Liikun tässä vaiheessa elämää pääsääntöisesti  pikkutypy mukanani, mikä tarkoittaa sitä, että vauvan ruokailut hoidetaan milloin missäkin. Vaatekaappini kaipasi lisää sellaisia vaatteita, joiden kanssa onnistuu imettää helposti ja suhteellisen huomaamattomasti ( olen tullut kaapista ulos; esikoisen kanssa piilouduin vessaan tai jonnekin imettämään, mutta nyt en jaksa enää vaivautua ;) ). Kaivoinpa siis kansioistani jo unohtuneen "tissiksen" kaavan, mikä mukailee Meandin tunikaa.

Mekossa on kietaisumallinen yläosa, erillinen vyötärökaitale ja hieman alaspäin levenevä helma. Kietaisun alle suunnittelin laittavani poikittaisen kaitaleen kuten joissain imetyspaidoissa, mutta jätin sen kuitenkin pois. Harso vaan tuohon olalle syötellessä, niin jää paljastelu vähemmäksi.

Ensimmäisen version tein kankaasta, mitä tiesin saavani lisää, jos mekosta tulee täyshuti. Pilkkukankaat ovat raitojen ohella heikkouteni ja mustana pomminvarma valinta. Netistä ladattavassa kaavassa oli kokovaihtoehtoina S ja XL, joista jälkimmäistä muokkasin pienemmäksi. Etupuolen , yläosasta jätin vain saumanvarat pois, takaosasta nappasin muutaman sentin taitteelta, vyötärökaitaleesta lyhensin parikymmentä senttiä ja helmaosaa kavensin hieman. 

En hoksannut kaventaa helmaa tarpeeksi suhteessa vyötärökaitaleeseen, joten jouduin rypyttämään helman yläosan. Helmaan lisäsin pitsinauhan väriä tuomaan.

Ensimmäisen version jälkeen muokkasin kaavaa reilulla kädellä. Avarsin takaosaa ja lyhensin sitä alareunasta  selkäpussituksen estoksi, etuosaa korotin ja jatkoin risteämään kainaloihin asti. Yläosaa jatkoin pari senttiä alemmaksi, jotta sain vyötärökaitaleen oikeaan kohtaan. Helmaa kavensin, jotta (itselleni sopimattomat) rypytykset jäivät pois. Hihatkin jätin pois ja pidensin olkasaumaa holkkihihaksi. Yläosan reunat huolittelin framilonilla, jonka saa näköjään vetää melko tiukalle, kun reunoja joutuu viruttelemaan alas. Kankaaksi uskaltauduin valitsemaan Verson puodin "Paratiisin universumin".

Nyt ei auta kuin opetella käyttämään tällaisia mekkoja sekä käydä sukkahousuostoksilla (Suomen kesässä niillekin riittää käyttöä). Vai mitä mieltä olette, onko tämä malli päälläni pidettävä?

Tervetuloa kesäkuu, sinua jo odottelimmekin ♥

Jatkoin perusvaatteiden tehtailua ipanaiselle. 

Tapahtui ketjureaktio; aluksi oli ajatus pitkähihaisesta paidasta 

ja se syntyikin monivärisestä trikoosta ja sai rintataskun näköä tuomaan. 

Samassa kangaspinkassa lymyili trikoo leveämmillä raidoilla,

 joista yksi oli samaa petroolia kuin ekassa paidassa. 

Vihreä raita taas houkutti kaivamaan vihreän joustocollarin housuja varten 

ja löytyipä paidan keltaiseenkin istuva joustocollari varastoista. 

Lopuksi keltaisen resorin yhdistämänä päädyin vielä harmaaseen huppariin 

ja kokonaisuus oli valmis!

Kankaat resoreita myöten ovat Noshin ihanuuksia. Pidän siitä, että värit mätsäävät yhteen ja resoritkin saa juuri oikeassa sävyssä. Sopii hyvin tällaiselle ompelijalla, joka tykkää tehdä settejä ja tahtoo helposti yhdisteltäviä vaatteita. Oman kokemukseni mukaan näiden laatukin on ollut mainio, kangas pehmeää ja värit pysyviä. Onpa noita raitoja kaapissa odottamassa vielä monessa värissä :) 

Hupparin kaava on Huntsman (Ob 6/13)  koossa 98, joka on kerrankin tismalleen sopiva. Kaavaa muokkasin sen verran, että jätin taskut pois sekä halkaisin tuon alemman etukappaleen ja laitoin vetoketjun väliin. Tästä tuli aika ihana - juuri passeli meidän pojalle.

Ylempi paita on On the road-kaava koossa 104 (tosin laitoin 98- kokolapun, koska on niin slimmi). Alempi huppari puolestaan on tuttu Beagle boy, kokona 104. Kangas loppui kesken hihojen kohdalla, joten keksin kokeilla vaihtaa raitojen suuntaa. Venyy hyvin noinkin päin ja näyttää veikeälle. 

Keltaiset ja vihreät housut tein uusimmasta Suuri Käsityö-lehdestä löytävällä Noshin housukaavalla, kokona jälleen 104. Kaava on kuitenkin hurjan reilu ja roikkui meidän honkkelilla aika lailla. Työn alla on nyt sovittelujen jälkeen nappaista jokunen sentti tuosta resorin ja taskun väliltä, jotta saan haaraosaa matalammaksi ja housut pojan käyttöön tämän vuoden puolella. (Note to self: kokeillessasi uutta kaavaa, testaa ensin yksi versio ennen toisen ompelua...)

Voi jestas kun on ihanaa päästä touhuamaan pihalle jo vähemmillä vaatekerroksilla! 

Kummasti on uloslähtö helpottunut, kun villapuku-haalarirumba 

on jäänyt taakse (toivottavasti) useammaksi kuukaudeksi.

 Ja oijoi, ensi viikolle lupaili jo hellettä! Tykkääntykkääntykkään ♥ 

Ps. Käykäähän tekin tykkäämässä Punatukan facebook-sivusta, arvonta lähestyy ;)

Suosikkikankaasta tahdoin tehdä tietenkin suosikkivaatteeni, eli jumppishan siitä syntyi kaikesta epäkäytännöllisyydestään huolimatta. Itse asiassa se syntyi jo ennen joulua, mutta nyt vasta sain kuvattua tehtyäni tarvittavat korjailut. 

Kävi nimittäin niin, että päätin pikkuisen muokata kaavaa (juuei ikinä kannattavaa minun tavallani...) ja lisäsin selkään pituutta, ettei jää heti pieneksi. Jätin myös sivu- ja takasaumat pois. Lopputulos oli polvissa roikkuva haara ja telttamainen keskiosa, ja vaate hautautui laatikkoon.

Nyt  lopulta alkoi hukkaan heitetty työ ja kangas harmittaa se verran, että sain asialle jotain tehtyä. Purin lahkeiden saumat ja leikkasin selkäpituutta reilusti pois (onnistui, koska oli haarakiila - koukun sijaan) sekä kavensin sivuista. Johan alkoi näyttää paremmalta! Sain jopa pojan suostuteltua pukemaan jumppiksen päälleen kuvia varten, vaikka ei se kauaa päällä pysynyt. Uskon, että tämä toimii kuitenkin kivasti viilenevinä kesäiltoina lyhythihaisen päällä, joten mökkikassiin tämä ehdottomasti pakataan.

Ihan vanhingossa kuviot kohdistuivat täydellisesti :D

Ihana pieni luonnontutkija jaksaa innostua kaikesta;

etanat, kävyt ja kukat ovat ehdottomasti ihmettelyn arvoisia!

Hyvää tekee aikuisellekin pysähtyä välillä pienten ihmeiden äärelle ♥

Hillitön ompeluflow on päällä!

Sauma silloin, toinen tällöin, mutta valmista tulee ja into säilyy. Olen usein surkutellut ompeluhuoneen puutetta ja sitä, että ruokalautaselta löytyy toisinaan saumurisilppua, mutta puolensa siinäkin. Tässä vaiheessa elämää on vaan plussaa se, että koneet ovat käden ulottuvilla lähes koko ajan ja pieniä pätkiä saa ommeltua vaikkapa Ryhmä Haun varjolla (nuo pienet koirat konsteillaan, hommat saa jo rullaamaan - todellakin olleet suuri apu toisinaan kaksveen taltuttamiseksi ;) )

Kesävaatteiden päivityksen aloitin teeppareiden ompelulla. Testasin uusimman lasten Ottobren Hello Shark-kaavaa koossa 104. Koska koko oli reilu, laitoin helmaan resorin, jonka avulla pituutta voi pussittaa. Lisäsin myös hihoihin kaksinkertaisen resorin kanttaamisen sijaan. Nämä ovat taatusti pitkäikäisiä paitoja kokonsa suhteen.

Hukan perintö-kangasta ostin ompelukaverilta palasen, vaikka vähän tuo valkoisuus epäilyttää. Saa nähdä kuinka väri säilyy käytössä. Ketut puolestaan on tilattu Itävallasta.

Kolme t-paitaa tein On the road-kaavalla (1/13) koossa 104. Siinä vasta slimmi malli, tuossa ei taas kasvunvaraa jäänyt yhtään! Muuten ihan kiva kaava kyllä.

Salama-paita oli sarjassamme "äiti inhoaa, mutta poika rakastaa". Vaikka kuosi ei omaa silmääni miellytäkään, oli pojan reimastunut ilme sen arvoinen. Salamat ovat Jonic textileltä ja sain palasen ystävän varastoista.

Oli kyllä totinen poika näissä kuvauksissa...

Nyt on syntynyt paljon vaatetta Oolle ihan tarpeeseen ja lisää on tuloillaan.

Vauvanvaatteitakin olisi kiva tehdä, mutta niitä on jo kaapit pullollaan!

Kirppikset ovat vieneet minut ihan mennessään, kun tytölle tuntuu löytyvän kaikkea ihanaa ja vaikka kuinka paljon. Tieteellinen tutkimukseni on tullut siihen tulokseen, että pojille ostetaan peruskäyttövaatteita, kun taas tytöille on enemmän muutakin, joten kirpullekin riittää paremmin siistejä pikkumekkoja ja muita söpöilyjä. Onkohan kukaan muu samaa havainnut? Tämän päiväinen Siivouspäivän- kirppis kartutti mekko- ja sukkissaldoa taas kiitettävästi :)

Tyttönen sai ylleen saman kastemekon kuin veljensä pari vuotta sitten.

Samassa mekossa olen itsekin nimen saanut, kuten myös pikkuveljeni,

serkkuni sekä isäni sisaruksineen. 

Oikea perintökalleus siis, ikää noin 60 vuotta!

Pom-pomit olivat oikeastaan ainut asia päivänsankarin lisäksi

mitä olin itse tehnyt, leipomiset ulkoistin sujuvasti.

Osaksi ehtimisen takia, mutta pääasiassa taatakseni sen,

että tarjottavat ovat syömäkelpoisia. Keittiö ja minä emme vaan kuulu yhteen.

Täytekakun ja piparit tilasin Hopsansaan Kitiltä,

jonka taidoista olin kuullut ystävältäni.

Ei tarvinnut pettyä, sillä herkut olivat niin söpöjä, 

ettei niitä olisi raaskinut edes maistaa!

Koristeluihin ideoimme Kitin kanssa metsäteeman lasten nimiin liittyen.

Jotenkin suloiset eläimet sopivat mielestäni meille muutenkin paremmin,

kuin perinteiset keinuhevoset ja nallet, vaikka sieviä nekin ovat.

Joku nokkela voi tuosta kakkukoristeesta tytön nimen päätellä ;)

Leipomistalkoisiin osallistuivat mieheni, lasten isoäidit sekä kummitäti.

Ihania kaikki ♥

Tarjolla oli mansikka-kinuskitäytekakun lisäksi mangojuustokakkua,

kana-pestorullaa, parsa-fetapiirakkaa, piparit, 

suklaakakkua, pullaa sekä karkkeja väreihin sopien.

Tätä kana-pestorullaa voin kyllä suositella, se on hyvää!!

Resepti löytyy täältä.

Isoveljellekin herkut maistuivat 

(poika huuteli "kakkua, kakkua" koko toimituksen ajan)

ja poikkeuksellisen nautitun sokerin määrän huomasi kyllä illalla.

Neitonen käyttäytyi enemmän kuin mallikkaasti ristiäisten ajan.

Kiltisti malttoi kasteen, kelpuutti maidon pullosta 

(en ollut varautunut imettämään juhlamekossani) ja otti vielä unetkin keskellä hulinaa.

Ihana pieni muru ♥

Koko perheen juhlavaatteet löytyivät tällä kertaa kaupasta, 

vaikka mielessä poltteli, että olisi ollut kiva ommella itse.

Siitä en kuitenkaan jaksanut stressata (no myönnettäköön, 

että pikkuisen stressasin), sillä hyvin pärjättiin näinkin.

Nyt kun juhlat on juhlittu, voi hyvillä mielin palata arkeen.

Kaikki on hyvin, paremminkin ♥♥