Featured Slider

Ihana Suomu-villapaita












Joskus sitä yllättää ihan itsensäkin. Ajatuksen tullessa ensi kertaa mieleen sille ehkä naurahtaa. Kun idea ei suostukaan poistumaan, sille on pakko uhrata vähän enemmän pohdiskelua. Kyseenalaistaa ja todeta, että eiiihän tällaista ole ennenkään ollut, oletko ihan varma nyt. Lopulta kuitenkin myöntyy antamaan tilaisuuden ja kokeilemaan jotain erilaista huomatakseen, että idea olikin ihan täysosuma!

Löysin kesällä Instagramista ihanan @Neuloosisko tilin ja heidän suunnittelemansa Suomu-villapaidan. Tiesin heti sen nähdessäni, että siinä on seuraava paita, jonka tahdon neuloa. Muiden tekemiä, toinen toistaan kauniimpia paitoja alkoi näkyä instassa ja pyörittelin mielessäni itselleni ominaisia väriyhdistelmiä; harmaata, keltaista, pinkkiä, luumua ja mustaa. Mielessäni alkoi kuitenkin välkkyä jotain ihan uutta ja kesän lopulla tiesin tahtovani yhdistää vaaleanroosaa karamellin tai kanelin ruskeaan. Kolmannen värin löytäminen oli hankalampaa, joten hyödynsin Pinterestiä hakemalla erilaisia sävypaletteja. Yhdistelmä syntyi lopulta vahingossa, kun huomasin lankakorissa vierekkäin pojan villapaidasta jääneen sinivihreän kerän ja sukkia varten ostamani roosan langan. Perfect match! Niihin sopiva  ruskeakin lanka löytyi nettiä kahlaamalla.

Ruskean, roosan ja sinivihreän liitto oli villi kortti, jollaista ei vaatekaapistani ole ikinä löytynyt. Eri tavoin pehmeä ja murrettu kuin yleensä käyttämäni värit. Ruskea on itse asiassa ollut retrokauteni jälkeen syvällä pannassa, mutta nyt näköjään tekemässä vahvaa paluuta. Nyt kun paita on valmis, on se suuri rakkauteni, ihan lempparineuleeni ♥

Lopuksi vielä käytännön speksit paidasta. Ohje on siis neulovien sisarusten, Lauran ja Liisan, eli Neuloosiskon käsialaa ja tällä hetkellä saatavilla Ravelrystä maksullisena (omani ehdin tallentaa fb-ryhmästä ennen Ravelryyn siirtoa). Inspiraationsa tämä kaunis malli on saanut merenneitojen pyrstösuomuista (ihanaa, Pieni merenneito onkin aina ollut lempparini ♥) ja suunniteltu Lettlopi-langalle. Omaani käytin kuitenkin Dropsin Merino extra finea sävyissä setri (42) ja metsänvihreä (37) sekä 7veljestä vaaleanpunaista. Neuloin koon L/XL 4,5 mm puikoilla (uusitussa ohjeessa koot on erotettu). Muokkasin ohjetta lisäämällä takaosaan lyhennetyt kerrokset sekä siirsin hihoja (ehkä aavistuksen liikaa) takakappaleen puolelle. Paita asettuu kivasti päälle ja tuntuu iholla pehmoiselta.

Lämpimiä tunnelmia sunnuntaihisi just Siulle ♥

Lotta dress leopardipilkuilla









Viikko sitten perjantaina tapahtui jotain ilahduttavan ihmeellistä! Työn ja tunteiden täyteisen päivän päätteeksi sain nauttia pari tuntia yksin olosta kotona, kihartaa rauhassa hiuksia musiikkia kuunnellen ja istahtaa hetkeksi neulomaankin. Valmistauduttuani suuntasin ystäväni kanssa ravintolaan syömään, missä palvelu pelasi, ruoka oli erinomaista ja seura vielä parempaa. Ilta huipentui Olavi Uusivirran keikkaan, jota olen odottanut jo vuosia pääseväni katsomaan ja mikä olikin melkoinen taideteos. Ihana, voimauttava ilta!

Mikä siinä sitten oli niin ihmeellistä? Uskomaton tunne vapaudesta ja siitä, että elämä voi viimein alkaa taas olla entisellään ♥ Oli ihmisiä ympärillä ja lähellä, oli naurua ja ilmassa väreilevää odotusta. Oli mahan pohjassa jymisevä basso ja kajareitten pauhu, oli livemusiikin riemu ja ilmassa heiluvia käsiä. Oli rytmi, joka pakotti liikkumaan mukana ja tunteen suuruudesta kirpoavat kylmät väreet. Mikä valtava voima voikaan olla ihmisjoukolla ja musiikilla, joka tuntuu kehossa asti. Tuota tunnetta en ollut edes tajunnut kaipaavani niin kovasti, ennen kuin sain jälleen kokea sen! 

Keikkavaatteenani ei suinkaan ollut kuvissa näkyvä mekko (vaan itse asiassa tämä), mutta esittelenpä tämän koltun nyt kuitenkin. Leopardipilkullinen viskoosi kiljui nimeäni jo pari vuotta sitten Eurokankaan palalaarissa odottaen hetkeä, jolloin opettelen ompelemaan itsellenikin joustamattomista kankaista. Nyt päätin antaa Tilly and the buttonsin Lotta dress- kaavalle toisen tilaisuuden ja tehdä itselleni mekon syyspäiviä ajatellen. Aiemman Lotta- mekon tein kesällä (klik) ja jouduin muokkaamaan mekkoa ompeluvaiheessa ihan tosi paljon. Lopputulos oli silloin kuitenkin kiva ja sain vaatteen asettumaan hyvin. En tiedä mikä tässä nyt tökki erityisesti, mutta muokkaamisesta huolimatta tämä mekko jäi aika tätimäiseksi. Hihoja lyhensin reilusti ja kavensin yläosan pussitusta, lisäsin valenappilistan ja helman runsaudesta poistin reilusti, mutta en silti osannut toistaa edellisen kerran onnistumistani. Tykkään kuitenkin kuosista sekä väristä ja totesin mekon epäkohdistaan huolimatta olevan varsin käypänen villatakin kanssa. Mitä mieltä Sinä olet, miten muokkaisit mekkoani?

Voimauttavia hetkiä ja iloa lokakuulle ♥

Talviuni- softshelltakki tytölle

















Tässäpä sinulle takin ompelun lyhyt oppimäärä. 

Osta kangas ihastuksissasi ja unohda se vähintään vuodeksi. Kun lapsi kasvaa ulos entisestä takistaan, kaiva kangas esiin ja mittaile hädissäsi, että riittääkö se. Istu varmuuden vuoksi useampana iltana kaavalehtiä selaillen ja kahden vaihtoehtoisen mallin välillä arpoen. Päädyttyäsi niistä toiseen, piirrä se kaavoiksi. Vertaa kaavoja vanhaan takkiin ja totea niiden olevan ihan saman kokoisia (Ottobren 110 on hyvin sama kuin Jujunan 116). Hoputa lapsi iltapuuhistaan luoksesi ja ota mitat arvioidaksesi uudestaan takin koko. Muutakin mieltäsi yhtä äkkiä ja kaiva kolmas takkimalli esiin. Piirrä uusi kaava. 

Etsi tarvittavat tilpehöörit omista jemmoistasi ja iloitse, kun vetoketjukin löytyy sopivassa värissä ja mitassa. Mene kangaskauppaan ostamaan uusi vetoketju, kun lapsi ilmoittaa ainoastaan vaaleanpunaisen käyvän hänelle. Levittele kangas lattialle ja asettele kaavoja leikkuusuunnitelmaa pohtien. Leikkaa varovasti. Yritä päästä sen yli, ettet tajunnut kohdistaa kappaleita vetoketjun kohdalla.

 Käytä useita tunteja aikaa vetoketjutaskujen mallailuun ja ompelemiseen, koska aina heittää pari milliä. Tuuleta, kun lopulta onnistuu. Istu iltamyöhällä silmät ristissä ja aivot juntturassa miettimässä ompelujärjestystä, kunnes tajuat, että fiksumpaa olisi mennä nukkumaan. Ompele takkia sauma kerrallaan, sillä aina vauhtiin päästyäsi joku tarvitsee jotakin ja joudut keskeyttämään. Jatka sinnikkäästi. Ompele, pura, ompele siistimmin. Sovitusvaiheessa voihkaise huomatessasi, että olisihan se takki voinut olla seuraavassakin koossa. Lopulta ompele ompelumerkin viimeisinkin pisto. Silittele valmista takkia onnellisena ja pidä kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että lapsikin rakastuu siihen.

 . . . . . 

Vähempikin kuvamäärä olisi varmasti riittänyt tämän takin esittelyyn. Rajaaminen oli kuitenkin hirmuisen vaikeaa, sillä a) hyviä kuvia oli valtava määrä ja b) takista tuli mielestäni ihan tavattoman suloinen. Suurin tekijä on varmasti tuo Nuppu print companyn ihastuttava kuosi, mistä ommeltuna mikä vaan olisi kaunista. Toisekseen Tinttaraa on vaan niin ilo kuvata ♥ Vaikka ompelu ei sujunutkaan tanssin kepeydellä, palkitsee lopputulos kaiken vaivan.

Takin kaava on Ottobresta 4/2015. Valitsin kooksi 116, mutta lyhensin sitä noin 5 cm. Valmiin takin kanssa mietin, että olisihan sitä voinut tehdä kokoa suuremmankin, sillä kasvunvaraa ei juuri ole. No, ompelen uuden sitten, kun tämä ei mahdu enää. Tein malliin pieniä muokkauksia taskujen, hihansuiden ja alavarojen suhteen. Huolittelut tein vinokanttinauhalla, niin takki on sisäpuoleltakin esittelykelpoinen. Siihen huolittelutekniikkaan voit tutustua täällä. Koska yksityiskohdat viimeistelevät takin, ompelin rintaan sopivan sävyisen Ommelkuplan merkin ja helmaan lisäsin tietenkin oman, Datanorpan toteuttaman nahkapaperisen ompelumerkkini. 

Jos softshell- kankaan ompeleminen kiinnostaa, mutta arveluttaa vielä, voin kannustaa sinua kokeilemaan! Kangasta on helppo käsitellä, se kulkee hyvin paininjalan alla eivätkä reunat rispaannu. Kuosivalikoimakin alkaa olla reilu, sillä kuviollisia softshellejä löytyy jo monesta kangaskaupasta. Välikausitakkiin tai -haalariin oivallinen materiaali.

Sisulla ja lämpimillä syystamineilla kohti uutta tuulista viikkoa just Siulle ♥

Ps. Tuo Tinttaran panta on myös itse tehty, ohje löytyy Klompelompen ensimmäisestä neulekirjasta.

Strömsö-villapaita









Pitkään se oli vain juttu uutisissa ja lööpeissä, jotakin mitä tapahtui tutun kummin kaverille. Naapurikaupungissa, jollekin muulle. Vähän pelottava ja melko ärsyttävä juttu rajoituksineen, mutta ei se tuntunut itseä koskevan. Aika monta kuukautta sai korona hivotella, ennen kuin osui omalle kohdalle.

Olin ensin itse kovassa flunssassa ja sain jo kuudennen kerran nauttia pumpulipuikon pyörittelystä nenäonteloissa. Kuudennen kerran sain myös negatiivisen tuloksen. Kun tokaluokkalaiseen iski flunssa, niin toki oletin sen olevan samaa pöpöä kuin itselläni, mutta eipä ollutkaan. Positiivinen tulos pysäytti, käännytti kotiin työpaikan ovelta ja laittoi pasmat ihan sekaisin. Koko perhe jämähti kotiin kymmeneksi päiväksi jännittämään sitä, kumpi loppuu ensin - ruoka vai huumori. Juuri kun karanteeni oli päättymässä, kertoi uusintatestitulos, että myös Tinttara oli sairastunut, vaikkakin oireitta. Minä ja mieheni selvittiin puhtain paperein, mistä kiitos lienee rokotuksille. Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta olo oli varsin kiitollinen niistä kahdesta piikistä siinä vaiheessa, kun näitä positiivisia tuloksia oli likellä.

Sellainen tilanne, jossa kahta yleisvoinniltaan aivan erinomaisen vireää ja vilkasta lasta joudutaan pitämään kotosalla yli kaksi viikkoa, on kyllä hyvin hermoja kiristävää kaikille asianosaisille. Molemmat ovat kaivanneet kavereita ja enemmän tekemistä, ja sen puutteessa päättäneet ärsyttää toisiaan kaikilla osaamillaan keinoilla. Sisarusrakkautta parhaimmillaan... On sekaan onneksi mahtunut myös kivoja leikkejä, yhteisiä kikatteluja ja kekseliäitä ajanviettotapoja. Niiden loppuessa onnea on olleet Netflix, Lasten areena ja Aku Ankka. Nyt olemme jo kaiken kaikkiaan loppusuoralla, kun viimeinenkin karanteeni päättyy keskiviikkona. Hurraa sille.

Koronatestimatkalla käytiin kuvaamassa (edustavaa toki kuvata maskin takaa kaivettua meikitöntä naamaa ja testipuikon vetistämiä silmiä, jep) tämä kesäloman lopussa valmiiksi tullut Strömsö-villapaita. Ohje on Strömsön Leen tekemä ja löytyy täältä. Lankana minulla on tässä jälleen 7veljestä ja koko L, joka on semireilu. Tein kerrankin mallitilkunkin, mutta en saanut silmukoita ihan täsmäämään. Ohjeessa neulotaan 3,5 mm puikoilla ja itse jouduin ottamaan 4,5 mm. Silti mallitilkussani oli silmukoita liikaa. Onneksi pystyin vertaamaan kokoa aiemmin neulomiini villiksiin, joten ei mennyt metsään lainkaan. Strömsö-paitaa oli mukava neuloa ja kirjoneulekaarroke kahdella värillä oli ihan helppo nakki. Sen verran poikkesin ohjeesta, että muotoilin hieman alaosaa ja lisäsin lyhennetyt kerrokset selkäpuolelle. Tähän versioon koen yläosasta tulleen hieman liian korkean, sillä muotoiluista huolimatta  se nousee minulla liian ylös kaulalle. Paita on kuitenkin niin nätti, että ehkä pääsen asian yli. Tai sitten laitan seuraavan Strömsön puikoille...

Nautitaan normiarjesta ja pysytään terveinä ♥



 

Kisu-mekko applikoiden






Kis kis kis kis kippurahäntä, huomenna mennään Lappeenrantaan, mitä sinne tekemään, kissanpoikia pesemään... Siitä asti, kun viime keväänä ompelin Tinttaralle pupu-mekon, mieleeni jäi kummittelemaan idea vastaavasta kissaversiosta. Viimein pääsin toteuttamaan sen, kun kummitytölläni oli synttärijuhlat vastikään ja ajattelin kisulaisen sopivan hänelle ♥ Väriyhdistelmän valinnassa auttoi Tinttara, samoin kissan kasvojen hahmottelussa ja mallien valinnassa.

Mekon kaavana on jälleen PaaPiin kaavakirjan Vilja, jossa tuo tasku muodostuu helman alaosaan ihan nerokkaan kätevästi. Kissan kasvoit tein applikoimalla. (Ja nyt näitä kuvia katsoessani tajusin kauhukseni, että minunhan piti laittaa kissalle vielä rusetti! Voi kökkö, se unohtui.) Aina näitä runsasta tikkaamista vaativia ompeluita tehdessäni mietin, kuinka loistavan hyvä ompelukone minulla onkaan käytössäni! Pfaffini (quilt expression 4.2) tikuttaa pienimmänkin siksakin siististi ja säätäminen on helppoa. Ompeleminen on niiiin paljon mukavampaa, kun ei tarvitse tapella välineistön kanssa. Jos applikointi kiinnostaa, löydät täältä vinkkejä siihen.

Suloisia syyspäiviä just Siulle ♥

Kurkkaa kirjaa; Nuppunen nro 4 - kukkia ja juhlia

Kirja on saatu arvostelukappaleena Nuppu Print Companylta.











Kesän viimeinen viikonloppu ja venetsialaiset! Tänäkin vuonna kunnon kekkerit jäivät meidän porukalla väliin, mutta pieniä pilkahduksia sellaisista  oli ihana nauttia hämärtyvässä illassa lyhtyjen ja valojen muodossa. Vaikka koko elokuu on ollut sään puolesta jo enemmän tai vähemmän kolea ja kostea, pidin yllä toivoa kesän jatkumisesta. Nyt kuitenkin saa luovuttaa sen suhteen, loikata syksyyn ja kaivella kynttilät ja viltit esiin... Ostin uudet kumisaappaatkin, joten tervetuloa syksy!

Vaikka tuo kesä perinteisesti on juhlien aikaa, ei juhlavampia mekko- ja paitaompeluita tarvitse tai kannata unohtaa syksylläkään. Tartuin nimittäin viimein uusimpaan Nuppunen-kirjaan, joka nimensä mukaisesti - Nuppunen nro 4, kukkia ja juhlia - keskittyy hieman fiinimpiin ompeluksiin. Nuppu Print Companyn neljäs kirja ilmestyi alkukesästä ja toi koronakurimuksen keskelle toivon ajasta, jolloin kunnon juhlia voi jälleen järjestää huoleti. 

Jo tutuksi tulleeseen tapaan Nuppusessa on käsitöiden lisäksi joku muukin aspekti ja tällä kertaa siihen on valikoitunut kukat. Kukat on Nupulle luonteva valinta, sillä ilman kukkia ei olisi myöskään Nupun hurmaavia ja helposti tunnistettavia kuoseja. Kirjassa kerrotaan seitsemän eri tavoin kukkien ja kasvien maailmaan kietoutuneen henkilön tarinoita ja heidät nähdään myös upeissa juhlavaatteissa. Kukkateema elää vahvasti kirjan kuvituksessa juhlien sijoittuessa Helsingin Talvipuutarhaan. 

(Harrastaja)ompelijana itseäni kiinnosti tietysti eniten vaatteet ja kaavat, joita tämä kirja tarjoaa. Arkisemmista materiaaleista otetaan askel eteenpäin ja suurin osa malleista on tarkoitettu tällä kertaa kudotuille kankaille, kuten puuvillapalttinalle tai - satiinille ja tencelsatiinille. Joustavien ystävillekin löytyy kuitenkin parikin ihanaa mekkomallia, joille varmasti löytyy käyttöä ympäri vuoden. Erilaisten mekkojen lisäksi kaavat löytyvät mm. kauluspaitoihin koko perheelle, kynähameeseen, suoriin housuihin, liiviin ja kravattiin. Omat suosikkini ovat hihaton tencelsatiininen Sirkku-mekko sekä trikoinen ja vesiputouspäänteinen Leivo-mekko, joista toisen ainakin otan työn alle viimeistään ensi kesänä. Aivan ihana on myös pienten tyttöjen Tikli-mekko! Kaavoissa kokoskaala on laaja; naisten koot 34–52, miesten koot 46–60 ja lasten koot 80–158. Ompelua helpottamaan tästäkin Nuppusesta löytyy hyvä vinkki- ja ohjeosio.

Kokonaisuudessaan Nuppunen nro 4 on kaunis ja houkutteleva kirja, josta löytyy ommeltavaa moneen juhlatyyliin. Plussaa Nuppusen vaatteissa on mielestäni niiden yksinkertaisuus ja ajattomuus, jolloin ne sopivat kaiken ikäisille ja kokoisille ihmisille jättäen samalla tilaa näyttäville kuoseille, mikäli sellaisen valitsee. Ohjeiden kanssa ompelu on helppoa kaavan ollessa konstailematon ja aloittelevakin ompelija selviää varmasti. Lisäbonuksena tässä kirjassa on mm. kukkakranssin ja täytekakun ohje, jotka täydentävät juhlavaa teemaa. Mielenkiintoista onkin odottaa, millainen mahtaa olla mahdollinen viides Nuppunen, sillä aiemmat kirjat ovat olleet keskenään hyvin erilaisia. Ihailen Nuppulaisten rohkeaa oman tien kulkemista ja omalle tyylilleen uskollisena pysymistä ♥

Millainen on Sinun luottovaatteesi juhlissa?