Hupullinen lempee ja DIY Kaitaletaskut

Edellisessä postauksessa iloitsin saatuani muokattua miehelleni sopivan kaavan ja pari paitaakin valmistui siinä sivussa. Innoittaja koko hommaan oli se, että armas puolisoni, tuo tiukka kriitikkoni oli ilmaissut vienon toiveensa saada samanmallinen huppari kuin olin tehnyt itsellekin. ("Mutta ei sitten mitään tyhmiä kuvia eikä mitään värikästä tai mitään muuta kummallista...") Vaikka kaava oli ihan jees, hirvitti ja jotenkin kehtuutti silti alkaa hupparia askartelemaan. Välttelin aloitusta keksimällä kaikkea muuta tuikitärkeää ja äärimmäisen kiinnostavaa tekemistä, kuten siivoamista, valokuvien järjestelyä ja kirppistavaroiden lajittelua. Lopulta homman aloitettuani työ sujui onneksi rivakasti, vaikka ratkoja saikin ahkeroida urakalla. 

Ja mikä parasta, herrashenkilö oli tyytyväinen! Tuli hyvä mieli itsellekin, - niin onnistuneesta vaatteesta kuin erityisesti siitä, että toinen ilahtui. Menköön tuo huppari vaikka myöhästyneestä hääpäivälahjasta. Syyskuun 8.  ja kolmas hääpäivämme nimittäin hujahti ohi melkein huomaamatta, ainoastaan facebook muistutti mikä päivä oli kyseessä. Ehkä jo ensi vuonna muistetaan juhlistaa sitä vähän paremmin, jos päivän laittaisi varmuuden vuoksi ihan kalenteriin. Pienesti asiasta ehdin onneksi vihjaista ja sain kuin sainkin kimpun keltaisia ruusuja lahjaksi ;)

Enpä sitä olisi vappuna 2005 opiskelijakemuissa arvannut, millaisen kultakimpaleen sieltä mukaani vein. Silloisia opintoja aloittaessani vanhemmat kollegat vitsailivat, että jokaiselle toimintaterapeuttiopiskelijalle on varattu insinööriopiskelija, ja omalla kohdallani tämä osoittautui todeksi. Puolen vuoden tuntemisen jälkeen saman katon alle, 2008 kihloihin huvipuistossa Pariisissa, maailman ihanimmat pihlajanmarjoin ja lyhdyin somistetut syyshäät kolme vuotta sitten ja kirsikkana kakussa vielä suloiset  meidän omat pikkumurut. Siinäpä tämä rakkaustarina pähkinänkuoressa. Kyllä sitä kymmenen vuoden yhteistä taivalta sopii yhdellä hupparilla muistaa ♥♥.




Tähänkin huppariin tein kaitaletaskut, ja koska niiden hankaluutta muutamat viimeksi harmittelivat, tein tällä kertaa ohjeen sellaisten ompeluun. Teehän siekii omat taskusi :) Pahoittelut hämärässä otetuista kuvista, kun eipä noita taskuja lasten kera päiväsaikaan ehtinyt tehdä. 




Voit käyttää valmista kaavaa taskukappaleisiin, kuten itse käytin Kelopuu-hupparin taskua (Ob 5/14). Kappaleet voi piirtää myös itse halutun kokoisiksi, kunhan ottaa huomioon seuraavat: a) taskunsuukaitale on noin 3 cm pidempi kuin taskunsuuaukko (1,5 cm /puoli), mutta taitettuna saman levyinen b) taskupussien korkeus on sama kuin taskunsuukaitaleen c) ulomman taskupussin voit piirtää halutun kokoiseksi ensin, jolloin sisemmän taskupussin leveys on ulompi + kaitale taitettuna.


Taskunsuukaitaletta (kaksinkerroin taitettuna) voi käyttää mallina taskunsuun piirtämiseen. Mallaile mikä on sopiva kohta (kuten näet, itselläni meni ekaksi pieleen - ja myöhemmin totesin sen olevan kuitenkin parempi). Leikkaa aukko kaavaan ja piirrä ääriviivat kankaalle liidulla tai taikatussilla. Nuppineuloilla voi merkitä reunoja myös, jos esim. liitu haalistuu.



Taskukappaleet leikataan langansuuntaisesti kaksinkertaisesta kankaasta, jotta saat varmasti kappaleet peilikuvina eli kaksi eri puolen taskua! Lisää saumanvarat normaalisti.


Tukinauha/kangas silitetään kuvan mukaisesti taskunsuukaitaleen toiseen reunaan sekä etukappaleelle taskunsuun kohdalle. Tässä auttaa ne aiemmat nuppineulat, jotta nurjalta puolelta näet oikean aukon kohdan.


Ensimmäisenä ommellaan apuommel suoraompeleella taskunsuun reunoja pitkin. Apuompeleen on tarkoitus peittyä, mutta jos se jostain jää pilkottamaan, on syytä käyttää kankaan väristä lankaa.


Taskunsuukaitale taitetaan kaksinkerroin pitkittäin ja silitetään. Kaitaleen avoin reuna asetetaan taskunsuulle keskiedun puoleiselle reunalle siten, että molempiin päihin jää yhtä paljon ylimääräistä. Kaitaleen reuna ommellaan apuommelta pitkin. Huom!! Muista jättää saumanvara eli jätä noin 0,7 cm ompelematta taskunsuuaukon päistä! Muuten kaitale ei käänny nurjalle kauniisti.  



Sitten taskupussit. Ulompi (eli pienempi) asetetaan kohdakkain taskunsuukaitaleen päälle ja ommellaan samaa ommelta pitkin kuin kaitale äsken. Sisempi taskupussi (eli suurempi) asetetaan taskunsuuaukon toiselle reunalle (eli vaatteen sivusauman puolelle) ja ommellaan myös apuommelta pitkin. Muista edelleen jättää saumanvarat eli älä ompele "piirretyn laatikon" päihin saakka! (Pahoittelut kehnoista paint-viivoista, mutta kyllä te selvän saatte).


Seuraavaksi leikataan taskunsuuaukko kuvan mukaisesti, kulmista apuompeleisiin saakka. Päätyihin muodostuvat kolmiot ovat tärkeät. Taskukappaleet pujotetaan aukosta läpi nurjalle puolelle.



Taittele taskupussin osat pois tieltä ja keskity ensin taskunsuukaitaleeseen, sillä se on se näkyviin jäävä osa. Asetta päätyyn jäänyt kolmio ja kaitale vastakkain ja ompele apuommelta pitkin. Jos kaitale ei asetu nätisti oikealla puolella, voit varovasti nipsaista kulmia saksilla enemmän auki, jolloin kaitale mahtuu paremmin kääntymään. Millintarkkaa puuhaa ;)



Kun kaitale on molemmista päistään kiinni etukappaleessa, neulataan ulompi taskupussi kiinni etukappaleeseen. Sitten työ käännetään oikein päin ja tikataan kaitaleen reunaa pitkin, jolloin pussi kiinnittyy paremmin paikoilleen.




Neulaa tasku oikealta puolelta siististi - nyt ei pitäisi olla kurttuja kulmissa tms. Tikkaa seuraavaksi loput taskun reunat, eli molemmat päädyt sekä ulkoreuna, jolloin sisemmänkin pussin saumanvara kiinnittyy vielä. 


Päällitikkausten jälkeen on enää taskupussin kokoaminen. Aseta pussin puoliskot vastakkain ja neulaa yhteen (irti etukappaleesta!). Taskunsuukaitaleen päädyt ovat osa tätä nippua ja tulevat yhteen päällimmäisenä olevan taskupussin reunan kanssa. Tämän vuoksi taskunosat tulee olla sen puolisentoista senttiä päistään leveämmät kuin taskunsuuaukko - taskun saa ommeltua kasaan helposti saumurillakin. 


Kommentit, kysymykset ja tarkennukset ovat tervetulleita, autan mielelläni! Kiva, jos jätät viestiä, jos ohjeesta apua saat :)





Kärsimättömyyden hoitoa ja DIY: Olkakaarroke

Onko pinnasi lyhyt kuin katkennut tulitikku? Kuvaako sana "kärsimätön" sinua? Tahdotko saada kaiken nopeasti, mieluiten heti? Turhaudutko nyhräämisestä ja pienen pienestä hiomisesta? Hermostutko, kun asiat eivät suju mielesi mukaan?

Eipä hätää, vaivaan on hoitokeino. Tartu haasteeseen nimeltä kaavoitus! 

Tai kaavoitus on ehkä liioittelua, itselläni treeniksi riitti valmiin kaavan muokkaaminen omalle toiselle puoliskolle sopivaksi. Mies sattuu olemaan sen muotoinen, että kaupan paitoihin sekä kokeilemiini kaavoihin jää ihmeelliset kurtut kädentielle. Pitkään on saanut herra tyytyä ostovaatteisiin eikä se ole tainnut ompeluksiani juuri kaipaillakaan. Kesälomareissullamme mukaani tarttui kuitenkin Jussipekka-kaava Puodilta/ Koot.fi ja nyt viimein päätin ottaa härkää sarvista ja testata kaavaa.

No eihän se sopinut alkuunkaan. Mittanauhaa, saksia ja runsaasti kaavapaperia tarvittiin, kun aloin muokkailla kappaleita sopivammaksi. Allekirjoittaneen hermot saivat venytyshoitoa, kun muutamaan otteeseen piti hihat purkaa (saumurisaumaa tietenkin...) todetakseni, että vielä pitää yhdestä kohtaa ottaa pois ja lisätä toiseen. Omin voimin en olisi pähkäilystä selvinnyt, mutta Saumanvaran kaavagurut antoivat onneksi apuaan ja lopulta alkoi paita näyttää miltä pitikin.

Raitapaita oli ensimmäinen viritys, johon olin kaavaa pikkuisen muokannut kädentietä avaamalla. Sen pohjalta sain hyvä neuvoja kuinka korjailla lisää ja karhupaita on siis paranneltu versio. Herra itse tykkää raidallisesta enemmän, koska kuosit eivät kuulemma sovi hänelle (sanoo mies, joka käyttäisi mielellään tyhmiä printti- ja logopaitoja). Ihan käyttiksiä tuli lopulta kummastakin, ja mikä tärkeintä sain käyttööni kaavan, jonka avulla pitäisi jatkossakin onnistua. Tuntien työ kannatti siis!




Olkakaarroke on helppo, mutta melko näyttävä yksityiskohta, jota olen jo aiemmin tykästynyt käyttämään pojan paidoissa. Kaavan muokkaus on simppeliäkin simppelimpi, mutta josko siitä jollekin iloa olisi, että kerron kuinka se tehdään. Kaarrokkeen korkeutta etu- ja takakappaleella säätämällä saa vaihtelua näppärästi, ja toimii tuo silloinkin, jos kangas on vaikkapa liian matala.







Leikatessa jätä kappaleisiin normaalit saumanvarat ja tee hakit olkasauman oikeaan kohtaan.Ompele kaarrokkeen alareuna takakappaleen yläreunaan kiinni oikeat puolet vastakkain. Ompele sitten etukappale ja kaarroke yhteen "olkasaumoista". Jatka normaalisti paidan ompelua etiäpäin.

Kunhan ehdin kuvata, on luvassa jatko-osa näihin miehen vaatteisiin ja uutta ohjettakin pukkaa. Pysykäähän kuulolla :)

Ps. Oikein lämpimästi tervetuloa  uusille ja tutummillekin lukijoille! Meinasin pökertyä, kun hoksasin luvun olevan 150 ja Instagraminkin puolella jo yli 200. Kiitos jokaiselle, kiitos ♥♥♥ Uutena juttuna on myös tuo punainen Onni-nappi sivupalkissa. Punatukka ja kaksi karhua on nyt osa Onni-blogeja, mikä on uusi mahtava blogiyhteisö. Kannattaa tutustua muihinkin Onnilaisiin :)

Parempi myöhään - eli vastauksia haasteisiin

Sain ilokseni Liebster Award-palkintoja useammalta taholta, mutta perehtyminen niihin venyi ja vanui joka suuntaan. Nyt vihdoin sain istahdettua alas ja vastailtua kaikkiin kerralla. Vaikka olen vastaaviin jo aiemmin vastaillut, on aina ilo ja kunnia tulla muistetuksi muiden bloggaajien suunnalta!


Ensimmäisenä minua muisti Sara ByS-blogista ja hän esitti minulle seuraavat kysymykset. Kiitos Sara ♥

1. Mikä on sun käsityöhistoria? Ensimmäiset käsityömuistot liittyvät mummooni, kun hän opetti minut pikkutyttönä virkkaamaan patalappuja sekä neulomaan. Koulussa tykkäsin käsityöstä ja peruskouluajoilta onkin minun ainoat oppini ompelun suhteen. Kouluaikojen jälkeen meni melkein 15 vuotta, ennen kuin nyt pari vuotta sitten innostuin ompelusta ja sillä tiellä ollaan. Kaikenmoista muuta näpertelyä ja diy-juttuja olen tehnyt kyllä tässä välilläkin ihan työnikin puolesta - en ole tainnut kertoakaan, että unisieppari on bravuurini :)

2. Millainen tunne tulee kun jokin haastava ompelus onnistuu? No tietenkin ihan huikean iloinen!

3. Oletko kangashamstraaja? Olen. Todellakin.

4. Mitä musiikkia kuuntelet kun ompelet? Parasta on ommella silloin, kun saan olla ihan itsekseni ja silloin soitan Spotifysta sekalaisia listoja sen hetkisistä hiteistä lähinnä. 

5. Harrastatko muita käsitöitä kun ompelu? En kyllä juurikaan.

6. Suosikki kuosisuunnittelijasi? Hmm...  Tykkään muun muassa Leena Rengon kuoseista ja myös Paapiin Anniina piirtää kuoseja, jotka silmääni miellyttävät. Ja moni muukin!

7. Mitä muuta sun elämään kuuluu ompelun lisäksi? Perhe, koirat, koulu ja ystävät ♥

8. Onko joku tietty henkilö vaikuttanut ratkaisevasti että olet innostunut ompelusta? Kipidin Kirsi :)

9. Lempimateriaali? Elastaanitrikoo. Myös joustofrotee ja -collari ovat mieleisiä.

10. Mitä puutarhassasi kasvaa/ Mitä kasvaisi puutarhassasi jos sulla olisi sellainen? Jos olisi, niin raparperia ja auringonkukkia kasvaisi.

11. Oletko aamu vai iltaihminen? Ehdottomasti ilta olisin, jos lapset antaisivat aamulla nukkua.

Toisen muistamisen sain Elliltä VillaNonparElli-blogista. Kiitos Elli ♥

1. Lempiesineesi kotona? Taidan olla vähän materialisti, kun löytyy useampikin... Valokuvakirjat lapsista on ehkä tärkeimmät kuitenkin.

2. Millä herkuttelet ensi viikonloppuna? Itse tehty kebab olisi aika herkullista!

3. Mistä uudesta huonekalusta tai sisustuselementistä haaveilet juuri nyt?  Ompelukoneesta - koska ompelen keittiön pöydällä, niin sehän menee silloin sisustuselementistä ;)

4. Jos voittaisit matkalahjakortin, minne matkustaisit? Johonkin lämpimään, ehkäpä Malesiaan.

5. Lempivaatteesi? Legginssit, pitkä toppi ja löysä neule - toimii ihan aina.

6. Minkä voimalla selviät inhasta kylmästä ja pimeästä talvikaudesta? Suklaan, kynttilöiden ja villasukkien.

7. Tärkein ihminen maailmassa? Lapset, puoliso ja miun äiti ♥♥

8. Lempisatusi? Pessi ja Illusia. Isompien lasten saduista Harry Potterit ovat kyllä suosikkejani.

9. Pidätkö joulusta? Tärkeimmät jouluperinteet? Oi pidän! Hyvä ruoka, ilta perheen kesken ja jouluyön kirkko ovat perinteitämme.

10. Lempileivonnaisesi? (Reseptinkin saa jakaa ;)) Brookies! Oi nam, Kinuskikissanohje :)

11. Joulu vai juhannus? No se joulu!

 Kolmantena sain kysymyksiä Voikulta Rapatessa roiskuu -blogista. Kiitos Voikku ♥

1. Miten päädyit pitämään käsityöblogia? Halusin tehdä näkyväksi oppimiseni ompelun parissa ja se kyllä tosiaan tulee esille, kun katsoo alkupään postauksia...

2. Mikä blogissasi on parasta? Toivoisin ainakin, että aitous.

3. Mainitse kolme kaikkien aikojen suosikkiblogiasi. Tämä on vaikea! Weekend chicin monipuolisuus kiinostaa, Villa Kianan lämpö ja taito ilahduttavat  ja Hanna Min sydämellisyys vetää puoleensa.

4. Mikä saa sinut liittymään blogin lukijaksi? Hyvät kuvat, hyvin kirjoitetut tekstit ja persoonallisuus.

5. Mitä käsityöt merkitsevät sinulle? Terapiaa ja oman näköisiä vaatteita.

6. Mikä oli ensimmäinen käsityö, jonka teit? Lapsena virkattu patalappu.

7. Miten valitset aloitettavan käsityön? Mitkä asiat silloin painavat eniten? Tarve, ihana kangas ja loistava visio  - joko yksitellen tai parhaimmillaan kaikki yhdessä.

8. Käsityösi, joka ei mennyt niin kuin Strömsössä? Muistan ensimmäiset yöhaalarikokeiluni, kun taistelin alavarojen kanssa. Se oli aika karua katsottavaa nurjalta puolelta.

9. Mikä on isoin projekti, jonka olet tehnyt? Ehkä parhaillaan menossa oleva kaavan kuosittelu miehelle sopivaksi ja pari vaatetta sillä kaavalla.

10. Mikä on sellainen käsityö, jonka aloittamisesta olet haaveillut pitkään? Haaveilen ihan niistä arkisista vaatteista, nytkin mielessä kaihertaa parikin haalaria vauvalle.

11. Minkä taidon käsitöissä haluaisit vielä oppia ja miksi? Tilkkutöiden tekemisen ja neulomaan muutakin kuin sukkia.

Huh, jopa oli monta kohtaa, jaksoitkohan lukea? Koska olen tämän laittanut jo paristi eteenpäin, en haasta nyt enää ketään. 

Edellisten lisäksi Hanna Mi ilahdutti minua jo kesällä "kolme erilaista blogia"-haasteella ja senkin laitan eteenpäin viimein -  tehtävänä on siis esitellä kolme itselle mieluisaa blogia. Hanna Mi kirjoitti minusta näin ihanasti: Punatukka ja kaksi karhua! Hämärän peitossa, milloin aloin blogia lukemaan, mutta tänne palaan monta kertaa uudestaan. Hannariinan ihanat ompelukset niin lapsille kuin itselleen antavat paljon vinkkejä ompelun mahdollisuuksiin, vaatteiden yksityiskohdat ovat aina mielenkiintoisia. Blogissa on mukavasti myös pohdintaa elämästä yleensä, viisaita sanoja ja lämpöä kanssaihmisiä kohtaan. Kiitos Hanna Mi ♥

Kolmen blogin nimeäminen tähän oli vaikea tehtävä, mutta halusin esitellä muutaman uudemman tuttavuuteni
Between life and style on melko tuore lifestyleblogi, jota kirjoittamasta bongasin vuosien jälkeen lapsuudenystäväni Lauran ♥ Kuvat ovat loistavia ja aiheet mukavan monipuolisia meikeistä vaatteisiin ja ruuista treenaamiseen. Hyvin harkittu ja esteettinen kokonaisuus.

Nuunelin Noora on ymmärrykseni mukaan vastikään aloitellut ompelemaan, mutta saa aikaan mitä ihanampia lastenvaatteita! Mistä lie kaikki ideansa saakaan, melkein joka postauksesta yritän painaa korvan taa jonkun pikkujipon matkittavaksi :D Suloisia vauvajuttuja ja reippaita isomman pojan vaatteita!

Villa Pipo on varmasti tämän haasteen jo saanut, mutta en voi olla häntä vielä nimeämättä. Todella taitava ja uskomattoman idearikas nainen, joka yllättää melkein joka postauksessaan! Ihailen hänen paneutumistaan teoriaan ja aiheeseen kuin aiheeseen, vau :)

Pakko vielä mainita neljäskin, nimittäin Kototeko. Siellä Sanna loihtii uudella ompelukoneellaan erilaisia oivaltavia ompeluita ja käyttää taidokkaasti kierrätysmateriaaleja. Tykkään erityisesti kuvista ja hyvin kirjoitetuista teksteistä :)

Tyrkkäänpä vielä loppuun kuvan viikonloppuna valmistuneesta pertsasta. Juuri kun hehkutin, että nyt en sorru mihinkään lapsellisuuksiin, huuteli - suorastaan kiljui - tämä ihana Verson puodin Karuselli-kangas päästä paidakseni. Mallia perus, kaavana MIW, sivuissa framilonrypytystä (jonka poistoa kyllä harkitsen, kun ei ihan sovikaan). Tykkäilen.









Syksyistä uutta viikkoa jokaiselle!

Ps. Mitäs tykkäät uudesta banneristani? Design by Julia Herkert ♥

Rusetti, ruusuke, lippa ja tupsu

Syykuiset päivät lämpenivät sopivasti juuri, kun sain pikkumuruilleni päänlämmikettä valmiiksi. Pojan pipotilanne oli ihan kelvollinen viime keväältä, mutta kaapista löytyvät neulokset houkuttelivat täydentämään sitäkin osastoa. Pipojen pariksi kokeilin tuubikauluria. Aivot olivat nyrjähtää pohtiessani kääntöaukon paikkaa ja ompelijärjestystä, sillä aina kääntäessäni tuubin oikein päin, tuli vuori ulos kokonaan! Ompeluryhmä se jälleen pelasti pika-avullaan ja valmista tuli. Jos joku muukin pyörittelee tuubihuivia epätoivoisena, löytyy hyvä ohje 9-10-blogista!

Neitosella sen sijaan myssyjä ei liiemmin ollutkaan ja pään kasvaessa niitä saa ommella kohta taas lisää. Olen ihan hurahtanut näihin söpöstelyjuttuihin, joten mikäs siinä ommellessa ♥ Ruusukepipon ohje löytyy Mersian blogista. Framilonilla rypyttäminen kävi näppärästi kolmipistesiksakkia käyttäen, mutta samaan tulokseen olisi päässyt varmasti myös rypytyslankoja käyttäen. Yhtä kaikki varsin suloinen tuli! Rusettipipo taas on itse asiassa Nosh-postauksessa nähty pipo, jonka rusetin vaihdoin hieman käytännöllisemmäksi. Tai no, ehkei käytännöllinen ole ensimmäinen mieleen tuleva adjektiivi, mutta itse tykkään. Kun ei tuolle tytölle vielä rusetteja tukkaan saa, niin laitetaan sitten myssyyn. 

Kuvissa näkyvän bodynkin sain viimein ommeltua. Hyvä niin, sillä kohta se olisi ollut jo liian pieni. Kankaat leikkelin jo ennen vauvan syntymää, mutta jostakin syystä se jäi silloin kasaamatta. 62-68 koon bodyja meille on kertynyt ihan kiitettävä määrä, joten niitä en kovin montaa ole tehnyt. Isompia kokoja ei sitten olekaan jemmassa, joten lähiaikoina olisi bodytalkoot aloiteltava. 
















Huomenna koittaa jännittämäni päivä, kun palaan osa-aikaisesti koulun penkkiin lasten jäädessä Mummon hoiviin siksi ajaksi. Jännitystä aiheuttaa lähinnä kysymys vauvan syömisestä, mutta onneksi viisikuinen pärjää kolmisen tuntia syömättäkin, ellei pullo kelpaa... Muuten odotan koulupäiviä ihan innolla; luvassa mielenkiintoinen aihe ja aikuista seuraa! Energistä tulevaa viikkoa teillekin ♥


Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Tunnustan olevani välillä hankala ihminen. Nalkutan miehelle siitä, kun ruuanlaiton jälkeen pöydät jäävät pyyhkimättä (hän siis tekee sen ruuan kuitenkin...). Menetän hermoni kaksivuotiaan kanssa, kun uloslähtö kiireessä  menee temppuiluksi. Harmistun, kun vauva ei illalla nukahdakaan ja menetän "oman aikani". Valitan pikkujutuista ja katson oikeudekseni ilmaista tyytymättömyyttä lähipiirillekin. Puolustuksenani voin käyttää sitä, etten todellakaan ole ongelmani kanssa yksin, ainakaan mitä sosiaaliseen mediaan on uskominen.

Hävettää myöntää, että liian usein vasta ympärillä havaittava epäonni saa huomaamaan, kuinka hemmetin onnekas sitä itse onkaan. Maailmalla tapahtuvat raadollisuudet saavat tuntemaan kiitollisuutta siitä, että voin liikkua turvallisin mielin lasteni kanssa ulkona. Että meillä on koti mihin palata, että minulla on ne lapset. Tuttavan kokema menetys muistuttaa siitä onnesta, että saan herätä aamulla puolisoni vierestä ja nukahtaa siihen illalla. Kertomukset vakavista sairauksista, saavat iloitsemaan tämän hetkisestä terveydestä. Siitä, että voin itse juosta pitkästä aikaa. Siitä, että läheiseni ovat kotona sairaalan sijaan.

Onneksi älyän hetkittäin, nykyään entistä useammin, pysähtyä muistamaan ja kiittämään elämästä, joka ei todellakaan ole hullumpi. Jos pystyn murehtimaan sitä, mitä minulla on liikaa - oli se sitten vaatetta, tavaraa, herkkuja, töitä, tekemistä, (kangasta) - ei minulta puutu todellakaan mitään. 

Tämän yritän muistaa seuraavan kerran, kun aion avata suuni kitistäkseni jostain turhasta. Kiitos ♥


 Viimeisille lämpöisille päiville ompelin pari toppia. Ruusuhuivista tykkään, kaavana vanha hyväksi todettu hihaton. Maxiraitainen toppi sen sijaan arveluttaa. Raidoista pidän, kuten huomattu on, mutta tässä pätee kyllä vanha sanonta vaakaraitojen lihottavasta vaikutuksesta. Ehkä neuletakin kanssa kävisi paremmin? Kaavana Till dawn, Ob 2/14 muistaakseni.




















Hän seuraili meitä kuvausten ajan :)