Näytetään tekstit, joissa on tunniste huppari. Näytä kaikki tekstit

Toivehupparit lapsille












Ompelukoneeni ovat vuodenvaihteen jälkeen olleet vähällä käytöllä. Lapsilla tuntuu perusvaatetta olevan melko lailla omiksi tarpeiksi ennen seuraavia kasvupyrähdyksiä. Omiin vaatteisiini minulla olisi useampikin houkutteleva kaava, mutta kankaiden valinta tuntuu tuskaisalta. Mikään kuosi ei huuda nimeäni eikä pelkkä musta houkuta. Ennemminkin olen silmäillyt omaa vaatekaappiani sillä silmällä, mitkä ommelluista vaatteista ovat niitä, mitkä toistuvasti päätyvät päälleni ja mitkä taas jäävät kaappiin. Siltä pohjalta olen sitten yrittänyt luoda ompelusuunnitelmaa. Ehkäpä pieni tyylin murros on meneillään ja koen sen ihan tervetulleena. Liekö somessa näkemäni muoti, kertyvä ikä, arjen vaateet  vai kaikki yhdessä, mutta kevääksi on kyllä jotain uutta ommeltava!

Näihin huppareihin toiveet tulivat suoraan lapsilta itseltään ja todellakin tartuin niihin. Etenkin meidän koululainen on niin urheiluvaatteiden perään, että ihanaa, kun äidin tekemät pertsatkin kelpaavat Adidasten rinnalla. Poika kaiveli haicollegen itse Eurokankaan palalaarista ja tilasi siitä samanlaisen hupparin kuin aiemmin tekemäni ovat olleet. Kaavana on tietenkin LillaLumin Jasu, suosikkihupparikaavani hoikalle pojalle. Nyt on kokona jo 146 cm! Tuntuu hurjalta ommella jo tuossa koossa. Joku ehkä muistaa ensimmäiset blogivuoteni, kun samaiselle poikaselle ompelin koossa 74 cm ♥ ( Olisipa muuten kiva kuulla, onko ruudun toisella puolella joku, joka on alusta asti seurannut kässätaivaltani? )

Tinttara taas antoi itse tarkat speksit siitä millaisen hupparin hän halusi. Piti olla lyhyt ja olkapäillä "viivoja", värinä liila kuten kaverillansa. Ihana laventeli jc löytyi valmiiksi kaapistani ja kaavan yhdistelin Ottobren paitakaavoista muokkaamalla. Hihan puhvituksen piirsin itse halkaisemalla, levittämällä ja korottamalla hihan yläosaa. Pituudestakin pääsimme kompromissiin, kun tylsimyksenä en suostunut napamittaista paitaa tekemään. Nyt napa saattaa vilahtaa, jos kädet nostaa ihan ylös... Yksivärisessä hupparissa pisteenä iin päällä ovat kultaiset ompelumerkit; Ommelkuplan yksisarvinen koristeena edessä ja oma nimikkomerkkini signeerauksena takahelmassa.  En muuten lakkaa hehkuttamasta noita omalla nimellä ja/tai logolla varustettuja nahkapaperimerkkejä, jotka kesällä sain silloiselta Datanorpalta, jonka päivitetty nimi on Kainor. Merkit ovat kestäneet pesuja vaatteissa hyvin ja tykkään merkkien ulkonäöstä tosi paljon!

Millaisia vaatteita teidän kouluikäiset pitävät? 
Reipasta loppuviikkoa just Siulle ♥

 

Metsä kuiskaa - huppari pupun korvilla









Kaikenlaista sitä voi metsästä bongata, kattokaas nyt vaikka mikä pupunen löytyi kuusen juurelta ♥ Uhmasimme Tinttaran kanssa tuhnuista tihkusäätä ja kävimme kuosin teeman mukaisesti kuvaamassa hänen uuden lempivaatteensa.

Osallistuin pitkästä aikaa yllätyshaasteeseen, jonka tarjosi tällä kertaa Verson puodin ompelukerho teemalla "Metsä kuiskaa". Olen yleensä jättänyt yllärikuosit suosiolla muille huteja pelätessäni, mutta tällä kertaa suunnittelijan kuuleminen kannusti osallistumaan. Tarjolla oli taiteilija Hanna Mainelakeuden suunnittelema unisex-kuosi ja uskalsin odottaa häneltä jotain mielettömän ihanaa kangasta. Mainelakeuden suloisia eläinkuoseja löytyi jo ennakkoon kangaskaapistani, sillä en ole niitä raaskinut vielä edes ommella. Tämäkin olisi ehkä jäänyt marinoitumaan ellei olisi ollut ompelukerhon osallistumisesta aiheutuvaa ompeluvelvoitetta.

Kangas söpöine eläimineen oli ihana, joskin vähän levoton makuuni, mutta aiheutti ensin täystyrmäyksen molemmilta lapsilta. Pojalle kankaassa olevat puput olivat liikaa ja tyttö ei tykännyt ruskeasta sävystä. Motivaatiota jouduin tämän jälkeen hetken hakemaan... Päätin kuitenkin ommella pupuhupparin neitoselle, johon sain ympättyä hänen toivomaansa pinkkiä ja tietenkin ne pupun korvat. Kaavana on Paapiin kaavakirjan Siiri muokattuna ja huputettuna. Valmis vaate pääsi heti Tinttaran päälle ja nyt sitä ei saisi häneltä pois edes pesua varten, niin mieluinen se kaikessa ruskean sävyssäänkin on.

Iloa ja pitkiä korvia marraskuun harmaisiin päiviin ♥

Hupparit pojalle

 





Huomaa huikea taskun kohdistus :D





Hassu hämmennys valtasi minut eräänä aamuna töihin mennessäni. Yhdellä päiväkodin lapsella oli päällään kovin tutun näköinen collegetakki ja toisella silmäyksellä hoksasin sen tekemäkseni kettutakiksi. Ompelin collarin vuonna 2016 ja kangas oli edelleen kuin uusi ja kettukin siistissä kunnossa, kiitos Noshin huikean laadun (en taatusti ole ainut, joka niitä kankaita kaipaa!). Oli ihana nähdä, että omalle lapselle tekemäni ja jo muutama vuosi sitten kirpparilla myyty vaate oli edelleen hienossa kunnossa ja käytössä uudella tyytyväisellä käyttäjällä. 

Olen myynyt lähes kaikki lapsilleni tehdyt ja pieneksi jääneet vaatteet itsepalvelukirpparilla jo usean vuoden ajan. Aina ilahduttaa yhtä paljon se, että oma tehdyt paidat ja mekot häviävät rekeiltä ensimmäisenä! Mielestäni se kertoo arvostuksesta hyvin tehtyjä vaatteita ja kivoja kuoseja kohtaan. Itse ommellussa paidassa ei saumat kierrä eikä printit repsota, vaan kankaan laadusta riippuen vaate voi olla pitkänkin käytön jälkeen erinomaisessa kunnossa. Minua ompelijana kirppiksellä kiertoon lähtenyt vaate ilahduttaa siksi, että huomaan työni kelpaavan myös toiselle ihmiselle.

Erityisen hyvin kaupaksi ovat menneet vauva-ajan ompelukset sekä tyttöjen rimpsu-unelmamekkoset. Mielenkiinnolla odotankin, miten tulevaisuudessa käy, kun vaatteiden koot kasvavat ja söpöysaspekti vähenee. Kelpaavatko merkittömät vaatteet koululaisille ja niukemmat värimaailmat kirppiksillä shoppaileville äideille/ isille/ muille? Toivottavasti, jotta rakkaudella ja huolella ommellut vaatteet saavat jatkaa elämää ensimmäisen käyttäjänsä jälkeen. 

Ekaluokkalaiseni tykkää edelleen eläinkuoseista, mutta on niiden suhteen tosi tarkka. Ne eivät saa olla liian värikkäitä eikä suloisia eikä sisältää missään nimessä pupuja :D Tarkan seulan läpäisivät Paapiin Gepardi- ja Mieli designin Viiru- colleget. Vetskarihupparia varten suurensin Ottobren Block stripes-kaavan kokoon 134 ja vaalemman hupparin tein LillaLumin Jasu-kaavalla. Jasu on ehdoton lempparini hoikan pojan paidoissa, ja aiemmin sillä olen ommellut nämä. Nuo ovat myös pojan suosikkeja, joten oli hyvä saada kouluun kelpaavaa vaatevalikoimaa hieman suuremmaksi. Jostain syystä nimittäin hupparit ovat nyt ainut oikea vaihtoehto, joten voi olla, että vielä jokunen Jasu on ommeltava. Tai pestävä pyykkiä tiuhempaan, mitä öööh, epäilen.

Oletko Sinä ostanut tai myynyt itse ommeltuja vaatteita kirpparilla? Mikä on Sinun kokemuksesi?

Ihanaa marraskuun alkua ♥

Jasu-huppari


Kaava saatu LillaLumilta









Kuten viime postauksessa kirjoittelin, ovat muksut entistä tarkempia vaatteistaan. Sen takia olikin iso ilo, kun osasin ommella eskarilaiselle kaksi hupparia, joistä heittämällä tuli hänen lempivaatteitaan. Ovat kuulemma koululaiselle sopivia. Voi luoja, oikeasti hän on melkein koululainen! Miun pieni poika, joka edelleen kiihtyy nollasta sataan hetkessä ja elää niin täysillä, intoutuu pokemoneista ja futiksesta, joka laskee kertolaskuja ja pohtii varsin filosofisia ajatuksia. Kumpaahan meistä jännittää enemmän tuleva vuosi?

Sain kokeiltavakseni LillaLumin Jasu-hupparin kaavan, mikä on erityisen sopiva hoikille lapsille ja muokkaamisvaihtoehtojakin kaavasta löytyy. Kokohaitari on laaja, 80 - 170 cm, itse ompelin nyt 134 cm hupparin. Kiva slimmi malli, jossa on tosi hyvän mallinen huppu! Myös tuo taitellen ommeltava tasku on kivan näköinen ja helppo ommella (tosin hetken tavasin ohjetta, oli yksinkertaisempi kuin aluksi luulin). Nyt näitä kahta ei tosiaan saisi edes pesuun laittaa, kun ovat käytössä ahkerasti. Mikäpä sen parempi palaute olisikaan käsityöstä ♥

Nyt kipinkapin jouluompeluiden pariin, parit lahjat pitäisi vielä valmistaa... Ihanaa viikonloppua just siulle, kaivellaan joulumieltä sadesäästä huolimatta!

Neulomon kankaita ja mielenrauhaa

*Yhteistyössä Nokian Neulomo

Prinsessajuttu ja ideoita vaatteiden yksityiskohtiin

Harmaita ♥

Lettisetti