Tässä kohtaa on perinteisesti aika tehdä jonkinlainen loppulausuma menneestä vuodesta. Vaikka viikot ovat kuluneet ihan huiman nopeaa vauhtia, tuntuu vuosi olleen tosi pitkä. Talvi ja kevät kuluivat kuin jäitä poltellen odotellessamme uuteen kotiin muuttoa ja viimein huhtikuussa pääsimme omakotitaloasujiksi. Oli ihanan pinkit synttärijuhlat, Tukholman reissu parhaassa seurassa, retkeilyä mukuloiden kanssa monessa metsässä ja haikeutta oman eskariryhmän hyvästelystä. Kesään kuului kauan kaivattua parisuhdeaikaa puolison kanssa, vauhdikkaita huvipuistoreissuja, ikimuistoisia festareita ja helteisiä hetkiä mökillä. Syksy toi mukanaan uuden ja innoittavan työn sekä hellittämättömän stressin, joka tuntui vievän ilon kaikesta. Loppuvuotta kohti elo alkoi onneksi taas helpottaa ja joulun odotus lasten kanssa toi lämpöä kylmään ja pimeään talveen. 

Vuonna 2018 tuntui, ettei aikaa käsitöille ollut entiseen malliin. Ylpeyttä tunsin erityisesti saadessani valmiiksi tyttöselle yksityiskohtia täynnä olevan parkatakin sekä uimapuvun, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Tykkään kovasti  myös tekemistäni tabletin suojuksesta sekä pikkulaukusta, jotka ilahduttavat päivittäin töissä käytännöllisyydellään ja ulkoasullaan. Lisäksi ompelin vuoden mittaan melkoisen määrän erilaisia mekkoja, paitoja ja bomber-takkeja keskittyen pääasiassa lastenvaatteisiin. Käytössäni oleva Pfaffin ompelukone sekä blogiyhteistyöt eri yritysten kanssa haastoivat minua kokeilemaan uusia asioita konekirjailusta lycran ompeluun. Kokosin yllä oleviin kuviin omia suosikkejani tämän vuoden käsitöistä ja blogipostauksista. 

Ompelijan näkökulmasta viime vuoden yksi kohokohta oli Ommel-tapahtuma, mikä minun ja monen muun riemuksi on järjestymässä myös ensi kesänä! Mainintansa ansaitsee Tampereen käsityömessut, jotka eivät pettäneet tänäkään vuonna. Kävin myös rintaliivikurssin Imatran työväen opistolla, mutta sen anti ei ole vielä jalostunut jatkokäyttöön. Ihania käsityökirjoja tupsahti postiluukusta useampi, mainittakoon etenkin Kototekoja-kirja sekä viimeisin Klompelompe. Inspiraatiosta ja ideoista ei siis ollut lainkaan pulaa, päinvastoin - niitä riittää seuraavillekin vuosille. 

Koska kässäilytahti oli hitaampi viime vuonna, blogi vietti hiljaiseloa aiempaan verrattuna, mutta ei onneksi kuihtunut kokonaan. Kaikkia ompeluitani en enää blogiin asti saanut edes, kun etenkin omien pertsojen kuvaaminen tuntui päivänvalon puutteessa ihan hölmöltä. Joulua kohti olen näköjään ottanut loppukirin ja postausten määrä on kuitenkin noussut sinne 60:een. ISuosittuja ovat olleet tekemäni tutoriaalit mekkokaavan muokkaamiseen, kehyskukkaron/-laukun ompeluun, pupurepun tekemiseen sekä tuplavetoketjullisen laukun ompeluun. Suosittujen listan kärjessä keikkuvat myös vanhemmat ohjeet rusettiturbaaniin sekä rusettipipoon. 

Ihanaa on ollut huomata, että edelleen teitä riittää siellä ruudun toisella puolella, itse asiassa jopa edellisiä vuosia enemmän.  Tyhmää olisi väittää, etä ihan vaan itselleni tätä teen, sillä kyllä teillä lukijoilla on se isoin merkitys. Kiitos, että olette ♥ Ja erityisen iso kiitos jokaiselle kommenttinsa johonkin foorumiini jättäneelle, niiden antama ilo on suuren suuri! Kiitos teille ♥ Toivottavasti just Sinä kuljet kanssani myös tänä alkaneena vuonna.

Niin tämä vuosi... Koska olen vannoutunut tavoitteiden ja suunnitelmien laatija, on mielessäni jo muutama ajatus tulevista töistä. Vuonna 2019 aion ommella laukun tai ehkä jopa useamman, onnistua tekemään itselleni joustamattomasta kankaasta topin sekä ommella sopivat alusvaatteet. Tarkoitus olisi tänä vuonna ommella itselleni työkelpoisia vaatteita  sekä toki täydentää lasten vaatekaappeja heidän venyessä kohti seuraavia kokomerkintöjä. Frilloja, helmoja ja eläinkuoseja on luvassa jatkossakin siis. Samalla aion säilyttää kohtuuden ja ommella oikeasti tarvelähtöisesti ja muistaa tämän myös tarvikehankinnoissa. Ja hei, jos Sinulla on mielessäsi jokin postausidea tai toiveohje, niin kerro ihmeessä!  

Tämän postauksen myötä toivotan mahtavan hyvää alkanutta vuotta just Siulle.  Tuokoon vuosi iloa, valoa, terveyttä, rakkautta, ystävyyttä ja muita onnenhetkiä ♥! 

Ps. Vielä muutama päivä aikaa osallistua jouluarvontaan!

Pupuilla ja pinkillä ei vaan voi mennä vikaan, jos kohteena on kolmevuotias rinsessa! Lupasin jo alkusyksystä ommella pupurepun balettitunteja varten, mutta vasta pari viikkoa sitten sain repun valmiiksi. Tekemiseen itse asiassa ei mennyt paria tuntia pidempään ja raapustelin oheen ohjeenkin. Inspiraatio pupureppuihin on tullut Instagramista, missä näitä on vilissyt mitä ihanampina toteutuksina. Minäkin haaveilin tekeväni repun mustasta tekonahasta, mutta vaaleanpunainen  paksu satiini vetosi neitiin enemmän.

Pupusukat  puolestaan valmistuivat tällä viikolla, kun jouduin pakkohuilille sitkeääkin sitkeämmän flunssan kourissa. Sohvan nurkassakaan en ihan toimetta osannut olla, joten syntyivät villasukat koossa 26. Ohje ja idea löytyi täältä alunperin, mutta koot olivat liian isoja. Onneksi sopiva sukkaohje löytyi Novitalta ja korvat tein omasta päästä. Pohjaan taidan lisätä vielä liukuesteet ehtiessäni, niin ei liu'u kaakeleillakaan.

Ja nyt se repun ohje, ole hyvä:

Kysy ihmeessä, jos jokin askarruttaa!

Korvat pystyyn, töpöhäntä pyörimään ja viikonloppua kohti ♥

Vuosi 2016. Aloitin tämän tekstin miettimällä sitä, mitä kaikkea synkkää ja ikävää tänä vuonna maailmalla on tapahtunut, ja kuinka paljon pelottavammalta paikalta pallomme tämän jälkeen tuntuu. Surin sitä, kuinka huonoja uutisia on mahtunut myös läheisten elämään ja kuinka sitä aina toivoo, ettei vastaavaa satu omalle kohdalle. Lopulta alkoi jo oma teksti ahdistaa, joten päätin kääntää suuntaa.

Vuoden 2016 lopussa olen kiitollinen monesta asiasta. Siitä, että saamme elää hyvin turvallisessa maassa, meillä on koti, ruokaa ja lämpöä joka päivä. Olen niin mielettömän kiitollinen perheestäni; ihanasta puolisostani ja hurmaavista lapsistani sekä avuliaista isovanhemmista. Olen kiitollinen ystävistäni. Olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet olla terveitä ja toimintakykyisiä ja siitä, että hyvä hoito on ollut aina lähellä ja saatavissa, kun sitä on tarvittu. Olen kiitollinen mahdollisuudesta opiskella minua kiinnostavaa alaa ja siitä, että miehelläni on riittänyt työtä. Kiitollinen olen myös siitä, että saimme opinnäytetyömme valmiiksi erinomaisin arvosanoin. Olen kiitollinen, että meillä on vapaa-aikaa, yhdessä ja erikseen, ja saamme tehdä niitä asioita, mitkä meille iloa tuottavat. Yritän muistaa kiittää siitäkin, että pulan sijaan ongelmamme on liikaa kaikkea; liikaa tekemistä, liikaa kiloja, liikaa tavaraa. Olen syvästi kiitollinen kaikesta hyvästä elämässämme, ja samalla toiveikas ja luottavainen tulevankin suhteen. En halua antaa liialle huolelle valtaa, vaan uskoa auringon nousevan joka päivä, kaiken järjestyvän aina jotenkin ja elämän kantavan,. Sitä minä toivon.

Kokosin tähän postaukseen suurimman osan tänä vuonna tekemistäni käsitöistä. Tiedossa on pitkä liuta kuvia, joten kärsivällisyyttä kiitos ;)

Lasten vaatteita olen tykännyt tehdä ehkä eniten. Paljon yksinkertaisia pertsoja joukossaan jokunen vähän vaativampikin ompelus. Mintunvihreä toppatakki typykälle on ehkä se kaikista rakkain valmistunut, sitä en varmaan tohdi edes myydä pieneksi käytyään. Toisena lempparina taitaa olla takki, jonka taskusta kurkistelee kettu - siinä vaan on jotain niin veikeää.

Itselleni ompelin (tänäkin vuonna) eniten tunikoita ja mekkoja hihan ja helman pituutta vaihdellen. Suurin erävoitto tapahtui loppuvuodesta, kun kaavoituskurssin myötä sain tehtyä itselleni sopivan peruskaavan joustavalle kankaalle. Sen varioiminen jatkukoon ensi vuonna. Suurimmat suosikkini ovat näistä ehdottomasti pitsikauluksinen mekko, mustavalkoraitainen solmittava mekko ja Sielulintutunika.

Vaateompeluiden vastapainoksi oli mukava näpertää välillä muutakin. Ihanin työni aikoihin on kyllä tuo Harjava hevonen ♥

Neulomisen suhteen tämä oli ekojen kertojen vuosi. Kokeilin ihan noviisina kirjoneuletta ja ihastuin siihen niin paljon, että ensimmäisten mustavalkoisten joulukalenterisukkien jälkimainingeissa syntyivät muutamat muutkin pitkät ja kuviolliset sukat. Lisäksi neuloin ensimmäiset oikeat vaatteet, eli pari villatakkia sekä pari myssyäkin. Virkkaamaankin ehdin ja eniten ikinä työtunteja vaatinut torkkupeittokin valmistui. 

Laskikohan joku monta käsityötä oli valmistunut?  Itse sekosin laskuista, kun luku meni yli sadan. Kyllä tässä melkein kaikki taitaa olla, muutamia legginssejä, toppeja, pipoja, yöpukuja ja perusvillasukkia lukuunottamatta. Melkoinen määrä, vaikka itse sanonkin :)!  Kiitos tästä vuodesta teille, upeille lukijoille sekä teille, joiden kanssa sain tehdä yhteistyötä: Verson puoti, Nuppu Print Company, Nosh Organics, Tyyne-Esteri ja Jujuna. 

♥ Kimaltavaa vuodenvaihdetta sekä paljon onnen hetkiä, iloa ja valoa tulevalle vuodelle 2017! Nähdäänhän taas ensi vuonna ♥

Ps. Olethan käynyt jo arvontaan osallistumassa? Tarjolla olisi 4 m Verson puodin ihanuuksia!  Arvontaan pääset osallistumaan täällä.