Fleur-neule eli pompuloita neitoselle











 Kuinka onnelliseksi saakaan arjessa yllättäen vastaan tuleva kauneus! Jokin odottamaton, viehättävä asia, minkä näkeminen piristää ja vetää suupieliä ylöspäin. Välillä se on luonnon muovaama, välillä taas jonkun luovan kanssaihmisen aikaansaannos. Kaupungilla talon seinään maalattu valtava muraali, hiekkarannalla santaan piirretty sydän, sympaattinen katuliituteos naapurin pihassa, metsäpolun sivusta kukkiva upea alppiruusupensas, vaaleanpunainen huvila omenapuineen autonikkunasta bongattuna, tyylikäs graffiti puistomuuntajan kyljessä työmatkan varrella, Aalto-maljakon muotoinen kanto lenkkireitin varrella. Yksi tällainen ihanuus tuli vastaan muutama päivä sitten, kun mutkan takaa eteeni avautui yllättäen auringonkukkapelto! Miten ihastuttava idea, iloa ihmisille ja hyötyä lukuisille pörriäisille. Aurinkoinen ilta ja juuri valmistunut uusi neule houkuttelivat kuvaamaan neitosta auringonkukkien sekaan ♥

Tämä neulemalli oli rakkautta ensi silmäyksellä kaikin puolin. Viime aikoina kaikissa neulomissani paidoissa on ollut pompuloita ja ne hurmasivat tässäkin. Bongasin kuvan instagramissa, sain ohjeen käsiini ja laitoin saman tien langan tilaukseen. Ohje löytyy Sandness garnin lehdestä 0221F ja mallin nimi on Fleur-neule. Paita on yksinkertainen neuloa, ainut pieni jippo on tuo hihan pompulakuvio. Jos pompulat tuottavat pään vaivaa, löydät instastani @hannakatrie siihen video-ohjeen. 

Ohjeen mukaisesti paita neulottaisiin yhdistäen Sandness garnin Kosia ja Tynn silk mohairia. Itse kuitenkin oikaisin ja kokeilin ensimmäistä kertaa Dropsin Air-lankaa. Kokeilun myötä ymmärrän viimein Airin suuren suosion neuleissa. Tuo lanka on ihan unelmanpehmeä, mielettömän kevyt ja ihana neuloa! Purkaminen ei sitten niin ihanaa ole, mutta se on toinen tarina...

Ja muksu rakastui paitaansa! Tuo on nyt ollut viikon ajan päällä joka päivä, hyvä että yöksi malttaa riisua. Pehmeys, väri ja miellyttävä tuntu viehättävät meitä molempia. Kovassa käytössä lanka on jo lyhyessä ajassa nyppyyntynyt, mutta onneksi siistittävissä villakammalla silitellen. Jos villakampa ei ole sinulle tuttu, vaikka kaapistasi löytyy villavaatteita, niin kannattaa tutustua. Sillä saa tehtyä taikoja!

Nyt mietin, että saisinkohan muokattua tuosta lasten ohjeesta itsellenikin sopivan. Sitä ennen aloitin jälleen uuden villapaidan, jossa on - ylläriylläri - pompuloita!

Ihanaa viikonloppua just siulle ♥

Riddari miehelle ja hallinnan menettämisestä







Tätä alkusyksyä on leimannut vahvasti tunne hallinnan tunteen menettämisestä. Kun Tinttarakin aloitti koulun, täytyi näin vanhempana luopua siitä varmuudesta, että lapsi kuskataan tiettyyn aikaan päiväkotiin ja on siellä tallessa työpäivän ajan. Nyt molemmat mukulat jätetään pahimmillaan aamulla keskenään kotiin ja selviytymään kouluun ja iltapäivällä toivotaan kädet ristissä, että tyypit päätyvät takaisin kotiin. Kun lasten ollessa pieniä pystyin päättämään mitä he syövät, missä viettävät aikaa ja mitä he pukevat päälleen, joudun nyt tyytymään ohjeiden antamiseen. Todennäköistä on, ettei osu kohdalleen kuitenkaan. Kotona olen menettänyt jääkaapin hallinnan, koska lapset kavereineen tyhjentävät nakkipaketit ja syövät muka hyvin jemmatut herkut kaapeista. Lasten kyky ilmaista itseään, mieltymyksiään ja omaa tahtoaan on ihailtavaa ja tarpeellista elämää varten, mutta myönnettävä on, että äidin näkökulmasta olisi kiva, jos ne joskus edes tottelisivat ilman mutinoita.  

Pari viikkoa sitten jouduin toden teolla päästämään kontrollista irti, kun sairastuin ihan yllättäen navakkaan keuhkokuumeeseen. Sairaalahoidossa ja vielä sen jälkeen pitkälti voipuneena koin menettäneeni arjen hallinnan ihan täysin. Voimat vähissä, unirytmi sekaisin ja ilman normaalia liikkumista ja työntekoa olin ihan tuuliajolla. Elämä muistutteli oikein urakalla, että turha on liikaa suunnitella ja kuvitella voivansa itse päättää kaikesta. Toipuminen on hidasta ja kärsimättömän maltti kovalla koetuksella.

Tämän kaiken keskellä neulominen on tuonut suurta lohtua. Kun silmukat lipuvat puikolta seuraavalle ja kuvio muodostuu rivi kerrallaan, täysin suunnitellun mukaisesta, voin tuntea hallitsevani edes jotain ihan täysin. Lanka on lempeää ja pehmeää, mukautuu liikkeisiin ja tottelee nöyrästi. Toisin kuin arjessa muutoin, voin edetä selkeän ohjeen mukaan, jonka joku toinen on puolestani hyväksi havainnut. Miten ihanan rentouttavaa!

Blogini hallinnan ajattelin napata takaisin postaamalla viimein tämän alkukesästä valmistuneen villapaidan. Tein puolisolleni uuden Riddarin, sillä aiemmin Lettlopista neulomani versio tuntuu hänestä liian kutittavalta. Tämän tein Dropsin Karismasta, sävyinä petrooli 73, oranssi 11, 72 vaalea helmenharmaa ja pohjana vaaleanharmaa 44. Karisma on yksi lempilangoistani, sillä se on moneen sopivan paksuista ja melko pehmeää ihoa vasten, erinomaista hinta-laatusuhteeltaan. Ja näin kolme Riddaria neuloneena en ihmettele yhtään mallin kestosuosiota - onhan tämä nyt loistava villapaita, helposti monelle muokattava ja mukava neuloa.

Miten Sinun syksy on lähtenyt liikkeelle? 
Voimaa tulevaan viikkoon just Siulle ♥