Pegasos- ja Kirsikkapuu-mekot viisivuotiaalle












Enää hetken viisivuotiaalle nimittäin, 6-vuotissynttäreitä juhlitaan ihan pian! Tuntuu, että koko oma äiti-identiteetti siirtyy jotenkin uuteen kategoriaan. En ole enää pienten lasten äiti, vaan kohta voisi jo puhua kouluikäisten äidistä, kun Tinttarakin siirtyy eskariin seuraavaksi. Huh huh. Siitä kriisiytymistä en aloita kuitenkaan vielä, vaan säästelen ensi syksyyn.

Vaikka neitosen vaatemaku on edelleen varsin tuulinen, uskaltauduin hänen armollisella suostumuksellaan ompelemaan kaksi mekkoa jokin aika sitten. Molemmat kankaat ovat Verson puodin ihanuuksia. Pegasos-kankaan muistelen kotiuttaneeni kässämessuilta vuosi tai pari sitten ja nyt viimein raaskin käyttää sen. Söpöjen kankaiden kohdalla tunnistan suuren riskin siinä, että jos en ompele niitä nyt, niin tyttönen kasvaa niistä ohi. Mekon kaavana on Ottobren Blue Charlene (4/16), jolla ompelin myös aiemman bambimekon. Tuo malli on mielestäni tosi suloinen, rento ja tyttömäinen!

Alempi mekko puolestaan on helmikuussa ommeltu, sillä osallistuin jälleen Verson puodin virtuaaliseen ompelukerhoon. Tieto Mainelakeuden kuosista houkutteli riskinottoon yllärikankaan muodossa ja niin kaunis kangas onkin! Kuosin nimi on Kirsikkapuu ja värit ihanasti harmaan sävyjä pinkkiin yhdistävät. Tuon mekon yläosa on LillaLumin Alice-kaavasta ja helma vapaasti saksittu. Kellohelmasta haaveilin, mutta siihen ei kangas riittänyt.

Koska ommellessani olen suosinut reiluja kasvunvaroja lasten vaatteissa, tuntuu, ettei pitkään aikaan ole ollut tarvetta uusia niitä. Nyt ihan sormia syyhyttää ja pitkään kateissa ollut ompeluinspis alkaa nousta, sillä saan nakata molempien muksujen vaatteita kirppiskasaan ja ommella lisää, kun hihat jäävät vihdoin lyhyiksi, jes!

Aurinkoa ja ihanuutta siun päiviin, pysytään terveinä ♥

Villasukkien uusi vuosi ja Lempivillasukkia - sukkainspistä parhaimmillaan


Kirjat saatu arvostelukappaleina Otavalta.


Sitä pitäisi ihmisen tarkasti aina miettiä, että mitä toivoo. Haaveilin, että olisipa minullakin hiihtolomaa ja vähän enemmän vapaa-aikaa. Kohtalo sitten päätti minulle sellaista antaa, tosin ilman hiihtoa tai muitakaan talvi-iloitteluita. Tämän talven viimeiseksi jääneellä laturetkellä heitin nimittäin iloiset lippaset monoilla jäiseen tiehen ja napsautin värttinäluun rikki. Nyt on sairauslomaa useampi viikko ja käsi pois pelistä kuusi kokonaista viikkoa. Ei ihan se mitä ajattelin.

Ihmisen mieli on kyllä kummallinen muutenkin. Samalla hetkellä, kun kaaduin, ensimmäinen ajatukseni oli, että pystynkö nyt neulomaan. Toinen ajatus oli se, kuinka kehtaan mennä päivystykseen tukka likaisena urheilukerrasto päälläni. Oleellisia juttuja toki kumpikin, mutta siinä hetkessä tarpeettomia murehtia. No, nyt on käsi kantositeessä ja arki hieman hankalampaa, mutta ainakin saan huilata. Onneakin oli matkassa, sillä murtuma on siisti ja tuli vasempaan käteen ja sormet toimivat normaalisti. En saa itse farkkuja jalkaan tai leipää leikattua, mutta pystyn hyvinkin neulomaan!

Ja onneksi pystynkin, sillä niin ihanan inspiroivat sukkakirjat sain postilaatikkoon! Sukkaguru Niina Laitiselta ilmestyi vuosi sitten Villasukkien uusi vuosi-kirja ja nyt talvella Lempivillasukkia-kirja, joista molemmista poimin teille parhaat palat tähän. Vaikka Laitinen on monille varmasti tutumpi kirjoneuleistaan Taimitarhan yhteisneulontojen kautta, löytyy molemmista kirjoista niiden lisäksi hurmaavia pitsi-, pinta- ja palmikkoneuleita sekä näiden yhdistelmiä.








Villasukkien uusi vuosi on koottu vuodenaikojen mukaan, joista jokaiseen kuuluu viisi erilaista sukkamallia. Osa malleista on rouhean yksinkertaisia ja muotokieli suoraviivaisempaa, toiset taas kiehtovan kiemuraisia ja pehmeän pitsisiä. Malleja löytyy niin ohuille, keskipaksuille kuin paksuille sukkalangoille. Tuttuun tapaan ohjeissa on selkeästi nimetty suosituslanka, mutta myös vaihtoehtoiset langat on kerrottu omassa luettelossaan. Kuvat ovat kauniita ja neulomaan houkuttelevia. Erityisesti pidän jokaisen mallin kohdalle kirjoitetusta pienestä tekstinpätkästä, joka monesti kuvailee sukkien tarinaa tai virittelee muuten tunnelmaan. Omia lemppareitani tästä kirjasta ovat kannessa näkyvät Siskoni mun- kirjoneulesukat sekä koukeroiset Soulmates III-sukat. Ensimmäisiksi kuitenkin neuloin Kultaa hiuksissa-tossukat, koska kaipasin unisukkia itselleni. 






Lempivillasukkia-kirja on järjestyksessään neljäs Niina Laitisen kirja. Sen teemana on rakkaus ja rakkaustarina, joka etenee ensikohtaamisesta häävalssiin. Sukkien nimissä vilahtelevat suomalaiset laulut kuten Tequila, Mestaripiirros ja Hetken maailma on tässä. Sukkamalleja on 12 - tai itse asiassa 24 - ja jokaista mallia löytyy kaksi eri versiota. Toinen malli on naisellisempi ja sirompi, toinen taas isommassa koossa ja vähän rouheammilla kuvioilla, joten strereotypisesti ajatellen pariskunnan molemmille osapuolille löytyy omansa ♥ Tässä kirjassa suosikkejani ovat niin ikään kansikuvan sirot palmikkosukat, haastavan näköiset Mestaripiirrokset sekä pitsejä ja palmikoita yhdistävät Saanko luvan?-sukat.


Koska tykkään näistä villasukkakirjoista niin paljon, olen iloinen saadessani laittaa arvottavaksi Niina Laitisen ensimmäisen kirjan Villasukkien vuosi! Arvosteluni siitä voit kurkata täältä. Tällä kertaa arvonta toteutuu Instagramin puolella, joten otahan seurantaan tilini @hannakatrie.

Aurinkoisia alkukevään päiviä just Siulle, muista varoa liukkaita katuja ♥



 

Joulukalenterisukat 2020








Pitäisi soittaa tai laittaa viesti, on jo kulunut aikaa. Hups, unohtui, mutta laitan tänään. Oho, onkin jo mennyt viikko, kaksi, kuukausia... Miten nopeasti aika kuluukaan myös tässä suhteessa ja kuinka vaikeaa on muistaa ystäviä yhtä paljon, kuin he mielessä ovat! Jos kiirearjen keskellä tuppaa omat harrastukset kärsimään, niin kärsivät usein myös ystävyyssuhteet. Onneksi tilanne on aika lailla sama muillakin, joten ymmärrystä yleensä löytyy. Ja lohdullisinta on, että oikea ystävyys kestää sen ja odottaa omaa vuoroaan, kunhan sitä muistaa edes tekohengittää ja välillä antaa isommin aikaa. Olen kiitollinen siitä, että tässä elämässä ei tarvitse yksin tallustaa, vaan perheen lisäksi rinnallani on myös ystäviä ♥

Käsitöistä on tullut selvästi yksi keinoni osoittaa tukea läheisilleni. Antaa konkreettinen muistutus siitä, että olet mielessä ja autan, jos vain osaan. Käyttää aikaa toista ajatellen ja rohkaisevia ajatuksia mukaan ommellen tai neuloen. Nämä sukat halusin tehdä hankalassa elämäntilanteessa sinnittelevälle ystävälle lämmittämään niin jalkoja kuin mieltäkin. 

Sukkien mallina on Niina Laitisen viime vuoden joulukalenterisukat, jotka neuloin vasta tammikuun puolella. Totuttuun tapaan ohje oli selkeä ja kuviot mukavia neulottavia, lankana seiskaveikka. Hammasten kiristelyä aiheutti kuitenkin se, kun ruskea lanka meni ja loppui toisen sukan puolessa välissä! Olin näppäränä ajatellut käyttää vanhoja jämiä pois ja luotin niiden riittävän. Mielessä oli etukäteen punnita kerät tai ainakin neuloa molempia yhtä aikaa juurikin tuon pulman välttämiseksi, mutta laiskuus esti. Muistanpahan taatusti seuraavalla kerralla. Lisälangan metsästys oli tuskaisaa, sillä en tietenkään tiennyt loppuneen langan sävystä muuta kuin sen olevan parin vuoden takaa. Vimmaisella googlettelulla ja somen voiman kautta sain kuitenkin jämäkerän kotikaupungistani. Sävy oli melko varmasti sama, mutta värjäyserä eri. Sukkiin jäi sävyeroa niin paljon, että se minua häiritsi, mutta ei niin paljoa, että olisin alkanut ekaa sukkaa purkamaan. Ehkä pieni epätäydellisyys tekee niistä vaan uniikimmat. 

Ihanaa ystävänpäivää just Siulle♥

Helppo ohje tyynynpäällisen ompeluun




On pari varmaa kevään merkkiä lisääntyvän valon lisäksi; tulppaanit ja uudet sohvatyynyt. Tai tyynynpäälliset tietenkin, eihän niitä tyynyjä itsessään tarvitse vaihdella. Vaikka kuinka tykkään jouluisista ja talvisista tyynynpäällisistämme, oli jo aika saada jotain pirteämpää. Unikkointoilu on selvästi alkanut tarttua myös minuun, joten viime viikolla oli aivan välttämätöntä ostaa metrin verran Marimekon puuvillaa, kun se sattui vielä tarjouksessakin olemaan. Väri taitaa olla poistuvaa mallistoa, mutta meille se sopii täydellisesti!

Tyynynpäällisen ompeluun löytyy monia ohjeita, mutta tätä vastaavaa en bongannut äkkiseltään. Napsin kuvat työvaiheista, josko jollain muullakin olisi kevätsisustuksen aika ja intoa ompeluun :) Päällinen suljetaan vetoketjulla ja on ihan superhelppo ommella! Tämän ohjeen mitat on tarkoitettu 40 x 40 cm sisustyynylle, mutta voit muokata niitä tarpeesi mukaan. Jos sisustyyny on esimerkiksi 50 x 50 cm, tarvittava kankaan koko on 103 x 52 cm ja vetoketjun pituus 50 cm. Vetoketjun liiallinen pituus ei haittaa, sen voi häntä päästä leikata pois (päät kannattaa polttaa, ettei purkaannu).

Tässä siis ohje:


















 Jos Sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, niin hihkaise ihmeessä.

Iloista helmikuun alkua, muista käydä luistelemassa tai hiihtämässä ♥