Ihan pieniä juttuja ( ja asiaa kietaisubodyn neppareista)


Hurautin vihdoin käyntiin projektin "vaatetta vauvalle". 
Jostain syystä kammosin ajatusta kietaisubodyn ompelusta 
ja se sai viivyttelemään koko urakkaa. Sinällään paniikkia vaatteiden puutteesta ei ollut eikä ole, onhan niitä esikoisen jäljiltä jemmassa, mutta monet ovat niin tylsiä ja omat kangasvarastot iloisen kirjavia, että onhan se nyt päästävä ompelemaan. (Paitsi potkuhaalareita, niitä on - myönnettäköön - tosi monet...)

Sain KiKiDuun Annalta hyväksi havaitun kaavan kietsuun, joten yhtenä iltana rohkaisin mieleni ja pistelin leikaten. Tilkkulootasta löytyi mukavia kankaanpaloja, mistä riitti hyvin pikkuruisiin bodyn osiin. Ensimmäinen yritelmä meni vähän harjoittelun piikkiin, mutta seuraavat sujuivat jo paremmin.  Kietaisuosan suunnat tosin vaihtelivat, mutta en usko sen käyttöön vaikuttavan.


Bodyt tarvitsivat rinnalleen myös parit pöksyt, ylemmät Sweet winter ( Ob 6/14) ja alemmat Little feet (joku Ob). Kokona molemmissa noin 50 cm, mutta ovat kyllä aivan eri mitoitusta. Bodyjen koon arvioin olevan jotain 50 - 56 cm hujakoissa. Jännityksellä voidaan sitten seurata kuinka isoja nämä oikeasti vauvalle ovatkaan... 

Bodyja ommellessa sai huomata jälleen, että tekemällä oppii. Vauhti nopeutui kummasti, kun kantteihin sai hyvän rutiinin ja nepparitkin alkoivat löytää paikkansa. Mutta jestas, kuinka niitä viimeksi mainittuja kuluukaan! Onneksi vastikään tein tilauksen Ruotsiin 3eXterille, mistä nepparit sai ainakin vähän edukkaammin kuin kotikonnuilta. 




Alimpaan settiin vaihdoin kaavoja; body on Warmly wrapped (Ob 6/13) koossa 50, mitä pienensin vastaamaan kaupan samaa kokoa (tai ainakin sinne päin) ja pöksyt muokkasin etusaumattomiksi Straight stripes-kaavasta. Bodyyn tein kääntöhihat Julian ohjeella, mikä muuten toimi hyvin, mutta kääntöosuus jäi näissä vähän liian lyhyeksi.

Aika söpösiä kuitenkin, eikös? 


Itse koin yhdeksi päätä vaivaavaksi jutuksi kietaisubodyn ompelussa nepparien tukemisen ja kyselin siihen apua fb:n ompeluryhmässä. Laitan kuvat saamistani avuista ja nepityksistä tähän, josko joku muukin niistä iloa saisi :)

Miksi voi miksi Blogger jättää taas tuon harmaan taustan kuviin, tylsä juttu :(
Ensinnäkin muokkasin alempaa kietaisuosaa pyöreämpään muotoon, jolloin neppareita tarvitaan vain yksi sisäpuolelle. Toinen puoli isketään kietaisuosan kanttiin ja toinen sivusaumaan, sopivalle korkeudelle ommeltuun kangaslipareeseen (osaan laitoin väliin ohuen tukikankaan, muttei ehkä tarvitse). Uloimmaksi jäävät nepparit puolestaan tuin toiseen sivusaumaan ommelluilla kangaslipareilla, jolloin nepparin puolikas laitetaan lipareen sekä sisemmän kietaisuosan läpi. Viimeiset puoliskot tulevat sitten ulomman kietaisun kanttiin. Kanttauksen päälle tulevat nepparit eivät mielestäni tukikankaita erikseen tarvitse, hyvin pysyvät ilmankin. Neppareina käytin näissä niin Prymin 10 mm, Baby rolandeja, Kam-neppejä sekä Ruotsista tilattuja rengasneppareita.

Saa kysyä, mikäli jokin kohta askarruttaa!


 



Yhdessä

Lämmin joustofrotee sopii mielestäni paremmin talveen kuin kesään.
Senpä takia tämä Verson puodin Yhdessä-kangas pääsi käsittelyyn tässä vaiheessa elämää, 
vaikka muuten taidan jättää itselle ompelun suosiolla myöhempään kevääseen. 
(Mainittakoon, että samasta kuosista mustana tein jo aiemmin hupparin. Ikävä kyllä se oli kuitenkin kakkoslaatuista ja valkoinen pohja loistaa nukan läpi niin pahasti, että jää kyllä minulla pitämättä. Harmi.)
Koska mekkoa oli kuitenkin päästävä ompelemaan, 
käytin pitkästä aikaa pussihelmaisen tunikan kaavaa, mihin lisäsin framilonin rinnan alle. 
Maha mahtuu, mutta menee tunikana myöhemminkin.



Innolla odotan normaaleihin mittoihin paluuta, sillä seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa itselle istuvan kaavan muokkausta. Ohjeita on kertynyt muutama, mitkä ovat varmasti kokeilun arvoisia.
Saapa nähdä millä tavalla onnistuu. Toinen juttu minkä yritän pitää mielessä on se,
etten turhaan ostaisi ja ompelisi kovin kuosillisia vaatteita itselleni (enää tämän jälkeen...).
Vaatehuonetta siivotessani havahduin siihen, että eniten tykkään pukeutua tekemiini yksivärisiin, tummiin tai raidallisiin yläosiin, joten miksi en pitäytyisi enemmän niissä?

Tämä päätös pitää ainakin siihen asti, kunnes taas ihastun johonkin ihanaan värikkääseen retrokuosiin, sillä niinhän siinä yleensä käy... 




Tuleva viikonloppu tulee todella tarpeeseen, sillä viime 
viikonloppu hujahti leipoessa, siivotessa ja 2-vuotiskekkereitä juhliessa 
ja viikkokin tiiviisti koulussa ja tehtäviä tehden.
Nyt siis huilia kiitos!

Rentoa oloa ja leppoisaa loppuviikkoa jokaiselle ♥

Sally-paita

Kaavoista viis-blogin tammikuun haasteessa valittiin ommeltavaa arpomalla,
ja osakseni sattuivat siniraitatrikoo, kaulus ja aplikointi.
Näillä eväillä päädyin ompelemaan ipanalle "muka siistimmän" paidan, 
johon asiaa pohdittuani myönnyin ompelemaan Sallyn.
Jokainenhan tietää kuka Sally on? Disneyn Cars-hahmoista tuo sininen pikkuporsche on poikani ehdoton lemppari, ja hyvä niin, helpompihan tuo oli aplikoida kuin vaikka Salama.

Tämä Autot-villitys syö tätä äitiä jonkin verran - olin aikoinaan niin päättänyt, että kyllä lapseni leikkii vain puisilla, mielikuvitusta ruokkivilla leluilla, suositaan "unisex-leluja" ja värejä, kotiimme ei raahata mitään muovihahmosälää  jne jne... Mutta. Tuo meidän lapsi on kyllä niin POIKA kuin voi vain olla ja autohulluus on selvästi sisäsyntyistä. Ei auta äidinkään vastustella väkisin. Ja onhan se ilo nähdä, kuinka käsittämättömän onnelliseksi lapsi noista autoistaan tulee,. Pakko niellä omat jäykät periaatteet tässä kohtaa ;)






Ei liene epäilystä, etteikö paita olisi mieluinen!


Lisää voit lukea täältä!

2014

Vuosi 2014. 
Tänä vuonna on vietetty tavallista arkea vuosikkaan pojan kanssa, 
aloitettu opinnot 10 vuoden tauon jälkeen, 
saatu kuopuksen odotus hyvälle mallille, 
tutustuttu uusiin ihaniin ihmisiin. 
Ja muutakin, pääasiassa iloisia, elämää rikastuttavia juttuja. 
Olen saanut paljon.

Ja ommellutkin olen.


Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu


Huhtikuu


Toukokuu

Kesäkuu


Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu
(Kuten huomaa, paluu koulunpenkkiin vähensi kummasti ompeluun käytettyä aikaa...)

Lokakuu


Marraskuu

Joulukuu


Onhan tuota jokunen metri saumurilla huristeltu eikä kuvia katsoessa oikein kehtaisi väittää, että kaapista ei silti tahdo löytyä mitään päälle pantavaa... Kuvissa olevien lisäksi on syntynyt legginssejä, joogapantsit, pari pientä jumpsuittia, yöpukuja, perushousuja, pussukkaa ja nyssäkkää sekä muutamat pipot ainakin. Sellaista perushuttua, mitä on nähty jo monta tässäkin blogissa. (Paitsi ne joogapantsit itselle, ne oli ekat laatuaan, mutta julkaisukelpoisia kuvia ei mustista pöksyistä vaan saatu!) 

Vilpitön toiveeni on, että ensi vuonnakin ehtisin ommella, oppisin uutta ja pystyisin vaatettamaan ainakin puolet perheestä. Saas nähdä kuinka käy, kun tätä muutakin oheistoimintaa on tuloillaan.

Kiitos teille mukana kulkeneille, vakituisille lukijoille, satunnaisille piipahtajille sekä erityisesti kommentilla ilahduttaneille - olette tärkeitä! Nähdäänhän tulevanakin vuonna ♥



Lämmin käsi, lämmin sydän!

Tänä vuonna ommellut lahjat jäivät nolostuttavan vähiksi.
Ideoita oli vaikka millä mitalla ja kiltteinä olleita lahjansaajia vähintään yhtä monta.
Ei vaan yksinkertaisesti riittänyt aika eikä rahkeet tässä vaiheessa,
kun yöunet veivät voiton ompelusta, joten saldo jäi vaatimattomaksi. 
Onneksi muistamisia saa valmiinakin, joten ei kukaan onneksi kuitenkaan ilman jäänyt...


Parhaille ystävilleni ja kummitädilleni tein lämpöistäkin lämpöisemmät lapaset,
vuori merino- ja päällinen keittovillaa. Kaavana käytin Kipidin Kirsin kanssa piirtelemääni kaavaa,
joka löytyy täältä (alareunassa linkki). Tykkään tästä mallista, jossa kämmeneen ei tule saumaa, vaan lapanen leikataan taitteelta ja peukalolle leikataan reikä sivuun. Harmaitakin lapasia tuli kaksi paria. Ainut ongelma oli se, että villa loppui kesken siinä vaiheessa, kun olisin tehnyt lapaset itsellekin!
Päällisen villat olivat Euronkankaasta ja vuori Myllymuksujen merinoa.


Miehen kummipoika sai paketista hupparin koossa 104.
Kaavana käytin Beagle boyta, joka vakuutti sen verran, että pitänee kokeilla uudestaankin!
Kangas löytyi jemmoistani, minne olin säästänyt tämän Verson puodin Ullakon aarteen.


Joulun vietto jatkukoon vielä loppuviikon, on ollut kyllä kerrassaan rentoa ja mukavaa!
Joulusiivouskin onnistui sen verran hyvin, etten ole raaskinut ompelukonetta pöydälle nostaa maisemaa pilaamaan. Ehtiihän sitä tuonnempanakin ♥♥

Joulua ♥

Nyt on aika.
Aika alkaa laskeutua joulunviettoon.
Sytytellä kynttilöitä, lämmitellä glögiä ja napostella suklaata.
Unohtaa toviksi koulutehtävät ja ompeluksetkin.
Nauttia yhteisestä vapaa-ajasta, kun tuo toinen puoliskokin jäi lomalle.
Ihmetellä kohta kaksivuotiaan oivalluksia ja riemua.
Silitellä nyt jo melko pyöreää vauvamahaa.
Rauhoittua hetkeksi.

No, totuuden nimissä myönnän, että vielä pitää siivoilla ja juosta kaupoilla,
paketoida viimeiset lahjat ja ehkä leipoakin.
Pinnakin todennäköisesti kiristyy useampaan otteeseen,
mutta siitä huolimatta - mie niin tykkään joulusta  ♥

Jouluiloa tuomaan itselle ja pikkuisen toisillekin, 
ompelin vihdoin kauan hautomani Paapiin TSI-paketit.
Kettuperheen sekä ihanan ison tonttusen.




Samaan värimaailmaan sopii vielä tämä vauvalahja ystäväni pikkuiselle typykälle.
Sovituskuvaa en tähän saa, mutta voin sanoa, että somalta näytti! 
Kokona on 56, kaavoina Giant apple-mekko ja Playfull kitty-legsut muokattuina.


Toivotan teille kaikille valoisaa, lämpöistä ja onnellista joulunaikaa,
nautitaan elämästä, syödään hyvin ja ollaan lähekkäin rakkaiden kanssa!



Kiittämisiä

Joskus asiat loksahtavat kohdalleen täydellisesti.
Niin kävi tänä syksynä lapseni hoitojärjestelyjen suhteen -
pystyin opiskelemaan eikä Oota tarvinnut vielä laittaa päiväkotiin. 
Kiitos siitä kuuluu mummolle sekä ihanalle naapurilleni,
jolta myös sain pikkuisen hoitoapua!

Mummoa muistetaan toisella kertaa, 
mutta naapurin "hoitotätiä", tai oikeastaan hänen lapsiaan, 
halusin muistaa ja kiittää ompeluin. 
Ovathan kyseiset lapsoset myös oman poikani ensimmäiset kaverit!


Neljävuotias poika sai Verson puodin maastocollarista hupparin.
Kaavana oli Fearless eagle (Ob 4/14) koossa 116.




Kaksivuotias tytöntyllerö puolestaan sai hupullisen tunikan, 
mikä on tehty Banana sweet-kaavalla (muistaakseni sekin Ob 4/14?), koko 98.
Koko näytti silmääni tosi pieneltä, mutta päinvastoin - kasvunvaraa jäi onneksi reilusti.



Rakastuin tähän vaatteeseen sydämeni pohjasta, huppari on ehkä kaunein tekemäni ikinä! Malli on ihana helmarypytyksineen ja nappilistoineen ja voi miten mukavaa oli pitkästä aikaa ommella tytölle ♥
Pikkuisen kun olisi isompi koko, niin olisin käyttänyt itse ;)
Napinlävillä en uskaltanut alkaa pilaamaan muuten onnistunutta vaatetta,
joten nappien alla on isot nepparit. Ihan toimiva ratkaisu sekin.


Nyt ei auta kuin toivoa vaatteiden olevan mieleisiä saajilleen!

Piparin tuoksua, touhua, juoksua, sitäkö joulu on...

Nyt sai äidin murunen jouluisen asun sittenkin, 
vaikka olin etukäteen päättänyt, ettei sellaista oikeastaan tarvita.
Onhan sen käyttöaika melko marginaalinen kuitenkin, 
etenkin kun kyseessä on selkeä joulukuosi.

Näitä pipareita kykenin vastustamaan, 
kunnes ystäväni pyysi ompelemaan samaisesta kankaasta omalle pojalleen hupparin. 
Iski "näkönälkä", ja pakkohan se oli oma palanen noutaa Tyyne-Esteristä. 
Myös ideanpoikasen nappasin sieltä mukaan, sillä ihastuin Annin tekemiin 
hiippahuppuihin kulkusen kera. Kaavana käytin Wind chime-hupparia pienillä muokkauksilla.









Mielenkiinnolla seuraan, kuinka rauhassa koristeet saavat kuusessa olla.
sen verran mukava pojasta on palloja hypistellä.
Myös kuusen alla asuva tonttu kiinnostaa kovasti :)

Nyt vielä pari päivää koulua tiedossa ja sitten koittaa kaivattu joululoma!
Parhautta ♥

Ps. Ruotsin suullinen koe sujui ihan yli odotusten, kiitos tsempeistä ;)