Joulua ♥

Nyt on aika.
Aika alkaa laskeutua joulunviettoon.
Sytytellä kynttilöitä, lämmitellä glögiä ja napostella suklaata.
Unohtaa toviksi koulutehtävät ja ompeluksetkin.
Nauttia yhteisestä vapaa-ajasta, kun tuo toinen puoliskokin jäi lomalle.
Ihmetellä kohta kaksivuotiaan oivalluksia ja riemua.
Silitellä nyt jo melko pyöreää vauvamahaa.
Rauhoittua hetkeksi.

No, totuuden nimissä myönnän, että vielä pitää siivoilla ja juosta kaupoilla,
paketoida viimeiset lahjat ja ehkä leipoakin.
Pinnakin todennäköisesti kiristyy useampaan otteeseen,
mutta siitä huolimatta - mie niin tykkään joulusta  ♥

Jouluiloa tuomaan itselle ja pikkuisen toisillekin, 
ompelin vihdoin kauan hautomani Paapiin TSI-paketit.
Kettuperheen sekä ihanan ison tonttusen.




Samaan värimaailmaan sopii vielä tämä vauvalahja ystäväni pikkuiselle typykälle.
Sovituskuvaa en tähän saa, mutta voin sanoa, että somalta näytti! 
Kokona on 56, kaavoina Giant apple-mekko ja Playfull kitty-legsut muokattuina.


Toivotan teille kaikille valoisaa, lämpöistä ja onnellista joulunaikaa,
nautitaan elämästä, syödään hyvin ja ollaan lähekkäin rakkaiden kanssa!



Kiittämisiä

Joskus asiat loksahtavat kohdalleen täydellisesti.
Niin kävi tänä syksynä lapseni hoitojärjestelyjen suhteen -
pystyin opiskelemaan eikä Oota tarvinnut vielä laittaa päiväkotiin. 
Kiitos siitä kuuluu mummolle sekä ihanalle naapurilleni,
jolta myös sain pikkuisen hoitoapua!

Mummoa muistetaan toisella kertaa, 
mutta naapurin "hoitotätiä", tai oikeastaan hänen lapsiaan, 
halusin muistaa ja kiittää ompeluin. 
Ovathan kyseiset lapsoset myös oman poikani ensimmäiset kaverit!


Neljävuotias poika sai Verson puodin maastocollarista hupparin.
Kaavana oli Fearless eagle (Ob 4/14) koossa 116.




Kaksivuotias tytöntyllerö puolestaan sai hupullisen tunikan, 
mikä on tehty Banana sweet-kaavalla (muistaakseni sekin Ob 4/14?), koko 98.
Koko näytti silmääni tosi pieneltä, mutta päinvastoin - kasvunvaraa jäi onneksi reilusti.



Rakastuin tähän vaatteeseen sydämeni pohjasta, huppari on ehkä kaunein tekemäni ikinä! Malli on ihana helmarypytyksineen ja nappilistoineen ja voi miten mukavaa oli pitkästä aikaa ommella tytölle ♥
Pikkuisen kun olisi isompi koko, niin olisin käyttänyt itse ;)
Napinlävillä en uskaltanut alkaa pilaamaan muuten onnistunutta vaatetta,
joten nappien alla on isot nepparit. Ihan toimiva ratkaisu sekin.


Nyt ei auta kuin toivoa vaatteiden olevan mieleisiä saajilleen!

Piparin tuoksua, touhua, juoksua, sitäkö joulu on...

Nyt sai äidin murunen jouluisen asun sittenkin, 
vaikka olin etukäteen päättänyt, ettei sellaista oikeastaan tarvita.
Onhan sen käyttöaika melko marginaalinen kuitenkin, 
etenkin kun kyseessä on selkeä joulukuosi.

Näitä pipareita kykenin vastustamaan, 
kunnes ystäväni pyysi ompelemaan samaisesta kankaasta omalle pojalleen hupparin. 
Iski "näkönälkä", ja pakkohan se oli oma palanen noutaa Tyyne-Esteristä. 
Myös ideanpoikasen nappasin sieltä mukaan, sillä ihastuin Annin tekemiin 
hiippahuppuihin kulkusen kera. Kaavana käytin Wind chime-hupparia pienillä muokkauksilla.









Mielenkiinnolla seuraan, kuinka rauhassa koristeet saavat kuusessa olla.
sen verran mukava pojasta on palloja hypistellä.
Myös kuusen alla asuva tonttu kiinnostaa kovasti :)

Nyt vielä pari päivää koulua tiedossa ja sitten koittaa kaivattu joululoma!
Parhautta ♥

Ps. Ruotsin suullinen koe sujui ihan yli odotusten, kiitos tsempeistä ;)

Kettu

Kaavoista viis sai haasteen osallistua Suomen suurin joululahja-keräykseen, missä ommellaan pehmoleluja lahjoitettavaksi sairaaloiden lastenosastoilla ympäri maan.

Minulla on muutama eläinhahmo mihin olen erituisen mieltynyt, ja ne ovat pesukarhu, kirahvi ja kettu. Kettufiksaatiota yritän selvästi opettaa myös pojalleni, sillä hänen unikavereikseenkin on valikoitunut pelkkiä kettuja...  Kettupehmon ohjeita aloin siis etsiä Pinterestin kautta ja niitähän riitti!

Ihastuin löytämääni Kotivinkin ohjeeseen ja kaavaan, ja aloin sitä innolla suunnitella. Mutkia matkaan tuli siinä vaiheessa, kun huomasin mallikaavojen olevan onnettoman pieniä eivätkä edes täysin suhteessa toisiinsa. Ohjeessakin oli paljon parantamisen varaa ja ensimmäiseksi sai arpoa, mikä kohta mikin kaavakuva on ja mihin ne yhdistetään. Hahmotuskyvylläni melkoinen haaste, mutta sain onneksi apua paikallisilta ompelukavereilta. Kaavojen suurentelun ja mallailun, palojen ompelun ja ratkomisen jälkeen sain lopulta valmiiksi tämän, aika mukavan kettusen.


Kokoa on reilun metrin pituudelta ja leveyttäkin paljon lötköjen raajojen takia. Lahjoitettavaksi tämä kettu ei nyt sitten kuitenkaan päätynyt, sillä oma muksu tykästyi tähän kovasti enkä sitä hennonut enää pois ottaa (ja nyt se on jo niin lutusteltu ja pitkin lattioita pyöritelty, ettei kelpaisikaan.) Jääköön siis meille majailemaan.




Koska halusin kuitenkin keräykseen osallistua, etsin uuden ohjeen ja surautin toisen ketun, minkäpä muunkaan. Helppo kaava ja ohje löytyy täältä.


Ihan vekkuli tuli tästäkin, toivottavasti saajakin pitää ♥ 






Kärpäset

Toissa viikkoinen savaway houkutteli minut mukaan yllätyksineen. Tilaus tehtiin Mersia Designille, jonka upeita painokuvia olen ihaillut aiemminkin, ja kovasti haaveilin saavani pussista herkän pitsikuvan tai sudenkorennon. Vaan juu ei, paketista paljastuivat turkoosit kärpäset, jotka eivät silmääni miellyttäneet yhtään. Onneksi kotoa löytyy tuo pieni poika, jolle kärpästen kuvittelin jotenkin passaavan.



Palastelin Little lamb-paidan kaavan koossa 92, ja kokosin paidan kärpäskankaasta ja mustasta trikoosta. Toisen painetuista ötököistä aplikoin laiskan naisen malliin kaksoisneulalla ympäriinsä.
Sillä tekniikalla tulee mielestäni yllättävä siistiä jälkeä, ja parasta - ompelukoneeni toimii yhteistyössä kiukkuilematta.


Sovituskuvaa en saanut yrityksistä huolimatta, joten menkööt nyt näin.

Peruspaidan lisäksi Oolle valmistui tarpeen sanelemana kaksi pyjamaa.
Valitsin kangaskaapista ihan ensimmäiset ikinä tilaamani kankaat, ruskean ja keltaisen kirahvin. Olen selvästi päässyt tottumaan liian hyvään  kuosivalikoimaan löydettyäni kaikki mahtavat nettikaupat aarteineen, koska kirahvit tuntuivat niin tylsiltä... Yöpuvuissa ne toimivat kuitenkin mainiosti ja sain trikoohyllyä pikkuisen matalammaksi.



Ompelukone on hurissut edelleen tasaiseen tahtiin, mutta kuvaaminen marraskuun pimeydessä tuottaa sellaista tuskaa, että bloggailu on varsin hidasta. Sen lisäksi iltoihin aktiviteettia tuo  - uskokaa tai älkää - ruotsin opiskelu. Ainut tentti, minkä läpimenosta olen aidosti huolissani, sillä ruotsi ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini. Toivotaan, että joulukuun alun jälkeen saan taas autuaasti unohtaa ruotsin kieliopin ja ammattisanaston ilman pelkoa uusintatentistä ;)

Vi ses!

Hakaneulat ja muuta mustaa

Melkein nolottaa taas tehdä  m u s t a  postaus, mutta sellainen on siis jälleen luvassa. 
Miten tuo synkkä epäväri voikaan olla niin turvallinen, toimiva ja sopiva? Niinä päivinä, kun vaatehuoneessa iskee epätoivo eikä mikään näytä päällä hyvältä, voi nappaista hyllystä mustan tunikan
-  ja avotsie, johan passaa lähteä kylille!









Musta tunika on MIW-kaavasta jälleen muokattu ja kuminauhalla rinnan alta rypytelty. 
Etuosaan askartelin valenappilistan vähän näköä antamaan.
Legginssit on ommeltu hyväksi toteamallani Ottobren kaavalla (2/11) ja kangas mainiota hakaneulatrikoota jota löytyy Kakskoon Katin uudesta verkkokaupasta ♥





Toinen tunikahenkinen ratkaisu on Noshin naistenmalliston Paisley Drop-trikoota. Ihan ei toteutus vastaa visiota, eikä kuosi ehkä itselleni parhaiten sovi, vaikka nätti muuten onkin. Sivusaumojen rypytyksen kuvittelin antavan muotoa muuten suoralle paidalle, mutta enemmän se taitaa antaa muotoa kasvavalle mahalleni... 
Onpahan sille ainakin hyvin tilaa :)



Leppoisaa isänpäivää ja intoa tulevaan viikkoon! 
Meilläkin - kuten monessa muussakin ompelevaisen äidin perheessä taisi olla - isä sai lahjukseksi itsetehtyjä boksereita. Jostain kumman syystä sovituskuvia ei tähän kuitenkaan herunut!? Sai hän lisäksi myös toivomansa kirjan - kerrankin ajattelin ostaa lahjaksi sellaista mitä mies oikeasti tahtoo, eikä vain sitä mitä minä katson hänen tarvitsevan ;) 

Väriä kotiin

Oli niin kovin hämärää ja harmaata.
Mielikin hipoi alamaita kaiken värittömyyden keskellä.
Yhtenä sunnuntaina sain tarpeekseni, marssin Marimekon myymälään ja iskin silmäni samantien 
ihaniin, hehkuviin kankaisiin, jotka olivat kuin tarkoitetut sohvallemme.
Johan alkoi väriä löytyä!


Vanha sohvanrumiluksemmekin muuttui vähän siedettävämmäksi näiden tyynyjen myötä ;)
Valitsin kuoseiksi ikiklassikko Räsymaton sekä Vanhankaupungin. Eihän ne ehkä ihan toisiinsa istu, mutta ihan mainiosti toimivat yhdessä sohvannurkassa (tai lattialla, minne riehakas muksu ne viskelee...). Kolmannen kuosin nimeä en tiedäkään, sillä se oli löytö palakankaista.


Ompelin vetoketjut sulkemista varten löydettyäni huippuhyvän ohjeen täältä.
Helpompaa ei olisi voinut olla!



Eihän se materia onnea tuo, mutta kyllä sillä saa kivasti piristystä ja hyvää mieltä ♥

Runoratsu tovereineen (eli lanituotoksia)

Se viisas ihminen (varmasti nainen), joka on keksinyt lanit,
ansaitsisi lämpimän halauksen ja vähintäänkin palkintopokaalin!
Niin tarpeeseen tulivat viikko sitten pidetyt kokoontumisajot paikallisten ompelijoiden kanssa. 
Seura ja ruoka oli hyvää, valmiita vaatteita syntyi jokunen 
ja tämä äiti-ihminen sai sitä kuuluisaa omaa aikaa. I-ha-naa kerrassaan!
















Haalarit ovat Mustikka-kaavalla, jota suurentelin varsin vapaamuotoisesti ehkäpä kokoon 98 (reilut ovat, mutta eivätpä ole ensi kuussa pienet...). Haalareista tykkään näin viileämmillä keleillä, jotta ipanalla pysyy selkä lämpimänä. Raglanpaidat ovat Little lamb-kaavalla koossa 92 (pidennetyllä helmalla) ja runoratsu-paita jollakin minkä nimeä en ole muistanut kaavaan kirjoittaa. Kiva kaava kuitenkin, varmasti käytän jatkossakin ja yritän kaivella nimen myös esiin. Seuraavia laneja odotellessa!



Unohtuneet sokerihiiret

Ompelupiireissä vakiintunut käsite on "ufo", mikä tarkoittaa kesken jäänyttä ompelusta.
Itse en sellaisia yleensä kerää, sillä mielummin teen yhden vaatteen kerrallaan valmiiksi
 (en siis ole tarpeeksi nokkela maksimoidakseni ajankäyttöä sarjatyöllä, 
mikä monesti olisi paikallaan). Tälle hupparille kuitenkin kävi niin, 
että se unohtui kanttausvaiheessa ompelulootan pohjalle ja jäi sinne pitkäksi aikaa.

Kunnes vihdoin tovi sitten sen sieltä huomasin. Jostain syystä toimeen tarttuminen ei olisi houkutellut yhtään (se on toinen syy, miksi en jätä ufoja - en oikein viitsisi sitten tehdä niitä enää lainkaan), mutta sain lopulta resorit leikeltyä ja surautettua kiinni. Eihän siinä edes kauaa sitten lopulta mennyt.








Hupparin kaavana on Wind chime (Ob 4/14) koossa 92, mitä jatkoin vielä helmaresorilla.
Ihan en tuolle nappihalkiolle lämmennyt, tuollaisenaan vaatisi toisen paidan alle. Kiva idea sinällään ja lisää näköä, joten ehkä seuraavalla kerralla jätän halkion vain matalammaksi.


Syksyisen värikästä tiistaipäivää jokaiselle ♥

Roosanauhan puolesta

Roosanauhapäivää vietettiin perjantaina 10.10. 
Tahdomme kannustaa, tukea ja rohkaista niitä naisia, 
jotka sairastavat tai ovat sairastaneet rintasyöpää. 
Tahdomme muistaa niitä naisia, jotka ovat hävinneet taistelun sitä vastaan. 
Kunnioittaa naisia, jotka ovat kaikki jonkun toisen tyttäriä, vaimoja, äitejä tai sisaria.

Tänäkin vuonna ompeluryhmämme Saumanvara järjesti Roosanauha-huutokaupan,
missä kaupattiin toinen toistaan hienompia käsitöitä. 
Itse kannoin korteni kekoon ompelemalla sellaista, mitä varmasti osaan.


Tein kaksi puuvillaista vetoketjupussukkaa,
ja iloista kyllä, kumpikin meni kaupaksi ihan käypäiseen hintaan.



Hinnasta puheen ollen, ette uskokaan millaisen 
summan Saumanvaran porukka sai kerättyä!
Viime  vuoden potti ylitti odotukset nousemalla yli 6000 euron 
ja tänä vuonna tavoiteltiin vähintään samaa.

Odotukset ylittyivät kuitenkin roimasti, kun pottiin on tähän mennessä kertynyt 
pikkuista vajaa 14 000 euroa!! Ihan käsittämätön summa!
Koko lahjoitus menee rintasyöpätutkimuksen  ja hoidon kehittämiseen sekä
syövän ehkäisyn edistämiseen, eli varmasti hyvään tarkoitukseen.

On vain pakko hehkuttaa, kuinka mahtavaa on saada kuulua 
näin hyväsydämiseen, aikaansaavaan ja upeaan ryhmään ♥♥