielessäsi jokin postausidea tai toiveohje, niin kerro ihmeessä!  

Tämän postauksen myötä toivotan mahtavan hyvää alkanutta vuotta just Siulle.  Tuokoon vuosi iloa, valoa, terveyttä, rakkautta, ystävyyttä ja muita onnenhetkiä ♥! 

Ps. Vielä muutama päivä aikaa osallistua jouluarvontaan!