Pupuvillasukat

 





Nyt on pakkanen paukuttanut niin navakoita lukemia jo monta päivää, että villasukille, jos jollekin, riittää käyttöä. Halusin tehdä Tinttaralle sellaiset sukat, joiden kuviointi miellyttäisi ja joita neito pitäisi varmasti jalassaan. Nätithän näistä tuli, mutta mitä vielä, eivät ole käytössä olleet. Tinttara on nimittäin sitä paljasjalkaväestöä, joka kokee sellaisten turhakkeiden kuin sukkien rajoittavan vapauttaan ja sielunelämäänsä. Siinä vaiheessa, kun ipana saa kotiin tultuaan kengät riisuttua, lentävät sukat samaa tietä nurkkaan (josta niitä sitten etsitään epätoivoisesti pareja kaivaten) ja hän läpsyttelee iloisesti paljain - ja näillä keleillä jääkylmin - varpain. Ei auta järkipuhe eikä maanittelu, sukat eivät pysy jalassa. No mutta, tässä sellaiset olisi nyt kuitenkin tarjolla, josko ne joskus jalkaan päätyisivät.

Näihin pupusukkiin löytyy ohje Sissukat-sivustolta facebookista. En tiedä mitä kummaa sivuilla tapahtui, sillä aloitin nämä koon 26 ohjeella, jota en enää lopuksi kuitenkaan löytänyt lainkaan. Sen sijaan koon 32 ohje löytyy, kun kuvien kautta etsii. Kauniita sukkia, mutta ohjeet vähän sekavasti saatavilla. Pupukuvio on suoraan ohjeesta, muilta osin sovelsin jonkin verran. Neuloin nämä Nalle-langasta ja pituutta näillä on Tinttaraa lähes polviin.  Huomaan minulla olevan melkoisia haasteita sovittaa käsialaa ohuemmalle langalle etenkin näin kirjoneuleessa. Vähän on epätasaisia pupusia, mutta olkoon. 

Neuloosi jatkuu täällä edelleen, vaikka ompeluhaaveitakin olisi. Taidankin esitellä vuoden käsityösuunnitelmiani seuraavaksi täällä, niin ehkä ne jalostuvat paremmin valmiiksi asti. Sitä odotellessa puehan Sinä lempparivillikset jalkaan ja pysyi lämpöisenä ♥

Riddari karkkiväreissä













Ajatus omasta Riddarista lähti viriämään jo viime talvena, kun neuloin miehelleni  villapaidan. Se oli ensimmäinen aikuisten koossa neulomani vaate ja onnistui yli odotusteni  - koska ne eivät olleet kovin korkeat. Mallailin miehen paitaa päälleni ja mietin, kuinka fiksaisin omaa versiotani, jos sellaisen uskaltaisin tehdä. Itselle neulomisessa on tökkinyt se, että neulevaate on kuitenkin työläs tehdä, vaikea muokata valmiina ja todella ärsyttävä purkaa, joten olen valinnut aina ompelemisen. Lopulta oma riddari houkutteli niin kovin, että päätin ottaa riskin.

Työn ehdottomasti vaikein vaihe oli värien valinta. Kyselin sitä Instagramin storyissakin ja sain hyviä ehdotuksia. Olin kallellani harmaaseen ja johonkin neutraaliin tehosteväriin, kunnes lankakaupassa huomasin haalivani käsiini kaikkia mahdollisia värejä. Eikös pitkä talvikausi ole ihan riittävän harmaa sellaisenaan, joten voihan vaatteessa olla väriä? Hämmästytin itseni ostamalla kerän useita karkkisävyjä ja pohjaväriksi 9 kerää sinistä lankaa. Siis sinistä!

Koska tiesin alkuperäisen islantilaisen Lettlopi-langan kutittavan minua liikaa, valitsin korvaavaksi langaksi Sandnes Garnin Smarttia, mikä on villaa, mutta pehmeämpää. Apua sain paikallisen Pyöröpuikon mukavalta myyjältä ja vakuutuin taas siitä, kuinka ihana on päästä asioimaan välillä kivijalkaliikkeessä. Pohjaväri on petrooli 6545, okra 2527, pinkki 4627 ja vaalea kitti 1015. Lisänä on munakoison sävyinen ja joku liila 7 veljestä jämälanka, jotka kaivoin mukaan haettuani netistä väri-inspistä. Puikot oli reunoissa 3,5 ja muuten 4. Halusin paidasta istuvan, joten tein vyötärölle kavennukset omasta päästä. Lisäsin myös pituutta helmaan sekä hihoihin, mutta muuten tuo on ohjeen mukainen L-koko. Juuri sopiva niin, että alle mahtuu kerrastopaita ja päälle takki.

Valmista villapaitaa katsellessani mietin, onko se ihana, kamala vai kamalan ihana värikylläisyydessään. Päädyin ihanaan. Paita oli helppo tehdä, mutta kyllä se aikaa otti ja pidin välissä taukoja koskematta neuleeseen lainkaan. Innostuin kuitenkin tästä valmiista paidasta niin kovin, että hommasin ohjeen jo seuraavaan villapaitaan. Tavoitteena olisi saada se tämän vuoden aikana valmiiksi, joten uskon ehtiväni :D Millaisia villapaitoja Sinä olet neulonut tai millaisesta haaveilet?

Lämpöä ja läheisyyttä tammikuun päiviin just Siulle ♥♥


Ommellisen solmutunikat ja uuden vuoden aatoksia







Vuosi sitten kriiseilin vuosikymmenen vaihtumisesta ja siihen liittyvää tunnetta, että elämä liukuu ohitse niin vinhalla vauhdilla, että heikompi hermoista hirvittää. Enpä minä tai moni muukaan silloin arvannut millainen vuodesta tulisi ja millainen arki tällä hetkellä alkaa tuntua jo ihan normaalilta. Vaikka korona vei minultakin harrastukset, keikat, festarit ja ulkomaan matkat, ei se onneksi muuta vienyt. Itse asiassa jopa antoi jotain erittäin tärkeää; aikaa ja kiireettömyyttä. Oli hämmentävää, kuinka vapauttavalta tuntui keväällä se, että kalenteri tyhjeni ja harrastukset taukosivat. Perheen kanssa vietetty aika korostui, samoin toimivan parisuhteen merkitys. Lähiluonto tuli entistä paremmin tutuksi ja kässäily jatkui sujuvasti kotioloissa kuten ennenkin. Iloitsin työstäni, joka piti koronakuplan loitolla jatkuessaan lähes ennallaan enkä päässyt etätöitä kokemaan.  Onnena oli myös se, että suku ja ystävät löytyvät pitkälti niin likeltä, että tapaamisia ei tarvinnut juurikaan rajoittaa. Löysin itsestäni uutta joustavuutta, stressin sietokykyä ja kykyä sopeutua uuteen.

Ja niin paljon ihania juttuja mahtui myös vuoteen 2020. Uusi työ vei mukanaan ja sai jopa jatkoaikaa tulevallekin vuodelle. Olen saanut uusia tuttavuuksia, herätellyt vanhoja ystävyyksiä ja iloinnut nykyisistä. Kokenut rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja aitoa välittämistä. Olen saanut nauraa vedet silmissä ja tanssia kesäyössä omalla pihalla. Saimme perheenä viettää ikimuistoisen kesäloman ja alkaa haaveilla jo seuraavasta. Esikoinen saateltiin koulutielle hämmästyttävän kivuttomasti ja ylpeydellä. Olen saanut toteuttaa itseäni ja tehdä suunnitelmia myös tulevaan. Aika näyttäköön miten ne toteutuvat, mutta toivoa voi aina. Olemme olleet onnekkaita niin monella tavoin. Kiitollisuudella, uteliaisuudella ja toiveikkaana suuntaan siis nenän kohti alkanutta vuotta. Liikoja lupailematta, mutta parempaan pyrkien, kiinnittäen huomiota hyvään ja toimivaan.

Käsityöt kulkivat mukanani viime vuonna tiiviisti. Oman kirjanpitoni mukaan ompelin noin 65 vaatetta ja asustetta, joista iso osa onkin nähty täällä blogissa. Neuletöitä tein 14, joista useimmat villasukkia. Uutena aluevaltauksena tein elämäni ensimmäisen aikuiskokoisen villapaidan miehelleni ja sen innoittamana itsellenikin samanmoisen, joka valmistui kuin valmistuikin ennen vuoden vaihdetta. Ehkäpä joku kooste näistä pitää vielä tehdä. Lisäksi tutustuin makrameehen sekä askartelin pienempiä juttuja itsekseni sekä lasten kanssa. 

Viime vuoden lempparikaavakseni nousi ehdottomasti Ommellisen solmutunika. Kesällä tein siitä lyhythihaiset versiot päästessäni kokeilemaan kaavaa ennakkoon ja nyt muokkasin siihen pitkät hihat. Myynnissä olevassa kaavassa hihat ovatkin valmiina. Oman mekkoni ompelin Ainolan Ruusu-köynnöstrikoosta, josta tein joulupaidan myös Tinttaralle eri värisenä. Jäin miettimään, onko mekko liian juhlava ihan arkikäyttöön? Toisen solmumekon tein anopille joululahjaksi löydettyäni euriksen palalaarista ihan hänen näköisensä viskoositrikoon. Vielä olisi musta solmumekko to do-listalla, sillä se olisi monikäyttöinen, kuten mustat monesti ovat. 

Onnellista ja kaikin tavoin valoisaa alkanutta vuotta just Siulle! Tarjotkoon se meille sitä, mitä toivomme ja tarvitsemme, vaikka se ei aina sama asia olisikaan. ♥

Ps. Vielä ehdit osallistua Jouluarvontaan!