MISTÄ KAIKKI TÄMÄ SAI ALKUNSA...

En tykkää yhtään suuresta osasta pojille tarkoitetuista vauvanvaatteísta. En yhtään.
Vaaleansiniset ja harmaat, autoilla, pääkalloilla ja muilla "poikakuvioilla"
varustetut bodyt ja paidat eivät vaan iske.
Heräsin tähän ongelmaan, kun perheemme kasvoi viime tammikuussa poikavauvalla.
Olin jo aiemmin ihaillut muun muassa Metsolan ja Sampsukan iloisia ja kirkasvärisiä lastenvaatteita,
mutta kukkaroni ei yhtynyt ihasteluuni.  Jännä juttu sinänsä.
No, totuuden nimissä löytyihän niitä kivoja vaatteita Lindexistä ja muista ketjuliikkeistä, ja niillä vauva - kutsun häntä täällä Ooksi - vaatetettiin ihan sujuvasti.

Käännekohta oli se, kun eräs ystäväni puhui ompeluharrastuksestaan
ja neuvoi katsomaan kankaita eri nettikaupoista.
Tarjoutuipa hän myös ompelemaan Oolle jotain niin halutessani,
ja sillä silmällä lähdin kuoseja katselemaan.
Mutta eipä arvannut ystävä enkä arvannut kyllä silloin itsekään mihin tämä johtaisi...
Päätin opetella itse ompelemaan!! Kokemusta aiheesta oli edellisen kerran yläasteajoilta, jolloin kässänope seisoi vieressä suomentamassa ompeluohjeita ja avittamassa vaikeissa kohdissa.

Sain selville, että Ottobre-lehdestä löytyy hyviä ja eri tasoisia lastenvaateohjeita.
Marssin siis kirjastoon, lainasin nipun lehtiä ja piirtelin muutamat helpoimmiksi katsomani kaavat.
Sitten ostin vähän kangasta ja lainakoneella hurautin ensimmäiset housut Oolle
( ja ohimennessäni rikoin koneen... luojan kiitos sen sai korjattua!).
Yksi asia johti toiseen ja nälkä kasvoi syödessä.
Kangaspinot kohosivat nopeasti, koska kaikki ihanat kankaat on pakkopakkopakko saada.

Nyt minulta löytyy oma ompelukone, saumuri (sain sen sukulaistädiltä "perintönä"), viisi (VIISI!) isoa laatikollista kankaita, lankoja, vetoketjuja, pitsiä, nappeja, mittaa, kynää, nippeliä ja nappelia ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetontakin tilpehööriä.
Niin ja tyhjä tili ;).
Juttuhan on nimittäin se, että kun INNOSTUN jostain,
teen sen täysin rinnoin, suurella sydämelle, päätä pahkaa ja
- ikävä kyllä yleensä - pylly edellä puuhun-tyylillä.
Voisi sanoa, että miulla lähtee homma lapasesta, mopo keulii ja hevoset karkaa.
Ja kaikki tämä on siis tapahtunut viimeisen kahden kuukauden aikana
(joko nyt ymmärrät mitä tarkoitan INNOSTUMISELLA? ).
Koska ompelutilaa ei asunnossamme ole, on keittiönpöytä kroonisesti hautautunut ompelurojujen alle.
Ruoka-ajaksi raivaan päätyyn sen verran tilaa,
että vauvan mahtuu syöttämään ilman, että se yltää tarttumaan saumurin johtoihin...

Yllätyin siitä kuinka nopeasti opin ompelun perusjutut ja aikaansaannoksien laatu parani vauhdilla.
Saumuri ja ompelukoneeni lauloivat tuntitolkulla lähinnä iltayöstä sillä seurauksella,
että jatkoin käsitöitä unissanikin.
Nyt olen jo laajentanut "tuotevalikoimaani" Oon housuista bodyihin, haalareihin, huppareihin
sekä omiin paitoihin ja mekkoihin. Trikoo ja joustofrotee ovat suosikkimateriaalini,
 joista teen sekä itselle että pojalle vaatetta.
Miehelleni en ole ainakaan vielä ommellut, tyytyköön hän henkkamaukkaan ja jaakkojonesiin,
sekä tylsiin yksivärisiin vaatteisiinsa.

Olen niin iloinen siitä, että luulen vihdoin löytäneen JUTTUNI.
Tiedäthän, se toiminta mikä tuottaa sinulle suurta mielihyvää, missä koet onnistumisia,
saat sopivasti haastaa itseäsi ja ajaudut flowhun.
Olen aina tykännyt näperrellä ja puuhastella käsilläni ja
ammattinikin puolesta päässyt tutustumaan eri kädentaitomenetelmiin.
Tekemisen iloa on laimentanut lopulta aina se, ettei kukaan tarvitse loputtomasti
unisieppareita, neulahuovutettuja nalleja tai decoupagekoristeltuja rasioita.
Mutta ompelu, sehän on järkevää!
Vihdoin löysin toiminnan, jonka tuotoksilla on oikeasti käyttöä,
iloa ja hyötyä eikä niitä tarvitse väkisin tyrkyttää omille tai appivanhemmille lahjaksi :)
Lisäbonuksena harrastukseen liittyy merkittävänä tekijänä Facebookin pari ompeluryhmää,
joissa viihdyn välillä liiankin hyvin.

Tämä pitkä sepustus olkoon alku tarinalleni ja tiivistelmä siitä,
kuinka ihanat kankaat ja niistä syntyvät vaatteet veivät minut mukanaan.
Tarkotukseni on laittaa blogiin kuvia tekeleistäni sekä kirjoittaa ajatuksiani niiden ympäriltä.
Katsotaan mihin tämä minut viekään :)

2 kommenttia

  1. Onnea uuden blogin johdosta! Oli mukava lukea tarina blogin taustalta ja toki myös katsella ompeluksiasi. :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!