Vuosi 2014. 

Tänä vuonna on vietetty tavallista arkea vuosikkaan pojan kanssa, 

aloitettu opinnot 10 vuoden tauon jälkeen, 

saatu kuopuksen odotus hyvälle mallille, 

tutustuttu uusiin ihaniin ihmisiin. 

Ja muutakin, pääasiassa iloisia, elämää rikastuttavia juttuja. 

Olen saanut paljon.

Ja ommellutkin olen.

Tammikuu

Mistä se tulee?

Mikä antaa sen aavistuksen murusen, 

josta lähtee muotoutumaan suurempi ajatus?

Ajatus, jossa yhdistyy muoto ja väri, 

syntyy haave valmiista vaatteesta 

ja saa alkunsa mielikuva siitä, miltä näyttäisi se päällä.

Jos tarpeeksi pitkälle antautuu mielikuvituksen valtaan,

voi unelmoida missä sitä käyttäisi ja mihin tarinaan se kuuluisi.

Millaisia muistoja se yllään voisi kerätä.

Itselläni inspiraatio löytyy aika usein niinkin tylsästi kuin vaatekaupassa.

Siellä kuljen ja keräilen mieleeni niitä yksityiskohtia, mitä tahtoisin itsekin käyttää, 

hipelöin saumoja ja tutkin kuinka saumat on kiinni.

Ihan hassua, tullut ihan uusia aspekteja kauppojen kiertelyyn...

Välillä ihastun toisen ompelijan luomukseen ja pohdin kuinka tekisin siitä omanlaiseni.

Tai sitten jokin ympärillä oleva, arkipäiväinenkin, 

asia alkaa hahmottua mielessä uudeksi ideaksi, joka vain odottaa toteutustaan.

Tähän paitaan inspiraation antoi ihastuttava kaverini,

joka sattumalta mainitsi näkemästään pitsien avulla maalatusta seinästä.

Visio syttyi kuin kirkas valo mielessäni - mikä kangas, millä tavoin, mikä kaava!

Hetken joutui ajatus muhimaan muistikirjassani ennen kuin pääsin ompelemaan,

mutta hyvää kannatti odottaa.

Idearikasta viikkoa!

Olen varsin järjestelmällinen naisihminen.

Mapitan paperit omiin kansioihinsa ja saatan jopa värikoodata ne.

Lajittelen kirjat kirjailijan mukaan omille paikoilleen hyllyssä.

Teen matkalle lähtiessäni tarkan listan matkatavaroistani, etten unohda mitään.

Säilytän nuppineulojani  värien mukaan neulatyynyn eri lohkoissa.

Olen myös kovin suunnitelmallinen.

Suunnitelma pitää olla aina, sillä se lisää turvallisuudentunnetta.

Sillä, toteutuuko suunnitelma, ei ole niin suurta merkitystä, kunhan se on ollut.
Myös ommellessani suunnittelen huolella etukäteen tekemiseni,
asettelen kaavoja ja leikkaan tarkasti.

Saadakseni jälleen ompelurytmistä kiinni päätin hypätä pois mukavuusalueeltani.
Heittää suunnitelmat kerrankin nurkkaan.
Valita tekniikan, jossa en pysty kontrolloimaan lopputulosta.
Tartuin siis suihkepulloon, sumuttelin kuvan kankaalle
ja pidin peukkuja onnistumiselle.
Ja onnistuihan se, ensimmäinen kokeiluni kloriitin kanssa!

Muunkin suhteen luovuin väliaikaisesti tavoistani ja heitin vapaalle.
Saksin kankaan osaksi vanhan paidan mukaan, osaksi omasta päästäni,
vapaalla kädellä ja toivoen parasta.

Näköjään ohjaksien löysääminen ja kontrollin hellittäminen kannattaa välillä,
sillä tästä tuli i-h-a-n-a!