Featured Slider

Korjaa kauniiksi- kirja inspiroi ja herättelee

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.








En voi tunnustautua kovin innokkaaksi vaatteiden korjaajaksi. Etenkin, jos vaate on jo muutenkin valmis kierrätykseen, ei intoni tarttua neulaan ja lankaan ole ollut kovin suuri. Rikkinäiset sukat olen hyödyntänyt pölyjen pyyhintään ja polvista puhjenneet housut saksinut sortseiksi, mutta muuten olen korjaamisen ja käyttöiän pidentämisen sijaan nähnyt vaivaa ainoastaan vaatteen asianmukaiseen kierrättämiseen. Tästä näkökulmasta Sormustin- blogistaan monelle tutun Anni Ignatiuksen Korjaa kauniiksi - käsikirja kodin vaatehuoltoon oli kohdallani silmiä avaava ja herättelevä. Tämä kirja  on ulkoasultaan raikas ja kivasti kuvitettu ja sisällöltään helppolukuinen, mutta silti täyttä asiaa. Tiesitkö sinä, että jo yhdeksän kuukauden jatkoaika vaatteelle pienentää sen hiilijalanjälkeä 20-30%? 

Ennen kirjan avaamista ihmettelin mielessäni sitä, kuinka vaatteiden korjaamisesta saa asiaa kokonaisen kirjan verran. Näköjään helposti! Ennen korjaamista Anni opastaa seikkaperäisesti vaatteiden huollossa ja puhdistuksessa sekä vaatteen muokkaamisessa omalle kropalla sopivaksi. Kun päästään korjaamaan ja paikkaamaan, esittelee Anni paikkaamiseen sopivia materiaaleja. Itselleni tuli yllätyksenä erilaiset liimat ja vahvisteneste, joista en ollut koskaan kuullut! Vaatteen korjaamiseen sovelletaan useita eri tapoja ja kappaleet onkin jaoteltu neulalla ja langalla tehtäviin, ompelukoneella tehtäviin sekä muilla tavoin tehtäviin korjauksiin. Ohjeita löytyy odotetusti perusvillasukkien parsintaan ja farkun lahkeiden lyhentämiseen, mutta eniten ilahduttavat boksin ulkopuolelta taiotut ideat esimerkiksi alikeompeluihin ja kirjontoihin. Järisyttävin oivallus oli tuo kuvissakin näkyvä sukanpohjien ompelu,  joka ei todellakaan ollut tullut mieleeni aiemmin, mutta näyttää käytännölliseltä ja hauskalta! Ja sitten kun vaatetta ei pysty enää korjaamaan, neuvotaan kirjassa tekstiilien hyödyntämisestä muuten sekä sen kierrättämisestä.

Minulle jäi päällimäisenä fiiliksenä innostus ja inspiraatio tämä kirjan jälkeen ja rehellisesti sanoen olin siitä iloisesti yllättynyt. Vaatteelle jatkoajan tarjoaminen on ekoteko, mikä säästää niin luontoa kuin kukkaroa. Sen sijaan, että vaatteen paikkaaminen olisi pakkopullaa ja pyrkimystä mahdollisimman huomaamattomiin pistoihin, sen kanssa voikin hassutella ja leikitellä, käyttää luovuutta ja tuoda vaatteelle ihan uutta näköä ja luonnetta! Korjaamalla voi todellakin tehdä kauniiksi ♥ 

Kirjan luettuani tartuin Tinttaran rikkinäisiin leggareihin ja loihdin niille uuden mahdollisuuden helpoilla sydänaplikaatioilla. Toisetkin legginssit korjasin polvipaikoilla, mutta samalla tapahtui täydellinen mysteeri, sillä ompelun tuoksinassa toisesta lahkeesta katosi viisi senttiä pituutta! En tajua mitä tapahtui, sillä lahkeet olivat ihan saman pituiset aiemmin ja housut TOSI paljon pidetyt :D Nyt mietin, että mitenhän nuo tuosta pelastaisi.


Värikästä viikkoa ja syyslomaa niille, jotka sellaisesta nauttivat ♥

Verkkatakki scubasta ja 10 vinkkiä kaavan muokkaamiseen mittojen mukaan












Minulla oli hirmuinen hinku tilata keväällä tätä kangasta mielessäni verkkatakki, jossa lenkkeillä ja pyöräillä silloin, kun kunnon takki on liikaa ja ohuempi pitkähihainen liian vähän. Odotin violettikukallista scubaa Lalialle saapuvaksi ja kun se lopulta sitten kesällä tuli, olivat säät helteisiä ja kangas jäi myttyyn hyllylle. Nyt syksyn tullen päätin verkkatakin kuitenkin ommella valmiiksi tulevaa vuotta ajatellen ja kuinka ollakaan, mitä ihanimmat syyspäivät saapuivatkin ja takki pääsi kuin pääsikin ulkoilemaan jo nyt! Scuba on ollut juuri sopivan tuntuinen materiaali aurinkoiseen syysulkoiluun - se pitää pikkuisen tuulta ja lämmittää riittävästi. Itse olen käyttänyt alla pitkähihaisia kerrastopaitoja ja merinovillaa, ja yhdistelmä on ollut toimiva.

Kaavana käytin New horizons designin Summit peak hoodieta, jonka olin bongannut ompeluryhmästä. Halusin kaavan, jossa on leikkaukset etukappaleella, raglanhihat ja korkea huppu, ja tässä oli ne kaikki valmiina. Isoimman haasteen toi koon valinta, sillä kokotaulukon mukaan sijoituin neljään eri kokoon. Lopulta muokkailin kaavan omien mittojen mukaan näiden väliltä. Kaava itsessään on väljää mallia, sillä sain lopuksi vielä kavennella hihoja ja sivuja reilulla kädellä. Jos nyt tekisin uudestaan, madaltaisin hupun reunaa, sillä nyt se aavistuksen painaa leukaa.

Mittataulukot ja näin ollen iso osa kaavoista on tehty keskivertoihmistä ajatellen, jolla mittasuhteet ovat symmetriset ja sopusuhtaiset. No niin ja nyt käsi ylös ne, jotka eivät täysin siihen malliin mene? Hep!  Etenkin silloin, kun vartalon ylä- ja alaosat ovat eri paria keskenään, voi suoraan kaavan mukaan leikattuna vaate jäädä kinnaamaan tai lörpöttämään ja epätoivo hiipiä ompelijan mieleen. Ilokseni voi kertoa, että valmiskaavan muokkaaminen itselle sopivammaksi on mahdollista ja onnistuu melko pienellä vaivalla!

Kirjoitin ylös muutamat vinkit omien kokemusteni perusteella. 
  1. Mittaa itsesi! Ota itsestäsi ainakin rinnan-, vyötärön- ja lantion ympärysmitat. Mittaa myös rinnan yläosa (eli tissien yläpuolelta) etenkin, jos kuppikokosi on isompi sekä käsivarren paksuus ja pituus hihaa varten. Järkevää on mitata myös selän pituus ja hartioiden leveys. Tähän tarvitset toki kaverin apua.
  2. Tutustu kokotaulukkoon ja vertaa mittojasi siihen. Moni ompelija tekee vaatteen "kauppakokonsa" mukaan ja saattaa sitten ihmetellä kaavan niukkaa mitoitusta. Ei ole oikeastaan väliä, mitä kokoa käytät kaupan vaatteissa, sillä niiden koot ja mallit vaihtelevat paljon eri valmistajien välillä. Kokemukseni mukaan kaupan vaatteissa voi  usein valita pienemmän koon numeron/kirjaimen mukaan kuin kaavoissa. Jos siis ostat kaupasta M- tai L-koon vaatteita, voi olla, että mittojesi  mukaan kaavassa XL olisikin sopiva. 
  3. Huomioi kaavan malli ja sen väljyydet. Onko vaatteen tarkoitus olla tyköistuva vai reilumpi? Etsi kaavasta mahdollisuuksien mukaan sovituskuvia, jotta näet miltä vaate näyttää päällä eri ihmisillä. Harmillisen usein esimerkiksi kaavalehdissä kuvat saattavat jättää liikaa arvailujen varaan. Netin ompeluryhmistä ja instagramista löytyy hyviä kuvia ja usein myös kokemuksia tosi monista malleista ja kaavoista.
  4. Vertaa kaavaa sellaisen vaatteen mittoihin, mikä on sinulle sopiva. Jos tavoittelet esim. istuvaa trikoopaitaa etkä ole varma kaavan väljyyksistä, kannattaa mallata sopivaa paitaa kaavan päälle. Tähän kohtaan on pakko mainita, että mittataulukon mukaisen koon ommeltuani on käynyt useamman kerran niin, että vaate on ollut ihan liian iso. Valmiiseen vaatteeseen verraten tämä olisi ollut ennakoitavissa ja sopivamman koon valinta helpompaa.
  5. Jos mittasi osuvat yhteen tai korkeintaan kahteen rinnakkaiseen kokoon, niin jes, pärjäät todennäköisesti valmiilla kaavalla. Joustavassa vaatteessa voit valita huoletta pienemmän koon mukaan.
  6. Jos omat mittasi eivät täsmää rinnakkaisiin kokoihin mittataulukon mukaan, voit piirtää kaavan eri kokoja yhdistäen. Esimerkki:  rinnan yläosa osuu kokoon 40, rinnan ympärys kokoon 46, vyötärö kokoon 42 ja lantio kokoon 40, piirrä etu- ja takakappaleiden kaavat näitä kokoja yhdistäen. Kaarra koosta toiseen loivasti. Kaavoja piirtäessä huomioi yhteen tulevat saumat ja muokkaa niitä samassa suhteessa (esim. jos teet yläosan/ kädentiet ja pääntien pienemmässä koossa kuin alaosan, tee myös hihan pyöriö pienemmässä koossa). 
  7. Jos et ole rintava, valitse koko rinnan ympärysmitan mukaan. Levennä sitten tarvittaessa kohti vyötäröä ja lantiota mittojesi mukaan +  haluamasi väljyys.
  8. Muista, että isommasta saa pienemmän, mutta ei oikein toisinpäin. Jos olet epävarma, tee siis mielummin isomman mitan mukaan. Ompele harsien vaate kasaan ja sovita. Jos muutoksia tarvitaan enemmän, on ompeleet helpompi purkaa tässä vaiheessa (itsehän puran aina hampaat irvessä saumurisaumaa tämän unohtaessani...) 
  9. Sovita vaatetta ennen huolitteluja väärin päin päällesi. Neulaa tai pyydä kaveri neulaamaan ja kavenna pois liiat väljyydet joko muotolaskoksien avulla tai suoraan sivusaumoista. 
  10. Hyväksy se, että kaikki kaavat eivät välttämättä muutoksista huolimatta istu juuri Sinulle. Älä välitä, Sinä olet ihana ja sopiva ja ansaitset ihanan ja sopivan kaavan ♥ Jatka sitkeästi etsimistä ja säästä lempikankaasi varmasti toimivaan kaavaan.
Tuleeko mieleesi muita hyviä vinkkejä?
Iloa tähän viikkoon just Siulle ♥
 

Painolelusta apua rauhoittumiseen! Vinkit painolelun tekemiseen





Levottomat jalat, peiton kanssa nujuamista ja lopulta huutelua "äitii, en saa unta".  Meidän ekaluokkalaisella jää helposti päivän touhut mieleen ja illalla rauhoittuminen sänkyyn on välillä työlästä. Jo vauvana ipana heilutteli itsensä hereille ja nautti selvästi kapaloinnista. Kun lapsi alkoi olla siihen liian iso, on meillä silitelty, hierottu ja paketoitu jalkoja peiton sisään. Tällä hetkellä isoin apu löytyi tästä painoketusta, jonka poika tahtoo iltaisin päällensä. Painon tunne vartalon päällä rauhoittaa lepäämään ja jouduttaa nukahtamista. Pojan nukahdettua kettu käydään nostamassa pois, eikä se jää yöksi lapsen päälle. 

Olen työssäni suositellut usealle lapselle painopeittoa rauhoittumista helpottamaan tai esim. kouluun painokäärmettä hartioille levottomuutta vähentämään. Riittävän voimakas ja rauhallinen kosketus tai paineen tunne kehon ympärillä rentouttaa yleensä niin lasta kuin aikuistakin (painotuotteita käytetään myös vanhuksilla). Siinä missä kevyt hipaisu virittää ja voi tuntua kutittavalta, syvätuntoaistimus auttaa hermostoa rauhoittumaan ja jäsentämään ympäristön ärsykkeitä. Sillä on tasaava vaikutus vireystilaan, joten painolelu tai - peitto toimii ylikierroksilla käyvälle muksulle. Kehoon kohdistuvat tuntoaistimukset myös auttavat lasta hahmottamaan kehoaan ja sen ääriviivoja ja asentoja, ja sitä kautta tukevat myös motoristen taitojen kehittymistä.

Painotuotteita on monenlaisia; peittoja, hartioille tai muuten vartalon päälle tulevia käärmeitä, tyynymäisiä sylipainoja tai erilaisia painoeläimiä. Painoa näillä on yleensä 1,5 - 3 kg. Painolelua voi käyttää rauhoittumisen tukemiseen ja levottomuuden vähentämiseen nukkumaan käymisen lisäksi muun muassa televisiota katsellessa, ruokapöydässä, koulutehtäviä tehdessä tai automatkoilla. Kun vauhtia on liikaa, voi näistä olla iso ilo. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että on myös niitä, jotka eivät painon tunteesta pidä eikä lasta saa ikinä pakottaa sellaista käyttämään.

Monesti painotuotteet ovat melko hintavia, joten itse tekemällä todellakin säästää. Tämä painopehmolelu jalostui tästä jo kuusi vuotta sitten ompelemastani ketusta. Avasin vähän saumoja ja poistin täytettä. Uudeksi täytteeksi ja painoksi valitsin riisin, jonka pussitin vanhoihin sukkahousujen lahjeosiin ja solmin pötkylät kiinni. Riisipussit sitten vain ketun sisälle ja saumat kiinni. Koska kettu on käytössä vain peiton päällä iltaisin, en usko, että sitä tarvitsee juurikaan pestä. Jos tarvitsee, otan riisipussit pois siksi aikaa. Painoa tällä on noin kolme kiloa.

Nyt kun hyödyt ovat selvillä, saat vinkit painolelun tekemiseen.
  • Voit käyttää valmista pehmolelua: avaa saumaa sen verran, että pystyt vaihtamaan osan vanusta painomateriaaliin. Hieman isokokoisempi lelu toimii hyvin.
  • Voit myös valmistaa lelun itse. Näppärämpi laittaa pehmoon esim. vetoketjun, jotta painoa voi tarvittaessa säätää.
  • Lasta voi motivoida kokeilemaan painolelua sillä, että lelu on mieluinen hahmo. 
  • Materiaalia valitessa mieti, tarvitseeko lelua pestä. Jos tarvitsee, on kätevää, että painot pystyy poistamaan lelun sisältä pesun ajaksi.
  • Paino kannattaa laittaa erillisiin pusseihin, ks. edellinen kohta.
  • Jos ompelet lelun itse, voit ommella painon eri "lohkojen"  sisään, jotta paino jakaantuu tasaisesti.
  • Painoksi sopii riisin lisäksi esim. kauran jyvät, makaroni tai kuivatut herneet, mutta luonnollisesti näitä ei voi pestä. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi hamahelmet, kuulapyssyn kuulat, marmorikuulat tai hiekka. Näissä mukavaa on se, että lelun puristelu ja käsittely antavat tuntoaistimuksia myös käsien kautta.
  • Täytettä valitessa huomioi paino suhteessa tilavuuteen. Pienempi määrä riisiä riittää samaan painoon kuin isompi määrä esim. herneitä! Jos lelu on siis pienehkö, kannattaa sisään laittaa mahdollisimman painavaa painoa :D
  • Painon määrä pitää suhteuttaa lapsen kokoon. Painopeitoissa ohjeellinen paino on 10 %  lapsen painosta, mutta painolelun kohdalla paino voi jäädä pienemmäksikin. 
Koska unet ovat olleet kehnot minullakin viime aikoina, taidan nykäistäkin ketun itseni päälle ensi yöksi. Oletko sinä törmännyt painotuotteisiin aiemmin?


Kurkistus Pomenian taikamaailmaan


Tuotteet saatu Kumma-kustannukselta









 "Jos voit antaa lapselle vain yhden lahjan, anna innostusta!"  - Petronella Grahn

Pomenia on satumaailma, jossa elävät sovussa niin keijut, peikot kuin lohikäärmeetkin tanssien, leikkien ja taikapölyä keräten. Pomenian rauhaa uhkaa kuitenkin ynseä ja kämälä pimeyden velho Käämä, joka haluaisi kitkeä pois ilon, naurun ja kaiken muunkin epäjärjestyksen luomalla ikuisen talven. Tästä alkaa suuri pelastusoperaatio, jossa tarvitaan saumatonta yhteispeliä, uskallusta ja pelkojen voittamista, ystävyyttä ja kaverin tsemppaamista sekä uskoa siihen, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Tärkeintä on seikkailu, leikki, taikuus ja tietenkin riittävästi seikkailuevästä mukana. " Ja kuten aina, kaikkea sattui ja tapahtui sillä sattua ja tapahtua kuuluikin." 

Pomenian on luonut Petronella Grahn, jonka omille lapsilleen kertomat sadut alkoivat elää omaa elämäänsä ja nyt vuosien jälkeen me muutkin pääsemme niistä nauttimaan. Tarinoita siivittävät upeat, värikylläiset ja mielikuvitusta hivelevät kuvitukset, joita tarkastelemalla kuvista löytyy aina vain uusia yksityiskohtia. 

Sain tutustua Pomenia-sarjan kolmeen ensimmäiseen osaan; Taikamaailman suuri seikkailu-kirjaan, Satuseikkailu- lautapeliin sekä Tunneseikkailukortteihin. Sarja on täydentymässä jo piakkoin Satujoogakorteilla ja kirjan jatko-osilla. Aloitetaanpa sitten tuosta kirjasta! Taikamaailman suuri seikkailu oli ihan täydellinen iltasatukirja, joka jo alkumetreillä imaisi lapset mukaansa ja äidinkin viimeistään kolmantena iltana. Sivuja on reilut 200, joten tarinaa riittää useammalle lukukerralle. Kirjassa seikkailee Teo-poika, joka herää peikkona Pomeniassa ja on ennustettu pelastamaan Pomenian yhdessä lentopelkoisen Sisu-lohikäärmeen kanssa. Tarinassa lapsia viehättivät satuolennot ja juuri sopiva jännitys. Minua ilahdutti se kuinka taitavasti tarinaan oli upotettu mielettömän tärkeitä viisauksia ja sanomaa siitä, miten erilaiset tunteet kuuluvat elämään, sinä riität omana itsenäsi ja ystäviä autetaan. Tarina oli omiaan herättämään myös keskustelua lasten kanssa. Toista osaa odotetaan meillä jo suurella innolla, jotta saadaan tietää mitä sitten tapahtuukaan...

Satuseikkailulautapelissä jatkavat samat hahmot ja tehtävänä on vapauttaa Ruttu-keiju velhon kynsistä. Pelin idea on yksinkertainen; noppaa heittämällä liikutaan laudalla, käännetään pelimerkkejä ja nostetaan tehtäväkortteja ja lopulta kiiruhdetaan pelastamaan keiju. Erityismaininta siitä, että pelilaudan voi kääntää, joko päivä- tai yöpeliksi ja molempiin on omat, toisistaan hieman poikkeavat säännöt. Päiväpelissä oranssien tehtäväkorttien tehtävät ovat fyysisempiä ja kehoa herätteleviä, kun taas yöpelissä violeteissa korteissa rauhallisempia. Tehtäviin liittyy tunteiden nimeämistä ja ilmaisua, jota voi aina suositella harjoiteltavaksi. Peliä voi pelata ilman kirjaan tutustumistakin, mutta toki hahmot ja tehtävät tuntuvat ehkä mielekkäämmiltä, jos tarina on taustalla tuttu. Plussaa on pelisuunnittelussa sen visuaalisuus sekä se, että ohjeet ovat kirjoitettu laatikkoon eikä irtopaperille, joka aina hukkuu. Ainut miinus on hieman hidas pelitempo, toimintaa voisi olla enemmänkin.

Tunneseikkailukortteja en ole vielä töissä testannut, mutta kotona lasten kanssa niitä kokeilin. Korteissa on sama ihana kuvitus ja niitä voisi sellaisenaan käyttää esim. sadutukseen. Korteissa on ohjattu erilaisia toiminnallisia menetelmiä tunteiden käsittelyyn ja ne on jaoteltu luovaan tunnetyöskentelyyn ja rauhoittumisen harjoituksiin. Jokaisessa kortissa on pieni teemaan virittävä tarina ja sen alla tehtävä. Koska nämä on nivottu Pomenian tarinaan, olisi hyvä ainakin esitellä hahmot lapselle etukäteen. Kirjan lukeminenkin etukäteen voisi olla hyvä juttu. Esimerkiksi päiväkodissa näistä saisi ihanan projektin, jos ottaisi koko paketin käyttöön ja tekisi korttien harjoituksia vaikkapa ryhmän kokoontumisilla. Ihan itsenäisinä nämä kortit eivät ehkä toimi, mikä voi nostaa kynnystä niiden käyttöön ottoon. Toki jo kuvien takia kannattaa tutustua!

Oletko Sinä tutustunut jo Pomeniaan?


7 vuotta Punatukkaa ja kahta karhua



Hoksasin tässä pari päivää sitten, että blogini täytti tämän kuun alussa seitsemän vuotta! Seitsemän vuotta ompelua ja sitä myöten seitsemän vuotta bloggaamista ja rapiat 500 postausta. Kulunut aika näkyy vauvasta kouluikäiseksi ja viskariksi varttuneiden lasten sekä kasvaneiden silmäpussieni lisäksi postauksien laadussa ja valmistuneissa käsitöissäni – ja onneksi niin, olisihan se ikävää, jos ei mitään kehitystä olisi tapahtunut (tosin silmänalusten kehitys olisi voinut jäädä tapahtumatta). Vaikka postaustahti on romahtanut alkuvuosista, koen blogin ylläpitämisen, inspiraation jakamisen ja vuorovaikutuksen teidän lukijoiden kanssa edelleen niin merkitykselliseksi, että hitaasti, mutta varmasti julkaisen töitä tulevaisuudessakin.

Blogia perustaessani olin äitiyslomalla esikoisen kanssa, ompelin useita tunteja päivässä ja postasin parhaimmillaan 18 tekstiä kuukaudessa. Kynnys postaamiseen oli matala ja asiaa riitti. Kotona ollessa ei aikuista juttuseuraa ollut liiaksi, joten ajatusten suoltaminen blogiin tuntui vapauttavalta. Näin jälkikäteen hämmästyttää, kuinka hyvin olen osannut mietteitäni muotoilla kirjalliseen muotoon. Tuolloin kässäblogeja oli lukuisia eikä Instagram ollut vielä ottanut paikkaansa kuvien jakajana. Niistä blogeista, joita silloin seurasin, on jäljellä enää muutama, mikä on sääli sinänsä. Kuka muu muistaa muun muassa Miiinullekkon, Karkelot, Nuutikin, Villa Kianan, Hanna Mi:n, Helmoja ja hepeneitä, Mallikelpoisen, Kikiduun tai  The Diy Storiesin? Perhevapaiden ja opiskelujen päättyessä työ ja arki vähensivät oleellisesti myös minun vapaa-aikaani ja pakottivat käyttämään hyvää ompeluaikaa johonkin niin turhanpäiväiseen asiaan kuin nukkumiseen. Bloggaamistakin alkoi hidastaa muuttunut unen tarve, koska tietokoneen sinivalossa istuttu ilta enteili unetonta yötä.

Selailin huvikseni vanhoja postauksia, ihan sieltä vuodesta 2013 asti. Kuvien luokattoman huono laatu, hölmö nimeäminen ja kummallinen tekstin asettelu nolottavat näin vuosien jälkeen, mutta saavat ne siellä olla – jos ei muuten niin kontrastina nykypäivälle ja kadonneen vyötäröni muistolle. Vanhat postaukset ovat myös hyvä paikka tarkistaa mitä kaikkea olenkaan ehtinyt tekemään. Valtava määrä muistoja vyöryi ylle kuvia selatessa, niin paljon olin jo unohtanut ommelleeni! Etenkin lastenvaatteiden kohdalla iso osa oli unohtunut, sillä niiden vaihtuvuus on ollut suurempaa kuin itselleni ommeltujen vaatteiden. Oikea aikamatka siis ♥

Pari ekaa vuotta blogini haki omaa tyyliään bannereiden ja taustojen vaihdellessa oranssista pilkulliseen, kunnes asettui siihen, missä se on edelleen. Mustavalkoisuus ja suhteellinen selkeys, isot kuvat ja niihin panostaminen viehättävät vuodesta toiseen. Tyyliä haki alussa myös vaatekaappini, eikä alkuvuosien vaatteista käytössä taida olla juuri yhtään. Kirkkaita värejä, lapsellisiakin kuoseja, joustofroteeta ja pyöriviä helmoja, mitkä eivät tällä hetkellä enää puhuttele lainkaan. Silloin oli ihana ommella sellaista, mitä ei kaupasta voinut saada. Nyt tyylini on selvästi murroksessa, mutta kirjoittelen  siitä lisää toisella kerralla. Jännä nähdä sitten taas myöhemmin, miten maku on muuttunut ja kehittynyt. Ja kuinka kauan saan lastenvaatteita ommella vielä, pysynköhän muksujen vaatemaun perässä?

Kokosin tähän omia lemppareitani vuosien varrelta. Klikkaile sieltä itsesi mukaan postauksiin. Näistä lempparistatuksen saaneista löytyy joitakin selkeitä yhdistäviä tekijöitä, huomaatkohan sinä ;) ?

Virkattu matto löytyy eteisestä nykyisessä kodissamme, erityisen hyvä paikka koiran oksennukselle ja ripulille. On muuten painava pestessä! 

Merinovillatakki lämmittää syksyllä ja talvella ihanasti.


Tämä tunika on muuttunut paidaksi ja olkapäiden timantit ovat edelleen tallessa. Legginssitkin mahtuu vielä.

Huppubody kummipojalle jäi söpöydessään mieleen. Postauksessa myös ohje!

Noshin yhteistyöt olivat yksi blogiurani huippuja, harmittaa vietävästi, ettei kankaita enää myydä.
Tämä tunika tuntui lyhyeltä, joten se päätyi paitamittaan. Pitsikauluksia rakastan, samoin lettikuosia.


Ihkaensimmäinen jumppikseni! Saadessani tämän valmiiksi, olin niin ällistynyt ja voitonriemuinen ettei tosikaan. Mistähän sen saman fiiliksen saisi nyt? 


Edellisen kuvan murunen seitsemän vuotta myöhemmin. Tässä kuvassa ja Jasu-hupparissa täsmää ihan kaikki ♥

Rakkautta ensi silmäyksellä ja itse tehtyä kaikki kuvassa näkyvä



Tämä jouluinen mekko meni tänäkin kesänä vielä neidille! Kun itse tekee ja reiluilla kasvunvaroilla, saa monivuotisia lastenvaatteita :D

Lempparivillikset, Joulukalenterisukat 2016.

Laukku on päivittäisessä käytössä ja nyt juuri huomasin liimauksen alkavan pettää. Pitänee liimata uudestaan.  Ohje kehyslaukkuun on ollut hitti.

Kukkamekko, joka on ollut päällä niin arjessa kuin juhlassa, kotona ja festareilla. Ihan paras ikinä!

Neuleet ja bomberit ovat vaatetukseni kulmakiviä, tämä yksi mieluisimpia.

Tämä on yksi lempparikuviani ja eka isompi kirjoneuleeni. Mahtuu edelleen nippanappa Tinttaralle :D

Tuttu kuosi ja mekkomalli, luottovaate.

Ei lisättävää edelliseen... Kuositteluohje löytyy täältä.

Vielä kerran Mystical flowers! Olisi kiva tietää, missä tämä takki nykyään asuu?

Tämä kuosi epäilytti alkuun aikuisen vaatteessa, mutta on päätynyt käyttöön lukuisia kertoja. Se kertoo aina eniten siitä, onko onnistunut vaate vai ei.
Nukkekoti oli kivoimpia projektejani ♥


Superkaunis kuosi ja rakkaudella ystävälle ommeltu.
Ensimmäisiä frillaompeluita. Sittemmin helmoja ja rimpsuja on tullut tehtyä mooonet kerrat.


Ikimuistoinen ilta ja erittäin käyttökelpoinen trikoomekko.

Kiireellä ommeltu, mutta paljon pidetty ja tykätty

Takki on ommeltu syksyllä 2018 ja tänä vuonna se on juuri sopiva.

Tämä on ensiaskeleita joustamattomaan suuntaan omissa vaatteissa.

Joko mainitsin bomberit... Täällä myös vinkkejä vetskarin ompeluun!
Reput saivat aikaan itsensä ylittämisen fiiliksiä ja olivat kauan käytössä.

Tinttaran poseeraminen kameran edessä on ollut tyrmäävää jo pikkutytöstä asti. Tämä ruusumekko oli ihana!

Uusimpia luottovaatteitani, solmumekko. Kaava on muuten tulossa Ommellisella myyntiin!

Tämä synttärimekko oli sekä äidin että tyttären suosikki. Neiti muistelee kaiholla helmarimpsuja edelleen.

Korkkikankainen tabletin suojus tuottaa kultahippuineen iloa edelleen joka päivä!

Ekaluokkalaisen softshelltakki on onnistunut kaikin puolin. Nämä kuvaukset olivat myös ihanat pojan kanssa ♥

Tuuttikuosi ja yksi ekoja bombereitani, jossa kaikki natsasi.

Lettimekko, tarvitseeko sanoa enempää ;)

Villapaita miehelleni oli jälleen uusi onnistuminen, eka aikuisten neulevaate.


Olisi mukava kuulla, oletko ollut mukanani alusta asti ja millaisia juttuja Sinulla on jäänyt mieleen näistä vuosista?
Iloa just Siulle ♥