Muista unelmoida! - Testissä avoin applikointijalka


Yhteistyössä Pfaff Suomi





Kun olin lapsi, haaveilin kävelevästä koirapehmolelusta, osallistumisesta Tenavatähteen, pitkistä hiuksista ja pääsystä Linnanmäelle. Varttuessani unelmalistalle nousivat ratsastustunnit, Backstreet boysin Nick Carter, oma cd-soitin ja sellainen sydänystävä, mitä kaikilla tyttökirjojen sankarittarilla oli. Teini-iän ahdistuksissani toivoin olevani samanlainen kuin muut, mutta tulevani silti huomatuksi ainutlaatuisena ja jonkun mielestä ihanana. Janosin draamaa, mystiikkaa ja suuria tunteita, itsenäisyyttä ja vapautta. Sitä, että löytäisin paikkani ja onneni. 

Parikymppisenä haaveilin rakkaudesta, ammatista, omasta kodista ja koirasta, tällä kertaa elävästä. Haaveisiin pulpahtelivat kaukomaat ja juuri oikea työpaikka. Aikuisuuden vallatessa tilaa henkisen teinitytön elämästä, oli aika unelmoida vauvasta, isommasta kodista, yhteisestä ajasta ystävien kanssa, hauskoista lomista ja innoittavista harrastuksista. Pääasiassa ne unelmat toteutuivat. Paikka löytyi, samoin onni, tuli koti, koirat, lapset. 

Olen yleensä unelmoinut ihan tavallisista, saavutettavista, jonkun mielestä varmasti tylsistä asioista. En ole haaveillut kirjan kirjoittamisesta tai syvänmerensukelluksesta, en kiipeämisestä korkeimmalle vuorelle, uuden keksinnön tekemisestä enkä kuuluisuudesta. Terveys, rakkaus, perhe, taloudellinen vakaus, ystävät ja päälle bonuksena se, että joskus voisi johonkin matkustaa - ne riittävät.  Unelmat ja asiat, jotka tekevät elämästä varsin onnellista. 

Eräänä päivänä huomasin kuitenkin hämmennyksekseni, että unelmoinnin sijaan olin valinnut huolehtimisen. Murehdin tekemättä jääneitä ulkomaan matkoja sen sijaan, että olisin jaksanut piirtää haavekuvia lämpöisistä hiekkarannoista ja turkoosin sinisestä merestä. Harmittelin kokemattomuuttani ja tietämättömyyttäni töissä, vaikka olisin voinut haaveilla uusista koulutuksista ja pätevyyden tunteen kasvusta oppimisen mukana. Märehdin laskupinoa näkemättä sitä, että voisin suunnitelmallisesti säästää vähän kerrassaan. Maalasin kauhukuvia romahtavasta terveydestä ilman, että olisin uskaltanut unelmoida omaksuvani terveellisemmät elämäntavat jälleen. Tajusin, että unelmointi, haaveet ja optimismi ovat huolehtimisen ja varmuuden vuoksi murehtimisen kääntöpuoli. 

Tästä kirposi ajatus ommella paitaan muistutus unelmoinnin tarpeellisuudesta ja siitä, että todellakin voin omalla ajattelulla vaikuttaa siihen, onko lasi puolitäysi vai ei. Siitä, että voivottelun ja pelkäämisen sijasta voin haaveilla ja tavoitella parempaa. Ja että voin unelmoida asioista, jotka tällä hetkellä ovat vielä mahdottoman tuntuisia. Ehkä ne jonakin päivänä eivät sitä ole. Keep on dreaming!

Halusin ommella mustan simppelin paidan arkikäyttöön ja tekstin siihen. Musta trikoo oli taattu valinta ja Tinttaran bomberista jääneistä rippeistä leikkasin tekstin, jonka olin ensin tietokoneella kirjoittanut. Tässä kohtaa nappasin kokeiluun avoimen applikointipaininjalan. Applikointipaininjalassa näkymä ompeleeseen on hyvä, sillä paininjalan reunojen väliin jää reilumpi tila. Kangas syöttyy helposti ja tiheäkin siksakki etenee hyvin. Aloitin työn siksakkaamalla kirjainten reunoja, mutta kuviosta tuli turhan raskas ja jälki ei näin kiemuraisessa kuviossa ollut silmääni tarpeeksi siisti. Kone kyllä nakutti siksakkia tasaisen varmasti ja kuumentumatta! Päädyin kuitenkin purkamaan siksakompeleen (ja heittämään hukkaan metritolkulla lankaa) ja tikkasin tekstin kiinni ihan vain suoralla ja pienellä pistonpituudella. Parempi se näin on. Alla käytin veteen liukenevaa itse liimautuvaa tukikangasta, mikä helpotti ompelua suuresti. 

Uusin unelmin uuteen viikkoon ♥

14 kommenttia

  1. Tämä on aivan ihastuttava!!! Huippuidea ja toteutus.

    VastaaPoista
  2. Onpa aivan ihana ja upea! Sama muistutus olisi itsellekin tarpeen ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että samoja aatoksia sielläkin suunnalla ♥ Kiitos Anni!

      Poista
  3. Tulipa siitä kivannäköinen! :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten samaistuin tuohon siun kirjoitukseen =)
    Nätti ja myös tosi kivan mallinenkin tuo siun paita.

    Aurinkoisia päiviä meille kaikille ja jatketaan unelmointia <3

    t. Saija =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että samaistuit ♥♥ Kiitos Saija, leuka pystyyn ja kohti uusia unelmia!

      Poista
  5. Ihanan pirteä teksti! Hyvä muistutus 👍🏼💗

    VastaaPoista
  6. Ihan mielettömän kaunis! Vitsit toi aplikointijalka näyttää näppärältä, täytyykin selvittää saako mun Pfaffiin samanlaista. Suoralla ompelu oli varmasti hyvä idea, sopii hyvin tuon värikkään tekstin kanssa. Mä laitan muistiin tämän idean ja katsotaan jos joskus itsekin saisi aikaiseksi :) Mikä kaava sulla paidassa on? Istuu tosi nätisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka A ja isot pahoittelut viipyneestä vastauksesta! Suoralla aplikointi on kyllä helppo ja kiva keino koristella :) Tässä käytin kaavana omille mitoille tehtyä yläosan kaavaa, josta olen muokannut holkkihihat ja sitten vaan liittänyt pitkän hihan. Se on miusta melkein parhaiten istuva :) Tuolla on vinkkiä kaavan muokkaamiseen https://punatukkajakaksikarhua.blogspot.com/2018/01/lupauksia-hyvan-mielen-vuosi-ja.html ;)

      Poista
  7. Olet tosi hyvä kirjoittamaan, ja tekstisi sopivat usein omaan elämääni. Olen vähään tyytyväinen ja löydän pienistä jutuista onnen, mutta silti tosiaan asioista murehtimisen sijasta voisi yrittää tehdä muutoksia, vaikka pieniäkin aluksi.
    Olet myös tosi taitava näissä käsityöjutuissa, siinä voisi olla itselle haaste, kun kerran opin sen villasukan kantapäänkin, jonka piti olla ihan ydinfysiikkaa ��. Kaunista kevättä sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta palautteestasi Heidi ♥ Sain taas uutta potkua sanoistasi, kiitos! Tsemppiä käsitöihin ja ihanaa kevättä Sinulle ja perheellesi ♥♥

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!