Featured Slider

Hänen ylhäisyytensä- villapaita tytölle








Kyllä vain, villapaitaa pukkaa keskellä kuumimpia hellesäitä! Tosin suomalaisiin kesiin tottuneena mitä tahansa auringon ja räntäsateen välillä voi pitää normaalina, joten villapaidalle voi hyvinkin tulla käyttöä. Tässä oli niin osuva nimi neuleohjeella, että se oli pakko saada heti puikoille! "Hänen ylhäisyytensä"-paita hänen ylhäisyydelleen. Nimen lisäksi myös malli oli kaunis. Ohje löytyy kirjasta Islantilaisia lastenneuleita- kirjasta, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Tinttarakin ilahtui mallikuvan nähdessään ja esitti väritoiveensa, joiden mukaan kävin lankakaupoilla paikallisessa Pyöröpuikossa. 

Roosa pohjaväri sekä harmaa tehoste ovat Sandness garnin Smartia, sävyt 4332 ja 1032. Keltainen tehosteväri oli jotain vähän ohuempaa lankaa, koska toivomaani keltaista sävyä ei oikean paksuisena löytynyt. Ohut lanka paksumpien seassa vaikuttaa hieman kirjoneuleen tasaisuuteen, mutta ei häiritse liikaa. Paita neulottiin helmasta ylöspäin, kuten islantilaiset neuleet ilmeisesti  yleensäkin ruukataan neuloa. Se on omaan makuuni paras tapa tehdä; tylsät  yksiväriset osat on helppo neuloa pyörönä vaikka telkkaria katsellessa tai automatkalla. Helman ja hihojen yhdistämisen jälkeen on enää kivoin osuus eli kaarroke ja sitten onkin jo valmista! 

Tein tämän paidan koossa 6-7 vuotta ja se Tinttaralle juuri sopivan reilu, että ei aivan heti jää pieneksi. Neule pääsee tositoimiin heinäkuussa, kun suuntaamme pohjoiseen lomailemaan ♥ Lomaa ennen on puskettava vielä pari viikkoa töitä, mutta onneksi aurinkovoimalla viimeiset viikot sujahtavat varmasti mukavasti. Joko Sinä olet päässyt loman viettoon?

Hellivän helteistä viikonloppua just Siulle ♥

 

Hertta-mekko kahdella tavalla




Vaatteiden ompelu itselle on aina hieman jännittävää. Kyseessä on prosessi, joka koostuu useasta osasta aina ideoinnista kankaan ja kaavan valitsemiseen ja lopulta toteutukseen sen eri vaiheineen. Vaikka samalla mallilla olisi tehnyt vaatteita aiemmin, voi materiaali yllättää tai kuosivalinta olla sittenkin väärä. Erityisesti jännän äärellä ollaan, kun testiin pääsee uusi kaava ja itselle epätyypillinen sävymaailma. Välillä kaikki menee ihan nappiin ja taikuri itsekin on ihmeissään omasta onnistumisestaan. Välillä taas visio olisi toiminut noin 20 kiloa sitten ja vaate jää käyttämättä.

Tämän mekon kohdalla lopputulos oli vähän molempia. Kun ompeluryhmissä tuli vastaan Kaavastudio Ainoan Hertta-mekko, näin heti mielessäni itseni pitkähihaisessa lettimekossa. Vaikka Vimman letit alkavat olla jo ihan totaalisen passée, en voi olla itse tykkäämättä niistä edelleen. Kaava siis tilaukseen, lettejä metsästämään ja ompelemaan. Lopputulos näkyy ylemmissä kuvissa. Mekko oli mukava päällä ja kaava kiva ja melko hyvin istuva ihan muokkaamatta. Mutta... Jokin mekossa ei vaan tuntunut täsmäävän. Vaaleaa lettikuosia oli vaan kerrassaan liikaa näin isolla ihmisellä ja vibat yöpaidasta eivät suostuneet väistymään. Yhden viikonlopun testailin mekkoa Porvoon reissullamme ja totesin, ettei mekko sellaisenaan jää käyttöön. 

Kotiin päästyäni purin hihat pois ja olo keveni heti. Ihan sellaisenaan mekko tuntui kuitenkin vähän tylsältä ja uskaltauduin kokeilemaan pieniä frillahihoja. En tiedä onko se fiksuin valinta kokonaisuutta ajatellen, mutta ihastuin mekkoon välittömästi! Aion käyttää tätä frilloineen päivineen monena ihanana kesäpäivänä ♥ Tosin ensin sitä pitää paikata, sillä kuvausreissulla mieheni valitsi fillarointiin vähän vaativamman reitin ja joku vänkyrä oksa repäisi helmaan ison reiän. Onneksi ei mitään niin pahaa, ettei sitä kokoon kursisi.





Kummilla hihoilla Sinä pidät mekosta enemmän? 
Nautitaan näistä hellepäivistä ♥
 

Pehmis-verkkaripuku

Yhteistyö Ommelkuplan kanssa










Kun Tinttara kuuli, että pari kaveria aloittaa kesän ajaksi jalkapallon harrastamisen, innostui hän itsekin. En olisi arvannut, että tanssitytöstä kuoriutuu futari, mutta niin vain treeneissä on kirmannut iloinen ipana. Paitsi tänään! Vettä satoi pystyyn ja poikittain, lämpötila oli jäätävä ja lenkkarit kastuivat lammikoissa. Autoon päästyään neiti kiljui kurkku suorana, että miten kukaan aikuinen voi olla niin tyhmä, että vie lapsen ulos treenaamaan tässä säässä. Lasten suusta se totuus tulee... Onneksi siinä vaiheessa, kun päällä oli taas kuivat vaatteet ja höyryävä kaakaomuki nenän edessä, alkoi hymy taas irrota ja Tinttara suunnitteli jo seuraavan viikon treenejä uuden pallon kanssa.

Niillä kerroilla, kun sää on vähän inhimillisempi, Tinttara saa pukea treeneihin päälleen ompelemani verkkaripuvun. Sain kokeiltavakseni Ommelkuplan uuden Pehmis- verkkapukukaavan, johon kuuluvat takki sekä housut ja kokoskaala on  reilu 74 - 170 cm. Housuissa vaihtoehtona on kaksi lahkeen leveyttä ja takin voi tehdä hupulla tai resorikauluksella. Ompelin Tinttaralle puvun koossa 110, kapeilla lahkeilla ja takin hupun kera. Pituudet otin kuitenkin koossa 116, jotta ihana puku menisi pidempään. Kaava on minusta tosi hyvän mallinen, kivasti istuva sekä rento. Housut on superhelppo ommella, etenkin jos skippaa taskut, kuten itse tein. Takissa jouduin vaivaamaan päätäni enemmän, etenkin kun tahdoin piilottaa niskan saumat. Onneksi apua löytyi Ommelkuplan kuvallisista ompeluohjeista, joita seuraamalla sivutaskutkin sai upotettua näppärästi takin sivusaumoihin.

Ja tuo ihana kangas, eihän tuon söpömpää verkkaria olekaan! Ommelkuplalla oli ennakkomyynneissä verkkareita monessa kuosissa ja meidän neiti valitsi (yllättäen) nämä yksisarviset. Verkkari on sisäpuolelta pehmeäksi nukattu, hyvin joustava ja sopivan paksu.  Harmi kyllä tälle kesälle verkkareita ei ole tulossa heillä lisää, mutta pidetään peukut pystyssä syksyä ajatellen. Resorit ovat ribbiä. Kaavaa sekä kangasta voin lämpimästi suositella - kokonaisuus on toimiva ja nätti ♥ 

Mitäs teillä harrastetaan kesällä?
Lämpöä ja aurinkoa odottaen, iloisia päiviä just Siulle ♥

Elvi - laukkuja keinonahasta










Mikä ilo ja kunnia olisikaan voida kertoa olevansa edelläkävijä, innoittaja ja ensimmäisenä aallonharjalla huimapäisenä surffaaja, joka innovatiivisuudellaan ja idearikkaudellaan jakaa inspiraatiota ja viisauttaan muille saman henkisille. Ehei, myönnän olevani perässä hiihtelijä, kopiokissa ja se, joka vuosi tai pari muita myöhemmin innostuu siitä, mikä monia vei mukanaan jo ajat sitten. Tämä koskee niin ostomuotia ja trendejä kuin kässämaailman someilmiöitä. Se mitä näkee toistuvasti alkaa muuttua totuudeksi ja nekin asiat, mitkä eivät ensin omaa silmää miellyttäneet, alkavat vähitellen viehättää. Esimerkiksi korkeavyötäröisiä housuja vastustin niin pitkään, että nyt pelkään niiden menevän pois muodista ennen kuin saan niistä itse tarpeekseni. Laventelin sävyä olen ällönnyt aina, kunnes nyt huomaan haaveilevani sen värisistä vaatteista. Hiusdonitsejakin - tai nykyään scrunchieita - löytyy välillä ponnaristani, vaikka vannoin, että en palaa ysärimuotiin. Onhan näitä.

Elvi-laukku oli viime vuoden (vai peräti toissa vuoden) somehitti kaikissa käsityöryhmissä. Instagramissa @h_nnab jakoi ohjeensa kehittelemäänsä laukkumalliin, jonka inspiraationa oli ollut Marimekon Karla. Tuolloin en muiden mukana hypeen sukeltanut, sillä mielestäni pötkylän mallinen laskoslaukku oli ihan tyhmän näköinen. Niin vain kuitenkin Elvi alkoi houkutella yhä enemmän, kun vastaan tuli toinen toistaan söpömpiä kasseja. Lopulta oli pakko ommella omakin. Ensimmäisen versioni tein jo talvella mustasta puuvillasta, mutta sen imaistessa ihan kaikki roskat ja karvanpätkät, jätin kuvaamatta. Nyt tein äitienpäivälahjoiksi isoäideille omat Elvit ja vielä yhden itselleni. Violetin sävyinen puuvilla oli äitini valitsema kangas ja se löytyi Eurokankaan laarista. Pinkki ja konjakinruskea tekonahka ovat Nappinjasta ja ihan täydellisen paksuisia tällaisiin pussukoihin. Anoppi ilahtui pirtsakan pinkistä kassista ja oma ruskea laukku on tällä hetkellä ehdoton lempparini. Ikävä kyllä Elvi-laukun ohje ei ole enää saatavilla, sillä ohjeen tekijä on sen poistanut levityksestä. Onneksi malli ei kuitenkaan ole niin kovin monimutkainen, joten eiköhän itse ommeltuja Elvejä nähdä jatkossakin.

Innostutko Sinä helposti uusista trendeistä vai lämpenetkö niille hitaammin? 

Kaikkea ihanaa just Siulle ♥



 

Pertsaa pojalle ja vanhemmuuden paradokseja











Vanhemmuus tuntuu välillä ihan hirveän ristiriitaiselta. Vaikka olet kuinka päättänyt, että teillä syödään terveellistä ruokaa, kurvaat ipanat takapenkillä mäkkärin autokaistalle. Odotat koko päivän rauhallista yksinolon hetkeä ja lasten lähtiessä kavereilleen, pyörit ihan orpona kotona keksimättä mihin tarttuisi. Julistat topakasti, että meidän muksuille pitää kelvata ne vaatteet mitä kaapista löytyy, mutta löydät itsesi hamstraamasta alennuksesta adduverkkareita, koska lapsi kertoo käyttävänsä vain niitä. Vannot pitäväsi tiukasti pelien ja leffojen ikärajoista kiinni, kunnes lataat Among ussin, koska se on lapsen kaikilla kavereillakin. Tavoittelet sitä, että nukkumaan käydessä koti on aina siivottu uutta päivää varten, mutta pääsi tyynyyn painaessasi voit nähdä villakoirien pyörivän nurkassa. Hätistelet kimpussasi roikkuvia lapsia omiin puuhiinsa, mutta illalla seisot katselemassa nukkuvia kullannuppuja ja kyynel silmässä haluaisit pysäyttää ajan.  Ja pahin kaikista on se, kun pokkana väität, että toimit todellakin eri tavoin kuin omat vanhempasi, mutta yhtäkkiä kuulet omasta suustasi ihan samoja fraaseja, joita inhosit äitisi sanomana.

Tuntuu, että vanhemmuudelle on tänä päivänä valtavasti ulkoisia odotuksia ja suohon karahtaa helposti, jos ne muuttuvat myös omiksi sisäisiksi odotuksiksi. Olen innokas kasvatusgurujen ja muiden lasten hyvinvoinnin ammattilaisten kirjoittamien artikkelien ja muiden julkaisujen lukija ja innostun niistä helposti. Juuri näin minäkin teen, juuri näin minä haluaisin tehdä ja juuri näin minun pitäisi tehdä! Hirveän paljon on mielessäni hienoja aatteita ja aikeita, mutta arjessa ainakin minun on pakko myöntää, ettei kaikkeen vaan millään kykene. Joskus (tai aika useinkin) on ihan ok vetää rimaa sopivasti alemmas ja tehdä elämästä helpompaa. Koska silloin, kun elämä on helpompaa, on pinna pidempi ja mutsi kivempi, eikö vaan. Eräänä päivänä, kun oma äitisuoritus tuntui erityisen heikkotasoiselta, mietin itselleni vanhemmuuden periaatteet, joista pidän aina kiinni; hampaat pestään aamuin illoin, purkillinen kirsikkatomaatteja menee salaatista, kalsarit vaihdetaan joka ilta, pyydetään tarvittaessa anteeksi ja joka päivä kerrotaan, että rakastetaan. Muusta voi tarvittaessa joustaa ja jos näitä noudattaa, ei voi ihan metsään mennä. Toisella kertaa voi sitten huolehtia taas lautasmallista, pölyttömästä kirjahyllystä, yhteen sopivista vaatteista ja pedagogisesti perustelluista kännykkäpeleistä.

Mikä on Sinun kokema vanhemmuuden paradoksi? Vai onko niitä?

Ompelin ekaluokkalaiselle taas vähän pidemmillä hihoilla varustettuja paitoja. Eläinkuosit miellyttivät meitä molempia, loput vain lasta.  Siinä kohtaa koin tärkeämmäksi joustaa omista mielipiteistä ja tehdä sellaisia vaatteita, mitä tuo ihana tyyppi tahtoo. Savannitrikoo on Lalian, karhut Verson puodin ja pelikuosit Kimmiltä. Among us- silityskuvalla varustettu paita takasi ekstrapisteet minulle ja lisätilauksen vastaavista paidoista. Näissä paidoissa ei kikkailtu yhtikäs yhtään, sillä poika ei tahtonut taskuja tai muita lisukkeita. Kaavana on edelleen ikivanha Ottobren Special edition, joka on meillä sopivan kapoisa malliltaan. 

Riemua ja armollisuutta itseä kohtaan just Siulle ♥

Ruusukuvioita varsisellerillä




Äitienpäivä lähestyy ja ihanille äideille ja mummoille olisi ihana antaa jotain ihanaa, eikös vaan ♥
Yksi kiva idea on tässä, ruusukuvioiset kauppakassit - tai miksei vaikka esiliinat, tyynyliinat tai t-paidat. sillä sama idea käy mille vain kankaalle! Teimme Tinttaran kanssa nämä kassit jo viime kesänä kiitoksiksi päiväkodin opeille ja hoitajille, mutta kuvat ja ohje unohtui silloin julkaista. Olkoon nyt sopiva aika :) 

Tässä tekniikassa ilahduttaa sen helppous ja nopeus sekä erikoinen väline, sillä painokuvio tehdään varsiselleriä käyttäen. Jälki on kaunis ja uniikki joka kerta. Kurvaa siis heviosaston kautta ja ota muksut mukaan kankaanpainohommiin! Tällä idealla teet myös muut kevään ja kesän muistamiset ja pienet lahjat.

Tarvitset:
- Suojaliina pöydälle
- Painettavan kankaan (kangaskassi, tiskirätti, pyyheliina, laudeliina...)
- Kangasvärit (valitse värit suhteessa kankaan väriin)
- Siveltimen
- Varsisellerin ja kuminauhan
- Sanomalehti
- Muovitasku tms. ja sakset
- Vaahtomuovipala
- Silitysrauta ja - lauta




  • Suojaa pöytä  ja pujota sanomalehti kassin tms. sisään, jotta väri ei mene kankaan läpi toiselle puolelle.
  • Leikkaa varsiselleristä tyviosa irti, niin että sinulle jää noin 10 cm pätkä. Kiepauta kuminauha varsien ympärille, jotta ne pysyvät nätisti nipussa.
  • Laita kangasväreja kuppeihin ja lisää väriä selleriin siveltimellä, voit myös yhdistää sävyjä.


  • Painele sellerillä kukkakuvioita kankaalle. Eri värien välillä pyyhkäise selleri puhtaaksi paperilla.

  • Kun kukkia on tarpeeksi, lisää lehtiä joko vapaalla kädellä maalaamalla tai sapluunaa käyttämällä. Leikkaa sapluuna muovitaskusta tai muusta muovista.
  • Tuputa lehdet sapluunalla varovasti sientä tai muuta vaahtomuovipalaa käyttäen.
  • Anna värien kuivua rauhassa ainakin pari tuntia ja silitä kangas kangasvärien ohjeen mukaan värien kiinnittämiseksi.




Oletko Sinä jo kokeillut painamista sellerillä? Onko jotain muuta vihannesta tai erikoisempaa painovälinettä, millä saa hauskaa jälkeä?

Riemukasta vappuviikkoa just Siulle ♥