Lotta dress leopardipilkuilla









Viikko sitten perjantaina tapahtui jotain ilahduttavan ihmeellistä! Työn ja tunteiden täyteisen päivän päätteeksi sain nauttia pari tuntia yksin olosta kotona, kihartaa rauhassa hiuksia musiikkia kuunnellen ja istahtaa hetkeksi neulomaankin. Valmistauduttuani suuntasin ystäväni kanssa ravintolaan syömään, missä palvelu pelasi, ruoka oli erinomaista ja seura vielä parempaa. Ilta huipentui Olavi Uusivirran keikkaan, jota olen odottanut jo vuosia pääseväni katsomaan ja mikä olikin melkoinen taideteos. Ihana, voimauttava ilta!

Mikä siinä sitten oli niin ihmeellistä? Uskomaton tunne vapaudesta ja siitä, että elämä voi viimein alkaa taas olla entisellään ♥ Oli ihmisiä ympärillä ja lähellä, oli naurua ja ilmassa väreilevää odotusta. Oli mahan pohjassa jymisevä basso ja kajareitten pauhu, oli livemusiikin riemu ja ilmassa heiluvia käsiä. Oli rytmi, joka pakotti liikkumaan mukana ja tunteen suuruudesta kirpoavat kylmät väreet. Mikä valtava voima voikaan olla ihmisjoukolla ja musiikilla, joka tuntuu kehossa asti. Tuota tunnetta en ollut edes tajunnut kaipaavani niin kovasti, ennen kuin sain jälleen kokea sen! 

Keikkavaatteenani ei suinkaan ollut kuvissa näkyvä mekko (vaan itse asiassa tämä), mutta esittelenpä tämän koltun nyt kuitenkin. Leopardipilkullinen viskoosi kiljui nimeäni jo pari vuotta sitten Eurokankaan palalaarissa odottaen hetkeä, jolloin opettelen ompelemaan itsellenikin joustamattomista kankaista. Nyt päätin antaa Tilly and the buttonsin Lotta dress- kaavalle toisen tilaisuuden ja tehdä itselleni mekon syyspäiviä ajatellen. Aiemman Lotta- mekon tein kesällä (klik) ja jouduin muokkaamaan mekkoa ompeluvaiheessa ihan tosi paljon. Lopputulos oli silloin kuitenkin kiva ja sain vaatteen asettumaan hyvin. En tiedä mikä tässä nyt tökki erityisesti, mutta muokkaamisesta huolimatta tämä mekko jäi aika tätimäiseksi. Hihoja lyhensin reilusti ja kavensin yläosan pussitusta, lisäsin valenappilistan ja helman runsaudesta poistin reilusti, mutta en silti osannut toistaa edellisen kerran onnistumistani. Tykkään kuitenkin kuosista sekä väristä ja totesin mekon epäkohdistaan huolimatta olevan varsin käypänen villatakin kanssa. Mitä mieltä Sinä olet, miten muokkaisit mekkoani?

Voimauttavia hetkiä ja iloa lokakuulle ♥

Talviuni- softshelltakki tytölle

















Tässäpä sinulle takin ompelun lyhyt oppimäärä. 

Osta kangas ihastuksissasi ja unohda se vähintään vuodeksi. Kun lapsi kasvaa ulos entisestä takistaan, kaiva kangas esiin ja mittaile hädissäsi, että riittääkö se. Istu varmuuden vuoksi useampana iltana kaavalehtiä selaillen ja kahden vaihtoehtoisen mallin välillä arpoen. Päädyttyäsi niistä toiseen, piirrä se kaavoiksi. Vertaa kaavoja vanhaan takkiin ja totea niiden olevan ihan saman kokoisia (Ottobren 110 on hyvin sama kuin Jujunan 116). Hoputa lapsi iltapuuhistaan luoksesi ja ota mitat arvioidaksesi uudestaan takin koko. Muutakin mieltäsi yhtä äkkiä ja kaiva kolmas takkimalli esiin. Piirrä uusi kaava. 

Etsi tarvittavat tilpehöörit omista jemmoistasi ja iloitse, kun vetoketjukin löytyy sopivassa värissä ja mitassa. Mene kangaskauppaan ostamaan uusi vetoketju, kun lapsi ilmoittaa ainoastaan vaaleanpunaisen käyvän hänelle. Levittele kangas lattialle ja asettele kaavoja leikkuusuunnitelmaa pohtien. Leikkaa varovasti. Yritä päästä sen yli, ettet tajunnut kohdistaa kappaleita vetoketjun kohdalla.

 Käytä useita tunteja aikaa vetoketjutaskujen mallailuun ja ompelemiseen, koska aina heittää pari milliä. Tuuleta, kun lopulta onnistuu. Istu iltamyöhällä silmät ristissä ja aivot juntturassa miettimässä ompelujärjestystä, kunnes tajuat, että fiksumpaa olisi mennä nukkumaan. Ompele takkia sauma kerrallaan, sillä aina vauhtiin päästyäsi joku tarvitsee jotakin ja joudut keskeyttämään. Jatka sinnikkäästi. Ompele, pura, ompele siistimmin. Sovitusvaiheessa voihkaise huomatessasi, että olisihan se takki voinut olla seuraavassakin koossa. Lopulta ompele ompelumerkin viimeisinkin pisto. Silittele valmista takkia onnellisena ja pidä kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että lapsikin rakastuu siihen.

 . . . . . 

Vähempikin kuvamäärä olisi varmasti riittänyt tämän takin esittelyyn. Rajaaminen oli kuitenkin hirmuisen vaikeaa, sillä a) hyviä kuvia oli valtava määrä ja b) takista tuli mielestäni ihan tavattoman suloinen. Suurin tekijä on varmasti tuo Nuppu print companyn ihastuttava kuosi, mistä ommeltuna mikä vaan olisi kaunista. Toisekseen Tinttaraa on vaan niin ilo kuvata ♥ Vaikka ompelu ei sujunutkaan tanssin kepeydellä, palkitsee lopputulos kaiken vaivan.

Takin kaava on Ottobresta 4/2015. Valitsin kooksi 116, mutta lyhensin sitä noin 5 cm. Valmiin takin kanssa mietin, että olisihan sitä voinut tehdä kokoa suuremmankin, sillä kasvunvaraa ei juuri ole. No, ompelen uuden sitten, kun tämä ei mahdu enää. Tein malliin pieniä muokkauksia taskujen, hihansuiden ja alavarojen suhteen. Huolittelut tein vinokanttinauhalla, niin takki on sisäpuoleltakin esittelykelpoinen. Siihen huolittelutekniikkaan voit tutustua täällä. Koska yksityiskohdat viimeistelevät takin, ompelin rintaan sopivan sävyisen Ommelkuplan merkin ja helmaan lisäsin tietenkin oman, Datanorpan toteuttaman nahkapaperisen ompelumerkkini. 

Jos softshell- kankaan ompeleminen kiinnostaa, mutta arveluttaa vielä, voin kannustaa sinua kokeilemaan! Kangasta on helppo käsitellä, se kulkee hyvin paininjalan alla eivätkä reunat rispaannu. Kuosivalikoimakin alkaa olla reilu, sillä kuviollisia softshellejä löytyy jo monesta kangaskaupasta. Välikausitakkiin tai -haalariin oivallinen materiaali.

Sisulla ja lämpimillä syystamineilla kohti uutta tuulista viikkoa just Siulle ♥

Ps. Tuo Tinttaran panta on myös itse tehty, ohje löytyy Klompelompen ensimmäisestä neulekirjasta.

Strömsö-villapaita









Pitkään se oli vain juttu uutisissa ja lööpeissä, jotakin mitä tapahtui tutun kummin kaverille. Naapurikaupungissa, jollekin muulle. Vähän pelottava ja melko ärsyttävä juttu rajoituksineen, mutta ei se tuntunut itseä koskevan. Aika monta kuukautta sai korona hivotella, ennen kuin osui omalle kohdalle.

Olin ensin itse kovassa flunssassa ja sain jo kuudennen kerran nauttia pumpulipuikon pyörittelystä nenäonteloissa. Kuudennen kerran sain myös negatiivisen tuloksen. Kun tokaluokkalaiseen iski flunssa, niin toki oletin sen olevan samaa pöpöä kuin itselläni, mutta eipä ollutkaan. Positiivinen tulos pysäytti, käännytti kotiin työpaikan ovelta ja laittoi pasmat ihan sekaisin. Koko perhe jämähti kotiin kymmeneksi päiväksi jännittämään sitä, kumpi loppuu ensin - ruoka vai huumori. Juuri kun karanteeni oli päättymässä, kertoi uusintatestitulos, että myös Tinttara oli sairastunut, vaikkakin oireitta. Minä ja mieheni selvittiin puhtain paperein, mistä kiitos lienee rokotuksille. Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta olo oli varsin kiitollinen niistä kahdesta piikistä siinä vaiheessa, kun näitä positiivisia tuloksia oli likellä.

Sellainen tilanne, jossa kahta yleisvoinniltaan aivan erinomaisen vireää ja vilkasta lasta joudutaan pitämään kotosalla yli kaksi viikkoa, on kyllä hyvin hermoja kiristävää kaikille asianosaisille. Molemmat ovat kaivanneet kavereita ja enemmän tekemistä, ja sen puutteessa päättäneet ärsyttää toisiaan kaikilla osaamillaan keinoilla. Sisarusrakkautta parhaimmillaan... On sekaan onneksi mahtunut myös kivoja leikkejä, yhteisiä kikatteluja ja kekseliäitä ajanviettotapoja. Niiden loppuessa onnea on olleet Netflix, Lasten areena ja Aku Ankka. Nyt olemme jo kaiken kaikkiaan loppusuoralla, kun viimeinenkin karanteeni päättyy keskiviikkona. Hurraa sille.

Koronatestimatkalla käytiin kuvaamassa (edustavaa toki kuvata maskin takaa kaivettua meikitöntä naamaa ja testipuikon vetistämiä silmiä, jep) tämä kesäloman lopussa valmiiksi tullut Strömsö-villapaita. Ohje on Strömsön Leen tekemä ja löytyy täältä. Lankana minulla on tässä jälleen 7veljestä ja koko L, joka on semireilu. Tein kerrankin mallitilkunkin, mutta en saanut silmukoita ihan täsmäämään. Ohjeessa neulotaan 3,5 mm puikoilla ja itse jouduin ottamaan 4,5 mm. Silti mallitilkussani oli silmukoita liikaa. Onneksi pystyin vertaamaan kokoa aiemmin neulomiini villiksiin, joten ei mennyt metsään lainkaan. Strömsö-paitaa oli mukava neuloa ja kirjoneulekaarroke kahdella värillä oli ihan helppo nakki. Sen verran poikkesin ohjeesta, että muotoilin hieman alaosaa ja lisäsin lyhennetyt kerrokset selkäpuolelle. Tähän versioon koen yläosasta tulleen hieman liian korkean, sillä muotoiluista huolimatta  se nousee minulla liian ylös kaulalle. Paita on kuitenkin niin nätti, että ehkä pääsen asian yli. Tai sitten laitan seuraavan Strömsön puikoille...

Nautitaan normiarjesta ja pysytään terveinä ♥



 

Kisu-mekko applikoiden






Kis kis kis kis kippurahäntä, huomenna mennään Lappeenrantaan, mitä sinne tekemään, kissanpoikia pesemään... Siitä asti, kun viime keväänä ompelin Tinttaralle pupu-mekon, mieleeni jäi kummittelemaan idea vastaavasta kissaversiosta. Viimein pääsin toteuttamaan sen, kun kummitytölläni oli synttärijuhlat vastikään ja ajattelin kisulaisen sopivan hänelle ♥ Väriyhdistelmän valinnassa auttoi Tinttara, samoin kissan kasvojen hahmottelussa ja mallien valinnassa.

Mekon kaavana on jälleen PaaPiin kaavakirjan Vilja, jossa tuo tasku muodostuu helman alaosaan ihan nerokkaan kätevästi. Kissan kasvoit tein applikoimalla. (Ja nyt näitä kuvia katsoessani tajusin kauhukseni, että minunhan piti laittaa kissalle vielä rusetti! Voi kökkö, se unohtui.) Aina näitä runsasta tikkaamista vaativia ompeluita tehdessäni mietin, kuinka loistavan hyvä ompelukone minulla onkaan käytössäni! Pfaffini (quilt expression 4.2) tikuttaa pienimmänkin siksakin siististi ja säätäminen on helppoa. Ompeleminen on niiiin paljon mukavampaa, kun ei tarvitse tapella välineistön kanssa. Jos applikointi kiinnostaa, löydät täältä vinkkejä siihen.

Suloisia syyspäiviä just Siulle ♥