Kesäinen arvonta 30.7.- 13.8.2015

Nyt viimeistään on hyvä syy käydä tykkäämässä Punatukan ja kahden karhun facebook-sivusta, sillä siellä alkaa näillä näppäimillä mukava kesäarvonta!

Palkintona on Koot.fi-kaupan ihana, uusi Aamukahvit-puuvilla, jota Kati pakkasi mukaani reilun metrin arvottavaksi. Tuo pehmoinen ja napakka kangas sopii loistavasti esimerkiksi keittiötekstiileihin tai vaikkapa pienen tytön liivimekoksi! 


Ja kun oikein höveliksi heittäydyn täällä savolaisissa maisemissa, niin arvon toisena palkintona valinnaisesti lippa- tai rusettipipon lasten koossa, jonka väriin ja kokoon voittaja saa toki vaikuttaa :)

Arvontaan voit osallistua siis tykkäämällä blogini facebook-sivusta ja kommentoimalla sieltä löytyvän arvontakuvan alle, millaisia juttuja tahtoisit blogista lukea. Kuvan löydät täältä (klik)!

Onnea arvontaan ♥♥



Yhteistyössä 


Mä mistä alkaisin... #Blogisitarina

Vielä yksi haaste, jaksattehan lukea?
Sanna Kototeko-blogista laittoi liikkeelle haasteen, jossa bloggarit pääsevät muistelemaan bloginsa alkutaivalta ja jakamaan tarinaansa lukijoiden kanssa. Omastani pikkuisen kirjoittelinkin ompeluharrastastukseni kaksivuotispostauksessa, mutta siinä pääpaino oli nimenomaan ompelussa. Keskitytäänpä nyt siis siihen, kuinka "Punatukka ja kaksi karhua" sai alkunsa.


Elokuussa 2013 seison kesämökkimme laiturilla ja pyörittelen huvikseni erilaisia nimivaihtoehtoja. Kettukarkki, Punapään ompeluita, jotain pihlajanmarjoihin liittyvää... Jostakin mieleeni pulpahtaa Kultakutri ja kolme karhua - hei, siitähän saisi jotakin! Minä; Punatukka ja perheeni miesväki; kaksi karhua. Nimi tuntuu loogiselta viitatessaan selkeimpään tuntomerkkiini sekä sukunimeemme, eikä leimaa liikaa blogin aihepiiriä. Olen tyytyväinen! (Itse asiassa nimen pitäisi nyt perheenlisäyksen jälkeen olla Punatukka ja kolme karhua, mutta en raaski enää vaihtaa. menköön näin.)

Syyskuun 4. vuonna 2013 julkaisen ensimmäisen postauksen, jossa ilman kuvia selostan lähtökohtani ja kerron innostuneeni ompelemaan. Julistan löytäneeni oman JUTTUNI ja samaa mieltä olen myöhemminkin. Se minkä takia päädyin blogin perustamaan, on hieman mysteeri itsellekin ja aloittelen hiljakseen, vähän nolostellenkin. Toiveena on osaltaan saada itselle muistiin tehtyjä töitä, mutta toisaalta myös tuoda niitä enemmän esiin sekä dokumentoida oma edistyminen. Olen nimittäin hillittömän ylpeä saavutuksestani - juuri opitusta taidosta ommella edes auttavasti ja tahdon kertoa siitä muillekin! Facebookissa hehkutan paria ompelustani, mutta kaikkea en sinne vaatteiden määrän kasvaessa kehtaa laittaa, tuskin ne kavereitani kiinnostavat. 

Sen syyskuun aikana julkaisen 22 (!) postausta kesän aikana tehdyistä vaatteista. Kuvat napsin pikkuisella vaaleanpunaisella pokkarikameralla ja netistä löydetyillä ohjeilla harjoittelen käyttämään Gimp-kuvankäsittelyohjelmaa, jolla leikkaan kuvista taustaa pois. Niiden laatu on luokattoman huono eikä mieleeni edes tule rajata tai käsitellä niitä muuten. Kuvittelen selvästi määrän korvaavan laadun. Vaatteita syntyy innostuksen vallassa lähes päivittäin, ja lisäksi olen löytänyt ihan uuden maailman facebookin ompeluryhmistä ja nettikangaskaupoista. Kotiäitiys ja hyvin nukkuva lapsi mahdollistavat mieleiseni ajankäytön.

Syyskuu 2013. Tästä tykkään tosi kovin vieläkin!

Bloggaamisesta en tiedä mitään. En ole sellaisia suuremmin edes lukenut. Onneksi Blogger on helppo ja selkeä, saa tollommankin emännän ymmärtämään ohjeitansa. Valitsen valmiin punataustaisen mallin, jota pikkuisen viilailen. Muihin käsityöblogeihin tutustumalla tajuan tarvitsevani bannerin sekä tahtovani muokata kuvia. Löydän Picmonkeyn, ilmaisen ja helppokäyttöisen kuvankäsittelyohjelman, jota alan opetella. Saan valmiiksi ensimmäisen bannerin - kuvakollaasin ottamistani ompelukuvista. 



Picmonkeyn käyttö on suuri askel blogissani. Alan muokata kuviani ja vilpittömästi kuvittelen, että reilusti lisätyt tehosteet kompensoivat kuvien heikkoutta. Poseeraminen itse tai liikkuvaisen lapsen kuvaaminen tuovat haasteita. Havahdun siihen, ettei kotonamme ole mitään sopivia taustoja. Notkun netissä ja imen vaikutteita sieltä täältä siihen, miltä tahtoisin blogini näyttävän. Muokkaan blogini ulkoasua pitkään ja hartaasti. Nyt katsoessani postauksia ensimmäisen vuoden ajalta, nolottaa niiden kömpelyys ja etenkin nuo kuvat. Nykyisellä viisaudella väitän, että hyvät kuvat ovat hyvässä blogissa ehkä se merkittävin tekijä. Tässäkin asiassa toimin kuten niin usein muulloinkin; tartuin toimeen täpinöissäni ja opin asiat vasta kantapään kautta. Kesällä 2014 hankin Nikon J1-kameran, joiden avulla kuvien laatu paranee huomattavasti. Nykyään käytössäni on Canonin järkkäri, jonka kaikkea kuvauspotentiaalia en osaa vielä käyttääkään. Eron entiseen huomaa blogatessa siitä, etteivät kuvat enää vaadi juuri muokkailua.

Lokakuu 2013 
Toukokuu 2015
Vaikka lähtökohtaisesti väitän blogini olevan päiväkirja itselleni, niin toki mielessä on toive siitä, että joku muukin tahtoisi edesottamuksiani seurata. Kun parin postauksen jälkeen minulla on seitsemän lukijaa, tuuletan innoissani. Vau! Hitaasti ja varmasti lukijoiden määrä lisääntyy ja yhä useammin saan kommentteja teksteihini. Ilo lisääntyy, tämähän on vuorovaikutteista! Monet vakikommentoijat ja ne keiden blogeja itse aktiivisesti kommentoin, alkavat tuntua tuttavilta. Tutustun myöhemmin muutamaan blogituttuun livenäkin, ja se jos mikä on ihan mahtavaa. Olen innoissani siitä, että olen löytänyt tavan toteuttaa itseäni, väylän ilmaista ajatuksiani ja esitellä aikaansaannoksiani sekä saada positiivista palautetta. Myönnän, olen melko "kehuvetoinen" (kukapa ei olisi) ja ilahdun kauniista sanoista tavattomasti. Itsetuntoni tuntuu kasvavan - olen tässä ihan riittävän hyvä. Keväällä 2014 saan kutsun tulla mukaan kimppablogiin neljän muun naisen kanssa ja syntyy Kaavoista viis. Juttu on hauskaa itsensä haastamista, mutta ikävä kyllä kuivuu vähän kasaan sekalaisten elämäntilanteiden keskellä. Sen kohtalo on auki edelleen.

Alusta asti on selvää, että kyseessä on ompelublogi tai pikkuisen laajennettuna käsityöblogi. Pari kertaa postailen jotain joulujuttuja, lasten synttärit ja viimeisimpänä typykän ristiäiset. Kaikkiin liittyy jotain itsetehtyä, siksi siis blogiin pääsevät. Pari ajatusta olen uhrannut sille, kuinka henkilökohtaisista jutuista kerron, mutta mitään varsinaisia rajanvetoja en ole miettinyt. Kirjoitan ja olen kuvissa omana persoonanani, joten kai niiden perusteella jonkinlaisen kuvan saa myös siitä, millainen ihminen olen. Omien ompeluiden lisäksi teen muutaman diy-ohjeistuksen blogiin, koska itsekin tykkään niitä lukea toisilta. Siitä tulee kiva fiilis, minulla on jotakin annettavaa muillekin. On aina hauska huomata, kun jossain tulee vastaan tekemäni vuoritetun jumppiksen ohjeen linkki - se taitaa olla suosituin julkaisuni koko aikana. Bloggerin lisäksi liitän blogini facebookiin ja blogipolkuun, instagramistakin minut löytää nyt kesällä 2015.

Toukokuu 2015
Blogini täyttää tänä syksynä kaksi vuotta. Sinä aikana siitä on muodostunut minulle tärkeä harrastus, joka kulkee käsi kädessä ompelemisen kanssa. Toivoisin olevani taitavampi molemmissa, mutta uskon kehitykseen ja siihen, että suunta on oikea.  Bloggaaminen vie aikaa ihan kuten mikä tahansa harrastus, mutta paineita en suostu siitä ottamaan. Joskus mietin etukäteen tulevia ompeluita suunnitellessani, mitkä työt laitan samaan postaukseen tai kirjaan ylös ajatuksia siitä, mitä haluan tekstissäni sanoa. Muuten blogi elää hetkessä, heijastellen sitä millaisessa elämäntilanteessa kulloinkin olen. 

Nyt ollaan siis tässä. Ja tässä on tällä hetkellä hyvä. Kiitos, että luit koko jutun ♥





Seuraavaksi se osuus, missä haaste laitetaan eteenpäin. Hurjan vaikeaa on nimetä vain neljä blogia, sillä kiinnostaisi niin monet tarinat... Nyt yllytän kuitenkin mukaan seuraavat:
Kätsän käsistä 

Odotan innolla tarinoitanne!


Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.


1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototekoko-blogi.

Keltaista ja valkoista

Kepeä ja nopea. Kesäpaita.
Noshin raitoja jälleen, tällä kertaa keltavalkoisena (saattaa olla, että joku tilasi näitä monessa värissä). Kaavana lantiolta kavennettu Summer basic, jonka kaivoin ilokseni naftaliinista - helppoakin helpompi ommella ja mukavan mallinen päällä. Pitkän resorin kera menee tunikasta.




Kepeää sunnuntaita ♥

Q & A LIEBSTER BLOG AWARD

Haastetta toisensa perään. Weekend chic-blogista Piia antoi tämän kysymyshaasteen eteenpäin ja sain vastattavakseni 11 kiperää kysymystä. Kiitos Piialle :)

Haasteen säännöt menevät näin:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.


1. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivillä.
Seurallinen, innostuva ja utelias.


2. Kerro yksi hauska muisto opiskeluajoistasi.
Aloittaessani opiskelemaan toimintaterapeutiksi, muistan jonkun edellisen kurssin opiskelijan sanoneen, että yleensä tt:t löytävät itselleen insinöörin. Ja kuinka ollakaan, todellakin löysin oman (diplomi-)insinöörini ensimmäisen opiskeluvuoteni vappuna! Yhteistä eloa on nyt takana jo kymmenen vuotta ❤️

3. Oletko mieluummin kameran edessä vai takana?
Blogin myötä olen oppinut viihtymään kameran edessäkin, mutta ehkä takana kuitenkin mielummin. Silloin saan juuri sellaisia kuvakulmia ja -kohteita mitä haluan tallentaa.

4. Mitä suunnitelmia sinulla on blogillesi syksyllä?
Ideavihkooni olen kerännyt jokusen luonnoksen itselleni tehtävistä vaatteista ja aion niitä esitellä. Toivottovasti ette ihan kyllästy, sillä raitaa ja pitsiä on edelleen luvassa. Pienen tytön vaatteitakin tulette näkemään. Haasteista innostuneena yksi omakin olisi suunnitteilla eteenpäin annettavaksi.

5. Mitkä blogit ovat sinun päivittäisellä lukulistallasi?
Seuraan blogeja pääasiassa Bloggerin kautta, ja katson lukulistan mukaan tulleet postaukset yleensä päivittäin. Jokusta blogia seuraan myös facebookin ja instagramin kautta.

6. Kerro yksi asia mitä et vielä ole kertonut itsestäsi julkisesti.
Olen ikuinen "oikeiden vastausten" etsijä. Minun on vaikea kestää epävarmuutta ja sitä, etten voi tietää asioita ennalta. Iän myötä ehdottomuuteni on vähän pehmentynyt, mutta edelleen yritän opetella näkemään ja sietämään harmaan sävyjä mustan ja valkoisen rinnalle.

7. Lempipaikkasi?
Perheemme mökki kuuluu ehdottomasti lempipaikkojeni kärkeen ja sillä on jo suurta nostalgia-arvoa. Viihdyn myös kotona. Siellä on hyvä olla. Lempipaikkoja on jäänyt mieleen myös matkoiltamme; sympaattisia ravintoloita, idyllisiä kujia puoteineen ja valkoisia hiekkarantoja.

8. Oletko enemmän haaveilija vai toteuttaja?
Enemmän toteuttaja. Välillä voisi olla hyvä haaveilla huolella, ennen kuin säntää toteutuksen kimppuun ja pylly edellä puuhun.

9. Mikä vaate on lempivaatteesi ja miksi?
Tällä hetkellä lempparini ovat vastikään tekemäni joustocollarihousut (Noshin bikersit). Ne ovat huippuhyvät jalassa, muotoilevat vyötäröä ja lantionseutua juuri sopivasti, sopivat moneen yläosaan ja näyttävät mielestäni kivoilta. Lisäksi luottovaatteeni on vuosia vanha Vero Modan pitkä neulehuppari (yllättäen musta), jonka voi laittaa niinä päivinä, kun mikään muu ei näytä hyvältä.

10. Onko sinulla lapsia?
On. Poikamme täytti kaksi tammikuussa ja on melkoinen vauhtiveikko. Leikkisyyttä, uhmaa, iloa ja hellyydenosoituksia sopivassa suhteessa (tai no uhmaa voisi olla vähän vähemmänkin). Tyttäremme syntyi maaliskuussa ja on nyt aika tarkkaan nelikuinen. Hurmaava pikkuneiti, joka on uskomattoman aurinkoinen ja kärsivällinen.


11. Lempikirjasi ja miksi?
Yrjö Kokon Pessi ja Illusia. Suomalaista luontoa, kansantaruja ja mielikuvituksellista satua yhdistävä tarina kolahti jo lapsena, ja sen pariin on ihana palata aika ajoin.

Nimeän itse mukaan seuraavat blogit:

Ja kysymyksenne: 
1. Millainen on mielestäsi hyvä blogi?
2. Mikä on bravuurisi keittiössä? 
3. Mihin tahtoisit matkustaa ja miksi?
4. Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
5. Mikä olet ammatiltasi?
6. Mikä tekee sinut iloiseksi?
7. Mitä ekologisuus sinulle merkitsee?
8. Millainen olisi unelmien päiväsi? 
9. Onko sinulla lemmikkiä? 
10. Ketä ihmistä ihailet?
11. Mitä toivot tulevalta syksyltä?


Pistäkäähän haastetta etiäpäin :)

Lempikäsityöt - haaste vastaanotettu!

Kätsä antoi blogissaan meille käsityöihmisille mukavan haasteen, mikä on helppo toteuttaa näin möksäolosuhteissakin. Tehtävänä on esitellä omat - syystä tai toisesta - suosikit omista tekeleistä.


Olipa mukava miettiä ja etsiä näitä! Osa tulikin palautettua mieleen jo kaksivuotis-postauksessani, mutta jokunen lemppari löytyi niiden lisäksi. Kuvat kertokoon enemmän.


Pussukoihin ihastuin heti, kun opin niitä tekemään. Vetoketjun ompelu ei ole oikeasti vaikeaa, turhaan moni sitä peikkona pitää :) Tämä pussukka on edelleen rahapussinani.


Tämä merinovillainen setti on palvellut nyt kaksi vuotta ja takki menee varmaan kolmannenkin talven. 


Farkkuhaalari pojalle oli ensimmäinen ompelutyöni mihin olin täydellisen tyytyväinen! Ei mahdu enää päälle, mutta myydäkään en raaskisi...


Kloriitilla vaalennettu bambipaita on kovassa käytössä edelleen.


Tämä matto on toistaiseksi suuritöisin virkkaukseni ja koristaa tänäkin päivänä eteisen lattiaa. Lisääkin mielisin tehdä, aikaiseksi en ole kuitenkaan saanut.


Sitten on raitoja ihan urakalla! Ikisuosikit ♥



Vauvan pikkuisista vaatteista nämä sulattivat sydämeni.


Tilkkupeitto kuuluu ehdottomasti suosikkeihini, ilahduttaa arjessa joka päivä väreillään.


Ja musta huppari... ihana.


Pompom-mobilessa kohtasivat visio ja toteutus toisensa juuri niin kuin toivoin!


Pojan musta takki on yksi onnistuneimpia ompeluitani. Seuraavan kerran lisään panoksia kuitenkin sen verran, että mittaan taskun paikat, etteivät ne ole taas vinossa...


Onneksi tämä ihana haalari mahtuu vielä hetken typykän päälle ♥


Kassi pääsi jokapäiväiseen käyttöön.


Vastikään tehty navysetti vastaa aika hyvin tämän hetkisiä mieltymyksiä. Lisäksi siihen postaukseen saamani kommentit olivat ihanan hupaisia :)


Ja nämä ruusut. Tarvitseeko sanoa mitään?

Kiitos, jos jaksoit kaikki kuvat katsoa! (Ja pahoittelut niiden hitaasta latautumisesta. Minä pässinpää en ennen viime kevättä tajunnut, että kuvat pitäisi pienentää ennen blogiin laittoa :( Nyttemmin virhe on korjattu, mutta vanhoihin postauksiin en ehdi käydä kuvia muokkaamassa. )  Melko kannustavaa huomata, että suurimmat suosikit ovat viime aikaisia ompeluksia - suunta on siis oikea ja oma tyyli löytymässä. Pari uutta suosikkia on vielä tulossa, mutta niistä sitten myöhemmin :)

Kiitos Kätsä haasteesta ♥♥




Kesälle mekot

On se hyvä, että edes parina päivänä lämpömittari on kivunnut yli kahdenkympin, eihän tätä muuten kesäksi edes tunnistaisi muusta kuin kalenterista. Tänään jopa uskaltauduin uimaan - ja kyllä, kylmää oli. Jopa niin kylmää, ettei meidän kaksivuotias suostu järveen tulemaan! Tänä viikonloppuna on armaan puolisoni vuoden kohokohta, kun hän pääsi kavereidensa kera lähtemään perinteiselle "poikien reissulle". Sen takia jäin lasten kanssa mökille mummo apunani, ja voi jestas sitä apua kyllä tarvitaankin. Suklaata kuluu rivi jos toinenkin, sillä suklaalla tunnetusti on hermoja tasaavia vaikutuksia ja sen voimalla äiti jaksaa paremmin. Yltiöoptimistisena olin ottanut mukaani neljä kirjaa, muutamat neuleohjeet lankoineen ja värityskirjankin, jos vaikka viihdykettä kaipaisin - ja olin jopa huolissani niiden riittävyydestä. Höpönlöpöt, en ole ehtinyt perehtyä niistä mihinkään kunnolla! Mutta ei pidä valittaa, aika aikaa kutakin. Lapset ovat ihania, äitini on ihana, mökki on ihana ja suklaa on ihanaa ♥

Lämpimän päivän kunniaksi laitettakoon kuvat pari viikkoa sitten valmistuneista kesämekkoloista. Molemmat ovat mallia imetys, kirsikkainen kietaisuyläosalla ja raitamekkoon tein extemporekokeiluna luukkusysteemin, joka toimii kietaisua paremmin. Olin kuvitellut kaavan muokkauksen vaikeammaksi, mutta paineen alla tämä valmistui parissa kolmessa tunnissa! Sen enempää ei aikaa ollut käytettäväksi, kun piti saada tämä reissulle mukaan.



Aluksi viritin helmaan kuminauhan pussitusta tuomaan, mutta nappasin sen kuitenkin pois. Kuminauhan kanssa pitäisi muistaa jättää aina tuota pituutta enemmän, muuten tuppaa reidet vilkkumaan liiaksi. Yksinkertaisuudessaan tämä mekko pääsi lämpien säiden numero ykköseksi :)


Kirsikkakankaaseen ihastuin oitis sen nähdessäni ja mekkovisiokin oli suht selvä. Tällä kertaa mieheni oli kuitenkin ilonpilaaja eikä tykännyt mekostani yhtään. Ja vaikka aluksi olin tähän ihan tyytyväinen, alkoi toisen kommentti kuitenkin epäilyttää enkä tätä edes lomakassiin pakannut. Ehkä tämä sopii syksymmälläkin sukkisten ja neuleen kanssa?





Kalmanvalkoisia koipia katsoessa väkisin toivoo, että josko jo ensi viikko toisi helteet mukanaan. Ehkä?

Rentouttavaa viikonloppua ♥ (Sitä toivon erityisesti miehelleni, joka ei raukka tiedäkään mikä työleiri häntä täällä odottaakaan Tallinnan reissun päätteeksi ;) ) 

Vanhuuden merkkejä

Havaitsin tässä taannoin tulleeni vanhaksi. Kolmenkympin napsahdettua mittariin ilmestyivät ensimmäiset juonteet silmäkulmiin ja otsaan muistuttamaan jo eletyistä vuosikymmenistä, mutta niiden lisäksi muutama huolestuttava (ja ehkä vähän huvittavakin) piirre on tulkittavassa vanhuuden merkiksi.

Nuorempana aurinko ei ikinä polttanut eikä helle tukahduttanut. Rannalla pystyin makaamaan tunti toisensa perään liikahtaen vain kylkeä kääntääkseni ja tasaisen rusketuksen taatakseni. (Joku fiksu voi tästä vetää yhtä kuin- merkin noihin edellä mainittuihin juonteisiin...) Nykyään lämpö kyllä kelpaisi, mutta paahteessa köllöttelyn sijaan vetäydyn varjoon melko pian ja aurinkovoidekin on löytänyt tiensä meikkipussiini. Superhelteitä kaivatessani muistuttelen itselleni, että lasten kannalta leuto puolipilvisyys on itse asiassa paljon parempi. Vanhuuden merkki.


Toisen oireen olen havainnut keinussa, kun kiikkuessani tulen huonovointiseksi. Kyllä, ihan vain keinussa. Aiemmin innostuin kaiken maailman huvipuistohärveleistä, nykyään ei tee mieli edes katsoa niiden menoa saati haaveilla kyytiin menosta. Karusellissa pyörähtely pojan mukana oli jo liikaa, piti ihan silmät laittaa kiinni, yök. Sisäinen hurjapääni on iäksi mennyttä. Vanhuuden merkki.


Olen ollut nuorempana ehkä turhankin nirso uusien ruokien suhteen ja ravintolassakin mieleiseni menu olisi löytynyt lastenlistalta. Selvä merkki aikuisuudesta on se, että nykyään mielihyvin maistelen esimerkiksi valkohomejuustoa ja kylmäsavulohta, joille joskus olen nyrpistellyt nenääni.  Ruokatottumuksiin liittyen iän lisääntymisen voi ikävä kyllä huomata myös siitä, kuinka kilot jumahtavat koko ajan tiukemmin vatsan seuduille eikä parin päivän kitsastelu pudota muutamaa kiloa kuten parikymppisenä. Vanhuuden merkki.


Eniten huolta ja jopa nolostusta aiheuttava, pomminvarma merkki keski-ikäisyyden lähestymisestä on tämä: kuminauhavyötäröiset housut. Hädin tuskin kehtaan edes myöntää, mutta nämä ovat niiiin mukavat. Lantiofarkkuja suosineena muutos aiempaan on suuri, kun nyt teen pöksyt joustavasta collegesta ja vyötärönauhakin löytyy oikeasti vyötärön korkeudelta. Noloa tai ei, istuvuus on täysi kymppi ja jenkkakahvatkin saa häivyttymään. Näitä ei tekisi mieli riisua lainkaan.



Legginssit eivät varsinaisesti housut ole, joten ehdoton sääntö sellaisten kanssa on vaatimus pyllyn peittävästä yläosasta. Paksummasta kankaasta tehtynä ja yksityiskohdin koristeltuna legginssit kuitenkin saavat enemmän uskottavuutta ja housumaisuutta. Nämä pöksyt ovat Noshin bikers-kaavalla ja Noshin navyn värisestä farkkucollegesta tehdyt, ja voittavat oikeat farkut kuusnolla (lisäpisteitä saisivat, jos olisin takataskut jaksanut askarrella). Kaava on tosi reilua mitoitusta mielestäni ja jouduin M-kokoa kaventelemaan reilulla kädellä. Housulegginsmitkäliet saivat parikseen niin ikään Noshin navy-vanilja raitatrikoosta tunikan, johon hihojen tampit ja alavaroin huoliteltu pääntie tuovat ilmettä. Takaa helma on aavistuksen pidempi. Tässä on syksyn kouluvaatesetti number 1. (Tavoite olisi jokunen kurssi suorittaa kotiäitiyden ohessa, jotta ajatustoimintani ei täysin surkastu ja osaisin keskustella muustakin kuin lapsieni ihanuudesta/ kamaluudesta. Saa nähdä onko helpommin sanottu kuin tehty.)



Onko muilla havaittavissa hassuja merkkejä siitä, että ikää tulee lisää? Olisi kiva kuulla :)

Täältä mökiltä on hyvä bloggailla kertyneitä ompeluita tällä välin, kun uutta ei synny. Parempia säitä odotellessa ♥ Ihanaa loppuviikkoa! 

(Kesä)vaatetta

Perheemme teki viikonloppuna tällä kokoonpanolla ensimmäisen lomaretken, kun suuntasimme Helsinkiin. Pojalle tein mukaan nopeat kesätamineet, kun tänä vuonna harvinaiset helteetkin meitä juuri silloin hellivät. Pari teepparia ja sortsit, niillä pärjää pieni poika pitkälle.


Tiikerit ja polkupyörät Noshin kankaita, ananakset ostin Royal-tuotteelta. Sain juuri viimeisen  40 cm pakanlopun niitä, joten paita vaati mustan jatkopalan. Kaavana paidoissa on Short sleeves koossa 104, Ob 3/13.



Sovituskuvat tiikeripaidasta jäivät ottamatta, kun järkyttävä ketsuppiroiske löysi tiensä tietenkin sen ainoan valkoisen paidan päälle. Miten se aina sattuukaan juuri niin? Sappisaippua ei auttanut, kokeillaan vielä aurinkokylpyä (kunhan se joskus taas näyttäytyisi).


Sortsit on kierrätysfarkkua ja toisiin hyödynsin lahkeensuut sellaisenaan. Kaavan pohjana on Mock Denim koossa 98.


Kesäretki oli oikein mukava pitäen sisällään muun muassa Korkeasaaressa käynnin, pikaisen pyrähdyksen Herttoniemen Marimekossa ja kierroksen Lintsillä. Eläintarhan asukit olivat unista väkeä helteen takia ja pojan mieleen eniten taisivat olla ihan vaan hanhet ja lokit, joita olisi voinut katsella halvemmalla vaikka kauppatorilla. Linnanmäkikään ei vielä kaksivuotiaalle täysin auennut, mutta hauska oli käydä kuitenkin omia muistoja verestämässä. Ehkä muutaman vuoden päästä päästään jo vuoristorataan ;) ?


Tällainen kaveri sattui tähtäimeen kuvaillessa :)
Hotelliyöpymisestä on näin pienten lasten kanssa matkatessa suurin hohto poissa. Ennen vanhaan hotellihuoneessa sai rauhassa lepuuttaa kävelystä uupuneita koipia pehmeällä sängyllä hyvää kirjaa lukien ja aamulla nauttia omaan tahtiin kattavasta aamupalasta. Nyt ilta kului ylikierroksilla käyvää kaksivuotiasta taltuttaen ja väsynyttä vauvaa hyssytellen ja toiveikkaana mukaan ottamani kirja sai jäädä avaamattomana kassiin. Aamupala hotellin ravintolassa - no sanotaanko, ettei se ihan rentouttavimmasta päästä ollut ja Ryhmä Haun apuun jouduttiin turvautumaan. Kaikki kunnia annettakoon kuitenkin meidän pikkumuruselle, joka kellotti tyytyväisenä vaunuissa ja hymyili jokaiselle, joka hänen suuntaansa vilkaisi. Uskomaton typykkä!

Hotellin aamiaisella sattui veikeä juttu, kun eräs nainen tuli luokseni ja kertoi lukevansa blogiani. Olin vähän hämmentynyt, mutta vitsit miten iloinen! Jos siis tunnistat itsesi, niin KIITOS, ilahdutit tosi kovin ♥♥


Nyt käyvät koneet kuumina aina kun mahdollista, sillä ensi viikolla koittaa miehen kesäloma ja matkaamme kuukaudeksi Savon suunnalle. Ompelutaukoa siis tiedossa, mutta jokin käsityö houkuttaisi... Perussukat onnistuu, mutta jotain uutta olisi nyt mukava testata. Vinkkaapa ihmeessä, jos keksit jonkun kivan (lue  h e l p o n  ) ohjeen, millä voisin opetella virkkaamaan tai neulomaan esimerkiksi jonkinlaista lastenvaatetta? 

Aurinkoa loppuviikolle toivoen!