Muistan varmaan ikuisesti yhden tanssitunnin viime syksynä. Se oli aikuisille ja yli 16-vuotialle tarkoitettu "matalan kynnyksen tunti", jonne menin kokeilemaan lajia ystäväni kanssa. Edellisen vuoden tanssiharrastuksen jälkimainingeissa kuvittelin, että suoriudun ainakin auttavasti, mutta kuinkas kävikään. Koreografia alkoi lattiatasosta, josta sulavasti kiemurrellen olisi kuulunut nousta ja laskeutua vuorotellen. Ekan 10 minuutin jälkeen minä, kömpelönä ja polvivaivaisena, tunsin niin suurta häpeänsekaista huvittuneisuutta, että tavoitteeni oli vain selviytyä tunnista ehjin nahoin. Kun opettaja minua ja ystävääni seuratessaan alkoi antaa helpompia vaihtoehtoisia liikkeitä ja tunnin muut, noin 20 vuotta itseäni nuoremmat tytöt loikkivat gasellin lailla, tajusin olevani niin vanha, että voisin olla niiden muiden tanssijoiden äiti! Ajatus iski kuin leka päähän ja jäi sinne pyörimään pitkäksi aikaa. Jos ei kriisiä pukannut tarpeeksi ennen sitä, alkoi se pukata silloin viimeistään. Arvaapa, menimmekö sille tunnille toista kertaa?
En voi ikävä kyllä laskea itseäni siihen joukkoon, joka iloiten kertoo nauttivansa rypyistänsä ja odottavansa vanhenemista. Nautin elämästäni ja arvostan kaikkea saamaani, mutta samalla tunnen ahdistusta siitä, kuinka nopeasti aika rientää ja kuinka ikä näkyy kehossani ja kasvoissani. Verratessani peilikuvaani vanhoihin valokuviini näen herkästi sen kuinka kaikki valuu, haalistuu ja menettää muotoaan. Melkein pelottaa ajatella, että taas kymmenen vuoden päästä katson näitä kuvia ja ajattelen, että näytinpä tuolloin vielä nuorelta.
Valokuvat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta siitä mikä vuosien aikana on muuttunut. Siinä missä lantio on leventynyt, on luonne pehmentynyt myös ja olen varma, että olen nykyään mukavampi ihmisenä kuin 10 vuotta sitten. Siinä missä nuorempana verhosin epävarmuuteni toisinaan töykeyteen, uskallan seisoa selkä suorana enkä jätä juhlia väliin sen vuoksi, että olisin muita rumempi. Osaan katsoa asioita useammasta kuin vain omasta näkökulmastani ja tiedän monesta asiasta niin paljon enemmän kuin ennen. Sopivasti hioutuneet särmät ovat ehkä sittenkin otsajuonteiden arvoiset.
Jokin tässä ajassa on saanut minut taas pohtimaan oman vaatekaappini sisältöä ja sitä millaisissa vaatteissa viihdyn. Halusin kokeilla jotain uutta ja tällä kertaa se uusi oli Make nine-listaltanikin löytyvä Tillie and the buttonsin Billie-paita. Paidan pulleat hihat ihastuttivat mallissa ja pulleat ne totta tosiaan olivatkin! Omaan makuuni ehkä liiankin ja siksi vielä mietin, että pitäisikö niitä hieman kaventaa. Olkapäiden rypytys korostaa turhan paljon hartialinjaa, mutta muuten tykkäsin kaavasta. Kangas on Dream circusin ihana Serenity. Mitä mieltä olet, jatkoon vai ei?
Leuka pystyyn ja rinta rottingilla, hauskaa viikonloppua just Siulle ♥!
Todellakin jatkoon! Aivan ihana paita!
VastaaPoistaItse ostin (!) itselleni juhlamekon ja siinä oli samanlaiset hihat. Ostin osittain just noiden hihojen vuoksi.
Minulla on samanmoisia ajatuksia vanhenemisesta. En yhtään tykkää vanhentua. Jotenkin tuntuu, että elämä menee välillä liian vauhdikkaasti: lapset kasvavat liian äkkiä isoiksi, omat vanhemmat vanhenevat ja haurastuvat - haluaisin pysähtyä tähän nyt. En pelkää vanhenemisesta, mutta "kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää" siltikin? <3
Ps. Minusta sinä näytät niin nuorelta, nuorekkaalta ja kauniilta, että on vaikea kuvitella sinulla olevan samanlaisia tunteita kuin itselläni. <3
Kiitos Pikku Akka ♥ Ajattelen ihan samoin kuin sinä! Juuri tuo toive ajan kulun hidastamisesta... Toivottavasti saisimme elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän ♥ Kiitos ihanista sanoistasi!
PoistaOn se aina yhtä ihastuttavaa, kuinka eri tavalla ihmiset suhtautuvat asioihin. Itse odotan ja toivon, että joskus saisin nauttia eläkepäivistä tyytyväisenä kaikkeen kokemaani 😀. Muta en kiellä, etteikö ajan kuluminen huolestuttaisi minuakin ajoittain! Varsinkin omien lapsien kasvu on sellainen asia, joka konkretisoi kaiken.
VastaaPoistaPaita on ihana juuri sellaisenaan. Kuvassa hihat näyttävät juuri sopivan pulleilta. Ei mitenkään ylipulleilta! Kangas on tietysti myös ihana 😍. Eikä hartialinjasi näytä tuossa kuvassa mitenkään bodarilta 😉.
Hih, tuo on kyllä mainio tapa ajatella! Saa nähdä milloin sitä itse eläkkeelle edes pääsee, liki seistsemänkymppisenä ehkä :D Kiitos kaikista ihanista sanoistasi Emännys ♥
Poista