Viime päivinä olen puntaroinut paljon sitä, minkä verran tietoa maailman menosta on sopiva määrä. Facebook tuuttaa linkkejä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, Lähi-Idän tilanteesta, Australian kuolleista kenguruista ja kauhuskenaarioista sen suhteen, että seuraava sota syttyy juomavedestä. Aamulla autoradio ilmoittaa ensimmäisenä koronaviruksen uhrien määrän ja kertoo poliitikkojen viimeisimmät huonot päätökset. Joka puolelta kuuluu uhkia, surua, vaaroja ja huolen aiheita. Ja niin hölmö sitä on, että otsasuoni tykyttäen ja verenapaine kohisten luen joka ikisen uutisen ja kolumnin tuntien samalla, kuinka maailmantuskan viitta kietoo minua yhä tiukemminen otteeseensa.
Uutisissa on ilman muuta hyvä ja tarpeellinen puolensa. Ilman tietoa ei ole tiedostamista, ja ilman tiedostamista ei voi tapahtua muutoksia. Olen itsekin tätä kautta havahtunut tekemään vähän kerrassaan valintoja ilmastoa ajatellen ja pystyn keskustelemaan päivän polttavista aiheista. En näe järkevänä kuplassa elämistä, vaikka se helpompaa varmasti olisikin ilman ikäviä uutisia. Tein kuitenkin viimein tietoisen päätöksen, että rajaan sitä informaatiotulvaa, mille nyt olen antautunut. Voin jättää klikkaamatta, voin tyytyä vain välttämättömään. Voin suojella itseäni ja kriittisesti miettiä sitä, millä intressillä iltapäivälehdet uutisiaan otsikoivat. Sen, että olen ilmastoahdistunut milleniaali, joka miettii vain, että pitääkö olla huolissaan milloin mistäkin, pitää nyt muuttua.
Voin keskittyä tähän päivään, tähän hetkeen ja siihen mitä voin itse tehdä. Muistutella itseäni siitä, että asioita ei kannata etukäteen murehtia, sillä se jos mikä on hyödytöntä eikä vähennä murheen määrää, jos se oikeasti kohdalle joskus osuu. Voin keskittyä siihen, että juuri tänään kaikki on hyvin ja huomisesta ei kukaan tiedä. Ollessani niin kovin huolissani, minulta jää helposti näkemättä se, kuinka kauniisti jääkiteet nurmella kimaltavat, kuinka hauskoja juttuja lapseni kertovatkaan, kuinka hellä on puolisoni kosketus, kuinka kevyesti jalkani nousevatkaan. Ja nämä asiat minä oikeasti tahdon huomata.
Ajatusteni kiertäessä kehää halusin kohottaa fiilistä ompelemalla jotain mieltä piristävää. Kukkaloistoa paitojen muodossa ja lohdullisen lämmin neuletakki, johon kietoutua. Okransävyinen trikoo on Verson puodin Kukkaiskylpy ja tummansinipohjainen Nuppu Print Companyn Talviuni. Molemmat mielestäni kauniita! Ompelin omaa kaavaani käyttäen pitkähihaiset paidat arkikäyttöön. Pitkän neulatakin kaavan muokkasin kaupan neuleesta ja ompelin sen Mereenin merino-tenceltrikoosta. Jännä materiaali, joka on lipuvan ohut ja kevyt, mutta siihen nähden uskamattoman lämmin. Luumunsävy on yksi kestosuosikkini ja takki on jo kovassa pidossa ollutkin. Huolitteluihin käytin pitsinauhaa, koska en jaksanut kaitaleita alkaa askartelemaan jäljelle jääneen kankaan palasista. Näin pitsi antaa pientä lisäilmettäkin, vaikka jääkin pääasiassa näkymättömiin.
Uskalletaan olla herkkiä, suojella mieliämme sekä luoda ympärillemme kauneutta ♥
Kauniita vaatteita ja värit sopii sinulle todella hyvin <3
VastaaPoistaVoi kiitos kaunis Satu ♥♥
PoistaKauniit vaatteet ja hyvin asiaa pohdittu! Itse tutkin työkseni, kuinka ilmastonmuutosta voidaan torjua, joten vapaa-ajallani haluan keskittyä iloisiin ja kauniisiin asioihin, joista tulee itselleni hyvä mieli. Toki otan ilmastoasiat huomioon niin paljon kaikessa tekemisessäni kuin vain suinkin pystyn, mutta olen myös päättänyt olla ahdistumatta, se vain lamauttaa. Iloa ja uskoa ja toivoa elämääsi siis toivotellen!
VastaaPoistaKiitos Teresa! Ihan mahtavan tärkeää työtä teet, onneksi teitä on ♥♥ Toivoa on varmasti!
PoistaKauneutta olet ommellut. Onpas noissa kuvissa ihan sellainen marraskuinen, aurinkoinen kuurapäivä. Ei uskoisi tammi-helmikuuksi. Täällä on nyt satanut paljon lunta ja on ihanan talvista. Minä olet vuosien aikaa vähentänyt paljon uutisten seuraamista, kun ne ovat niin täynnä kaikenlaista pahoinvointia. Pyrin omassa elämässäni tekemään kestäviä valintoja. Silti tuntuu joka kerta, kun avaan uutiset, että pitäisi tehdä vielä jotain enemmän. Näissä asioissa on monesti niin, että tieto vain lisää tuskaa. Minusta saa olla armollinen itselleen ja jättää aina "välillä" uutistulvan vähemmälle.
VastaaPoistaKiitos Pikku Akka ♥ Täälläkin on nyt ollut oikea talvi, aivan ihanaa, vaikka kesäihminen olenkin. Mukava kuulla, että muillakin on samoja ajatuksia. Negatiivisilla uutisilla varmasti myydään enemmän, pitäisi muistaa se eikä klikkailla niitä.
PoistaHeippa! Minua kiinnostaisi tietää, että miten ompelit pitsin kiinni paidan reunaan? Yritin kovasti zoomata kuvaa, ja näytti siltä, että päälipuolelle tuli vain yksi tikkaus. Mutta ihan en päässut jyvälle :) Kiitos jo etukäteen!
VastaaPoistaMoi Maija! Päällepäin tulee tosiaan vain yksi tikki näkyviin. Saumuroin ensin takin etureunat, minkä jälkeen ompelin pitsin niin, että pitsin reuna osuu juuri saumuriompeleen sisempään reunaan (saumuriommel jää siis pitsin alle). Sitten taitoin pitsin leveydeltä nurjalle ja tikkasin toisen reunan (tämä ommel jää siis näkyviin oikealla puolella). Selvensikö tämä :) ?
PoistaNo juu, kiitos! Testaan merinojakkuuni heti kunhan hommaan ensin pitsin :)
Poista