Joulukalenterisukat 2020








Pitäisi soittaa tai laittaa viesti, on jo kulunut aikaa. Hups, unohtui, mutta laitan tänään. Oho, onkin jo mennyt viikko, kaksi, kuukausia... Miten nopeasti aika kuluukaan myös tässä suhteessa ja kuinka vaikeaa on muistaa ystäviä yhtä paljon, kuin he mielessä ovat! Jos kiirearjen keskellä tuppaa omat harrastukset kärsimään, niin kärsivät usein myös ystävyyssuhteet. Onneksi tilanne on aika lailla sama muillakin, joten ymmärrystä yleensä löytyy. Ja lohdullisinta on, että oikea ystävyys kestää sen ja odottaa omaa vuoroaan, kunhan sitä muistaa edes tekohengittää ja välillä antaa isommin aikaa. Olen kiitollinen siitä, että tässä elämässä ei tarvitse yksin tallustaa, vaan perheen lisäksi rinnallani on myös ystäviä ♥

Käsitöistä on tullut selvästi yksi keinoni osoittaa tukea läheisilleni. Antaa konkreettinen muistutus siitä, että olet mielessä ja autan, jos vain osaan. Käyttää aikaa toista ajatellen ja rohkaisevia ajatuksia mukaan ommellen tai neuloen. Nämä sukat halusin tehdä hankalassa elämäntilanteessa sinnittelevälle ystävälle lämmittämään niin jalkoja kuin mieltäkin. 

Sukkien mallina on Niina Laitisen viime vuoden joulukalenterisukat, jotka neuloin vasta tammikuun puolella. Totuttuun tapaan ohje oli selkeä ja kuviot mukavia neulottavia, lankana seiskaveikka. Hammasten kiristelyä aiheutti kuitenkin se, kun ruskea lanka meni ja loppui toisen sukan puolessa välissä! Olin näppäränä ajatellut käyttää vanhoja jämiä pois ja luotin niiden riittävän. Mielessä oli etukäteen punnita kerät tai ainakin neuloa molempia yhtä aikaa juurikin tuon pulman välttämiseksi, mutta laiskuus esti. Muistanpahan taatusti seuraavalla kerralla. Lisälangan metsästys oli tuskaisaa, sillä en tietenkään tiennyt loppuneen langan sävystä muuta kuin sen olevan parin vuoden takaa. Vimmaisella googlettelulla ja somen voiman kautta sain kuitenkin jämäkerän kotikaupungistani. Sävy oli melko varmasti sama, mutta värjäyserä eri. Sukkiin jäi sävyeroa niin paljon, että se minua häiritsi, mutta ei niin paljoa, että olisin alkanut ekaa sukkaa purkamaan. Ehkä pieni epätäydellisyys tekee niistä vaan uniikimmat. 

Ihanaa ystävänpäivää just Siulle♥

Helppo ohje tyynynpäällisen ompeluun




On pari varmaa kevään merkkiä lisääntyvän valon lisäksi; tulppaanit ja uudet sohvatyynyt. Tai tyynynpäälliset tietenkin, eihän niitä tyynyjä itsessään tarvitse vaihdella. Vaikka kuinka tykkään jouluisista ja talvisista tyynynpäällisistämme, oli jo aika saada jotain pirteämpää. Unikkointoilu on selvästi alkanut tarttua myös minuun, joten viime viikolla oli aivan välttämätöntä ostaa metrin verran Marimekon puuvillaa, kun se sattui vielä tarjouksessakin olemaan. Väri taitaa olla poistuvaa mallistoa, mutta meille se sopii täydellisesti!

Tyynynpäällisen ompeluun löytyy monia ohjeita, mutta tätä vastaavaa en bongannut äkkiseltään. Napsin kuvat työvaiheista, josko jollain muullakin olisi kevätsisustuksen aika ja intoa ompeluun :) Päällinen suljetaan vetoketjulla ja on ihan superhelppo ommella! Tämän ohjeen mitat on tarkoitettu 40 x 40 cm sisustyynylle, mutta voit muokata niitä tarpeesi mukaan. Jos sisustyyny on esimerkiksi 50 x 50 cm, tarvittava kankaan koko on 103 x 52 cm ja vetoketjun pituus 50 cm. Vetoketjun liiallinen pituus ei haittaa, sen voi häntä päästä leikata pois (päät kannattaa polttaa, ettei purkaannu).

Tässä siis ohje:


















 Jos Sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, niin hihkaise ihmeessä.

Iloista helmikuun alkua, muista käydä luistelemassa tai hiihtämässä ♥