Featured Slider

Kullanmuru-villapaita








Miten upea voikaan olla maisema, mikä avautuu rannikolla! Olen koko ikäni ollut vannoutunut järviseudun kasvatti, mutta viime vuosina viehättynyt yhä enemmän merestä. Se missä meri aiemmin tuntui minusta liian avaralta ja arvaamattomalta, näyttäytyy se nyt valloittavan kesyttömänä, vapauttavana ja mieltä tyynnyttävänä. Sama efekti kuin tunturin laella; oma sisäinen hulina ja kiire rauhoittuvat kaukaisuuteen katsoessa. Elämä on niin täynnä monenlaisia yksityiskohtia takerruttavaksi, jolloin kokonaisuus tahtoo unohtua. Aavalle merelle tuijotellessa kokonaisuus asettuu taas paremmin uomiinsa. 

Kävimme ihastelemassa merimaisemaa Virolahdella, mikä oli sopivan matkan päässä täältä kotoisan Saimaan rannalta. Samalla kuvasin neitoselle neulomani Kullanmuru-villapaidan. Olen aiemmin neulonut vastaavan neuletakkina, ohje löytyy Klompelompen ensimmäisestä kirjasta. Malli on minusta kauniin pelkistetty, mutta jujua tulee pintaneuleesta ja niskan sekä hihojen nappihalkioista. Sain upotettua tähän useamman kerän omasta neuleestani jäänyttä Novitan Huviretki-lankaa, mikä ihastutti myös lasta pehmoisuudellaan. Paita pääsi heti käyttöön ja väljä malli oli omiaan  kevyeksi lämmikkeeksi ulkoillessa.

Kesän edetessä neuloosi on hellittänyt viimein ja viimeiset viikot (tai niiden myöhäisillat) olen viihtynyt erinomaisesti ompelukoneen äärellä. Yritän saada tuotoksia myös tänne blogiin jossain vaiheessa, mutta sitä ennen sinun kannattaa ottaa seurantaan instagramtilini @hannakatrie, joka päivittyy tiuhemmin.

Oikein ihanaa, kehoa ja sielua lämmittävää heinäkuuta just Siulle ♥ 

Tulevalle ekaluokkalaiselle











Viime perjantaina päättyi yksi merkittävä ajanjakso perheemme elämässä niin lapsen kuin vanhempien näkökulmasta. Päiväkodin portti napsahti selän takana kiinni vihoviimeistä kertaa Tinttaran jäädessä kesälomalle odottelemaan koulun aloitusta. Eskarin kevätjuhlassa itkeä tyrskytimme molemmat, tyttö sekä minä, sillä loppu on aina loppu, vaikka edessä olisikin jo uusi ovi avoinna. Siirtymä tuntuu näin kuopuksen kohdalla paljon isommalta kuin esikoisen kanssa. Silloin minulla oli kouluikäisen lisäksi vielä leikki-ikäinen päiväkotilainen, nyt kaksi koululaista.

Varhaiskasvatuksella on lapsen elämässä iso rooli ja vaikutus. Olemme olleet siinä onnellisessa asemassa, että lastemme päiväkotiryhmissä ja eskareissa on ollut turvallista pysyvyyttä ja lämminhenkisiä taitavia kasvattajia, joiden kanssa on ollut helppo luoda hyvä yhteistyö vuosien aikana. Ei ole itsestään selvyys sekään. Molemmat muksut muistelevat päiväkotivuosiaan ja sieltä tuttuja lapsia ja aikuisia hyvillä mielin, mutta lasten tapaan ilman ikävää, nenä jo innokkaana tulevaa kohti käännettynä. Itse tunnen kaihertavaa haikeutta, surua ajan ohikiitävyydestä ja siitä muutoksesta, mitä vanhemman roolissa käyn läpi lasten kasvaessa. Samalla kuitenkin kutkuttaa se vapaus ja rentous, mikä oli jäänyt pikkulapsivaiheessa vahtivuorojen ja yleisen viihdyttämisen alle. Omaa aikaa alkaa olla kohta niin paljon, etten edes tiedä mitä sillä tekisin!

Vaatekriittisyys on kasvanut Tinttaralla entisestään, mutta yhteistyössä hänen kanssaan suunniteltiin mallit ja valittiin kankaat näihin. Ompelin pinkan legginssejä todelliseen tarpeeseen ja muutaman pitkähihaisen varastoa täydentämään. Housujen kaavana on iänikuinen PaaPiin Lilja. Nuppu print companyn kukkatrikoot ompelin sujuvasti väärään langansuuntaan, jotta sain kankaan korkeuden riittämään lahkeen pituuteen. Toimii aivan mainiosti niinkin päin ja kukat asettuvat kauniisti lahkeiden ulkosivuun. Paidat olen muokkaillut LillaLumin Ilonasta ja Justus&Selinasta. Ribbitrikoo, mistä tein liilan paidan, oli uusi tuttavuus ja varsin viehättävä sellainen. Lisäksi ompelin kesäisen Laila-haalarin Kaavastudio Ainoan kaavalla heidän leoparditrikoostaan. Jännityksellä odottelen mahtaako nämä vielä syksyllä kelvata päälle koulun alkaessa. Neidillä on nimittäin vankka taipumus siihen, että vaatteiden pitäisi olla samat kuin kaverilla ja sopivaa vaatetta ei ikinä löydy, vaikka valinnanvaraa todellakin on. 

Joko siellä ollaan lomatunnelmissa?
Ihanaa alkavaa heinäkuuta just Siulle ♥

Magnolia bloom lite - neulepaita

 








Motivaatio on kumma juttu. Se on voima, joka saa toimimaan ja etenemään. Se voi saada tulta ulkoa päin ja jopa pakosta, tai sitten sitä ajaa oma vilpitön halu saavuttaa jotain. Motivaatiota voi olla ilman tekemisen iloa, mutta iloista tekemistä ei juurikaan ilman motivaatiota. Olen miettinyt  viime aikoina paljon omaa motivoitumistani erilaisiin asioihin; sitä, miksi jokin mielestäni tärkeä asia ei herätä riittävää motivaatiota ja miksi taas jokin ajatuksen tasolla vähänpätöinen juttu saa isoimman motivaation? Kässämotivaationi on käyttäytynyt erikoisesti koko kevään ajan. Se on elänyt paljon sen mukaan, kuinka kuormittunut olen ollut ja mikä on illan vireystila. Vaikka motivaatiota sinällään olisikin, ei ole ollut aina voimavaroja. Kässäilyssä sen olen huomannut etenkin siinä, kuinka paljon vähemmän olen motivoitunut siirtymään illalla yksinäiseen ompsuun aloittamaan uutta ompeluprojektia, kuin käpertymään sohvatyynyjen väliin neulomaan. Neulominen on selkeästi matalamman kynnyksen ja motivaation puuhaa, ompeleminen vaatii enemmän. Toisaalta motivaatio tehdä edes jotakin käsityötä päivittäin on suuri, sillä palkintona se tarjoaa konkreettista kauneutta, mielenrauhaa (paitsi silloin kun homma menee p*rseelleen) ja omaa aikaa. 

Rakastuin talvella ihan täysillä Camilla Vadin suunnittelemaan Magnolia bloom- paitaan ja neuloin sen paksuna ja pörröisenä. Koska se on niin lämmin, että kevään korvilla sitä ei voinut käyttää enää, ilahduin kovasti bongatessani netistä samasta ihanuudesta kevyemmän version. Lite-versio neulotaan ohuemmasta langasta ja suosituksena on sport-vahvuinen villalanka, jossa on 100 g/300 m. Tiesin heti haluavani neuloa sen, mutta lankaa ja väriä etsiessäni olin ihan pinteessa. Kunnes ruokaostoksilla käydessä silmiini osui alekorissa aivan täydellisen sävyinen liila lanka, joten lastasin sitä korin täydeltä. Neuloin oman versioni siis Novitan Muumi Huviretki-langasta, jossa on 112 m/50 g. Koska lanka on suositusta paksumpaa, valitsin ohjeesta pienemmän koon (4). Tuo Huviretki on sekoitelanka villaa ja polyamidia, mutta koska en ole vieläkään oppinut lankahifistelijäksi, olen vain tyytyväinen tuon ihanan pehmoiseen tuntumaan ja mahdollisuuteen pestä paita pesukoneessa.

Kyseisen paidan ohje on saatavilla tällä hetkellä vain englanniksi ja tanskaksi. Olen saanut useampia viestejä, joissa ohjetta kysytään suomeksi ja harmitellaan, että neule jää väliin kielitaidon puutteen takia. Sinua, joka mietit rohkenetko tarttua englanninkielisiin ohjeisiin, tahdon rohkaista lämpimästi! Ohjeet ovat yleensä selkeitä ja niissä toistuu sama rakenne ja termit kuin suomenkielisissäkin. Jos jokin tietty termi jää askarruttamaan, kannattaa se laittaa youtubeen ja lähes 100% varmuudella siitä löytyy ohjevideo. Hyvä neulesanasto löytyy mm. Titityyn sivuilta. Jos koot ovat tuumina, kannattaa ne netin mittamuunninta käyttäen kääntää senteiksi ja kirjoittaa itselle muistiin ohjeeseen. Ja jos homma ei millään etene, kannattaa neuvoa kysyä facebookin neuleryhmistä ja apu tulee yleensä minuuteissa. Nyt vaan motivaatiota herättelemään tämänkin suhteen!

Linnunlaulun ja vihertävien puiden täytteistä uutta viikkoa just Siulle ♥

Sussu-verkkaripuku










Ai että tulivat pääsiäisvapaat tarpeeseen! Uusi työni on imaissut minut mukanaan niin vauhdilla, että iltaisin uni tulee heti pään kopsahtaessa tyynyyn eikä ompelemisesta ole jaksanut haaveillakaan. Vaikka uusi on innostavaa ja kiinnostavaa, se on myös haastavaa ja kiireistä, joten mikään isompaa ajattelua vaativa ei ole houkuttanut virka-ajan jälkeen. Vaikka nyt lomalla olisi ollut ihana lähteä jollekin pienelle reissulle, veti koti pitemmän korren ja tästä tulikin varsinainen kässäloma! Olen leikannut pitkästä aikaa vinon pinon kankaita lasten vaatteisiin, viimeistellyt keskeneräisiä ompeluita ja piirtänyt uusia kaavoja. (Laskin juuri, että 19 vaatetta on tekeillä, saattoi mopo lähteä keulimaan.)  Välissä olen ehtinyt neuloa ja saanut aloittamani tuftaustyönkin valmiiksi. Ihan parasta!

Ompelujumi lähti purkautumaan, kun sain ommeltavakseni Ommelkuplan uutuusverkkarikangasta. Valitsin violetinsävyisen Kuiske-kuosin, mihin oli helppo yhdistää musta ribbiresori. Verkkarilta osasin odottaa huippulaatua, sillä viime vuonna tytsylle ompelemani verkkapuku on ihan priimaa edelleen! Tämä verkkari on sopivan tukevaa ja sileäpintaista ja sisäpuoli on pehmeäksi harjattu. Kaavaakaan ei tarvinnut itse arpoa, sillä Ommelkuplalta ilmestyi juuri naisille kaavapaketti. Sussu-kaava sisältää takin, jossa on kolme eri kaulusvaihtoehtoa sekä housut, joissa valittavana on suora kapea lahje tai resorilahje. Omaan settiini valitsin hupullisen takin ja taskut. Takin leikkaus on hyvä ja parantaa istuvuutta ja taskut oli helppo upottaa saumaan. Muokkausta tein sen verran, että lisäsin huppuun nauhat ihan vaan näköä lisäämään. Housut tein resorilahkeilla. Valitsin koon varmuuden vuoksi reilumman mukaan ja jouduin valmista vaatetta kaventamaan vähäsen. Etenkin housut jäivät alkuun reiluiksi, vaikka tarkoitus on olla slim fit. Koska kokotaulukkoa tässä kaavassa ei ole, niin vinkkaankin ottamaan mittanauhan kauniiseen käteen ja vertaamaan kaavaa sopivaan vaatteeseen. Kaiken kaikkiaan tykkään kaavasta kovasti ja varsinkin takin kaavaa hyödynnän varmasti jatkossakin ♥ Kyllä kelpaa pyöräilykausi korkata näillä vermeillä, sopii muuten täydellisesti myös fillarin väriin!

Oletko sinä verkkareita ommellut tänä keväänä? 

Aurinkoista pääsiäisen loppua just Siulle ♥

Tylli-uimapuku ja Nuppunen 5
















 Jos olet vilkaissut tänään ulos, niin voinet yhtyä mielipiteeseeni siitä, että rantakelit eivät hetkeen ole täällä. Katse on silti sitkeästi kohti kevättä ja kesää, joten optimistisesti ompelin neitoselle uikkarit valmiiksi. Idealamppu syttyi saadessani käsiini uusimman Nuppunen-kirjan, joka painottaa tällä kertaa liikuntaan ja hyvinvointiin. Pienten tyttöjen Tylli-kaava oli niin söpö, että sellainen oli ommeltava meillekin! Ihanan pirteän pinkki kuosi on Nupun Sydäntalvi ja materiaalina on liukas urheilutrikoo, joka sopii erityisen hyvin uima-asuihin. Uikkariteema innosti myös Tinttaraa, joka sujuvasti stailasi itse itsensä kuvauksia varten ♥

Jos olet ehtinyt Nuppusen kaavoihin tutustua tai olet mallikuvia nähnyt, tiedätkin, että Tylli on oikeasti yksiosainen uimapuku. Sellaista minäkin olin ompelemassa, mutta sovitusvaiheessa Tinttara rakastui erillisiin ylä- ja alaosiin, joita en ollut vielä yhdistänyt helman kanssa. Totesimme yhdessä osien olevan aivan kelpoiset bikineiksi ja meidän miniteini oli aiiiivan haltijoissaan napapaidasta. Sen verran minäkin joustan, rannalle jos mihin voi mennä napa paljaana... Alkuperäisestä ohjeesta poiketen ylä-ja alaosat ovat siis erillään ja molempiin on lisätty "resorikaitale" vyötärölle. Hamosen alla olevia bikinihousuja jouduin vähän kaventelemaan  hoikalle lapselle. Kokoa arpovalle vinkkaankin, että ota leveys pienemmän koon mukaan, jos lapsi on kapoinen. Olimme molemmat, minä sekä Tinttara, hyvin tyytyväisiä lopputulokseen ja tuota yläosan kaavaa tulee varmasti hyödynnettyä jumppatoppiinkin. 

Mutta entäpä se uusin Nuppunen? Nuppu print companyn viides kirja keskittyy hyvinvointiin ja liikkumiseen tarjoten kaavoja teemaan sopien. Kirjasta löydät naisten treenivaatteita, takin, pari rentoa mekkoa sekä t-paidat ja uima-asut koko perheelle. Naisille kokoskaala on 34-52 ja lapsille 74- 140 cm. Materiaaliksi valikoituu tällä kertaa trikoo-, softshell- ja lycrakankaat. Nuppunen 5 on tyyliltään saman henkinen aiempien opusten kanssa. Kuvat ovat harmonisia ja kauniit luontomaisemat nostavat vaatteet kivasti keskiöön. Kirjan alkuosa on teemoiteltu vuodenaikojen mukaan ja malleja esitellään monipuolisesti. Loppuosasta löytyy tarkemmat kuvaukset vaatteista ja tietenkin yksityiskohtaiset ompeluohjeet. Kaava-arkit ovat ihanan selkeät ja bonuksena on vielä erilliset ohjeet ja vinkit yleisesti ompeluun. Seuraavaksi tästä kirjasta ompeluun pitää ottaa lycrasta ommeltava juoksuvyö, johon myös löytyy ohje. Kuvissa näet muita malleja, jotka jäivät minua kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan ihastuttava kirja muiden  Nuppusten joukkoon ♥

Joko Sinä olet suuntaamassa kesää kohti vai kannattaako kaivaa merinot kehiin uudestaan?

Kivaa viikkoa just Siulle ♥

Pinkki ja pehmoinen Infinity shawl







Doomscrollaajien kuningatar täällä hei! Taannoinen hiihtoloma kului ihanasta auringosta ja perheen kanssa yhdessä tekemisestä nauttien, mutta samalla ihan liian tiiviisti uutisia tuijottaen. Se jos mikä oli omiaan stressitason ja ahdistuksen nostoon, ja melkein jo pakkasin varmuuden vuoksi perheelle tavaratkin valmiiksi pikaista evakkoreissua varten. Tuntui niin absurdilta hetkessä alkaa pelätä sotaa - asiaa, mitä en olisi ikinä uskonut miettivänikään omalle kohdallemme. Koronapandemian jälkimainingeissa olisin kyllä toivonut maailmalle ihan jotain muuta... 

Huolen vyöryn keskellä huomasin saavani lohtua neulomisesta. Silmukoiden syntymisessä ja työn etenemisessä on aina jotain hyvin tyynnyttävää ja maadoittavaa. Ei turhaa mietiskelyä, vain sormien lomitse soljuvaa pehmeyttä. Keskittymistä vain meneillään olevaan hetkeen, omaan kuplaan, missä kaikki on juuri nyt kohdallaan. Ja se, että saa aikaan jotain konkreettista, jotain ihanaa ja käsillä kosketeltavaa. Tällä kertaa valittu neuleen värikin toi iloa ja piristi synkistynyttä mieltä. Niin se vain on - toiminta on terapeuttista!

Ajatus tähän huiviin virisi jo vuosi sitten, kun neuloin pinkin Oslo-piponi. Halusin sille saman värisen huivin kaveriksi ja viime syksynä löysin oikeat langat odottamaan. Yhdistin Dropsin Fabelia ja Brushed alpaca silkiä, ohjeena on Katian Infinity shawl.  Se on ihana ja helppo malli, joka on ihan paras telkkarin katselu- ja automatkaneule yksinkertaisuudessaan. Nyt halusin vähän jotain lisää, joten pyöräytin vielä tasselitupsut huivin kulmiin. Näiden asusteiden kanssa olo on heti pirteämpi ♥

Millaisilla keinoilla Sinä haet rauhan tunnetta, mikä Sinua auttaa?
Lohdullisia ajatuksia just Siulle ♥