Riddari miehelle ja hallinnan menettämisestä







Tätä alkusyksyä on leimannut vahvasti tunne hallinnan tunteen menettämisestä. Kun Tinttarakin aloitti koulun, täytyi näin vanhempana luopua siitä varmuudesta, että lapsi kuskataan tiettyyn aikaan päiväkotiin ja on siellä tallessa työpäivän ajan. Nyt molemmat mukulat jätetään pahimmillaan aamulla keskenään kotiin ja selviytymään kouluun ja iltapäivällä toivotaan kädet ristissä, että tyypit päätyvät takaisin kotiin. Kun lasten ollessa pieniä pystyin päättämään mitä he syövät, missä viettävät aikaa ja mitä he pukevat päälleen, joudun nyt tyytymään ohjeiden antamiseen. Todennäköistä on, ettei osu kohdalleen kuitenkaan. Kotona olen menettänyt jääkaapin hallinnan, koska lapset kavereineen tyhjentävät nakkipaketit ja syövät muka hyvin jemmatut herkut kaapeista. Lasten kyky ilmaista itseään, mieltymyksiään ja omaa tahtoaan on ihailtavaa ja tarpeellista elämää varten, mutta myönnettävä on, että äidin näkökulmasta olisi kiva, jos ne joskus edes tottelisivat ilman mutinoita.  

Pari viikkoa sitten jouduin toden teolla päästämään kontrollista irti, kun sairastuin ihan yllättäen navakkaan keuhkokuumeeseen. Sairaalahoidossa ja vielä sen jälkeen pitkälti voipuneena koin menettäneeni arjen hallinnan ihan täysin. Voimat vähissä, unirytmi sekaisin ja ilman normaalia liikkumista ja työntekoa olin ihan tuuliajolla. Elämä muistutteli oikein urakalla, että turha on liikaa suunnitella ja kuvitella voivansa itse päättää kaikesta. Toipuminen on hidasta ja kärsimättömän maltti kovalla koetuksella.

Tämän kaiken keskellä neulominen on tuonut suurta lohtua. Kun silmukat lipuvat puikolta seuraavalle ja kuvio muodostuu rivi kerrallaan, täysin suunnitellun mukaisesta, voin tuntea hallitsevani edes jotain ihan täysin. Lanka on lempeää ja pehmeää, mukautuu liikkeisiin ja tottelee nöyrästi. Toisin kuin arjessa muutoin, voin edetä selkeän ohjeen mukaan, jonka joku toinen on puolestani hyväksi havainnut. Miten ihanan rentouttavaa!

Blogini hallinnan ajattelin napata takaisin postaamalla viimein tämän alkukesästä valmistuneen villapaidan. Tein puolisolleni uuden Riddarin, sillä aiemmin Lettlopista neulomani versio tuntuu hänestä liian kutittavalta. Tämän tein Dropsin Karismasta, sävyinä petrooli 73, oranssi 11, 72 vaalea helmenharmaa ja pohjana vaaleanharmaa 44. Karisma on yksi lempilangoistani, sillä se on moneen sopivan paksuista ja melko pehmeää ihoa vasten, erinomaista hinta-laatusuhteeltaan. Ja näin kolme Riddaria neuloneena en ihmettele yhtään mallin kestosuosiota - onhan tämä nyt loistava villapaita, helposti monelle muokattava ja mukava neuloa.

Miten Sinun syksy on lähtenyt liikkeelle? 
Voimaa tulevaan viikkoon just Siulle ♥

 

9 kommenttia

  1. Onneksi olet saanut tilanteen haltuun. Ja siinä ohessa mahtavan villapaidankin. Meillä yritti korona suistaa arkijunaa pois raiteiltaan, mutta nyt taas puksutellaan tasaisesti eteenpäin. :)
    Tsemppiä ja iloa syksyyn!
    ps. Kyllä ne lapset pärjäävät. Ja kyllä pärjätään me äiditkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähitellen :D Hyvä, että saitte koronan selätettyä. Kaikki taudit on kyllä niin kurjia, kun pahimmillaan kiertää koko perheen ja viikkoja kuluu. Lasten pärjäämisestä ei juuri tarvi tosiaan huolehtia, kunhan itse pärjäilee ♥ Kiitos Pikku Akka!

      Poista
  2. Varmaan aika ahdistava ja pelottavakin tunne tuollainen hallinnan menettäminen. Vaan kyllä koululaisten itsenäistymiseen tottuu ja kohta ne ei enää olekaan niin osaavaisia kuin nyt kun omatoimisuus on uutta ja jännittävää. Kaikki kaapit on pian koluttu eikä se enää kiinnosta. Hyvää syksyä koko perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sairaus ykskaks säikyttää aika lailla, onneksi nyt alkaa helpottaa. Se voi olla kyllä noin, että omatoimisuus vähenee muksuilla jossain vaiheessa :D Kiitos samoin, kivaa syksyä ♥

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!