Toivehupparit lapsille












Ompelukoneeni ovat vuodenvaihteen jälkeen olleet vähällä käytöllä. Lapsilla tuntuu perusvaatetta olevan melko lailla omiksi tarpeiksi ennen seuraavia kasvupyrähdyksiä. Omiin vaatteisiini minulla olisi useampikin houkutteleva kaava, mutta kankaiden valinta tuntuu tuskaisalta. Mikään kuosi ei huuda nimeäni eikä pelkkä musta houkuta. Ennemminkin olen silmäillyt omaa vaatekaappiani sillä silmällä, mitkä ommelluista vaatteista ovat niitä, mitkä toistuvasti päätyvät päälleni ja mitkä taas jäävät kaappiin. Siltä pohjalta olen sitten yrittänyt luoda ompelusuunnitelmaa. Ehkäpä pieni tyylin murros on meneillään ja koen sen ihan tervetulleena. Liekö somessa näkemäni muoti, kertyvä ikä, arjen vaateet  vai kaikki yhdessä, mutta kevääksi on kyllä jotain uutta ommeltava!

Näihin huppareihin toiveet tulivat suoraan lapsilta itseltään ja todellakin tartuin niihin. Etenkin meidän koululainen on niin urheiluvaatteiden perään, että ihanaa, kun äidin tekemät pertsatkin kelpaavat Adidasten rinnalla. Poika kaiveli haicollegen itse Eurokankaan palalaarista ja tilasi siitä samanlaisen hupparin kuin aiemmin tekemäni ovat olleet. Kaavana on tietenkin LillaLumin Jasu, suosikkihupparikaavani hoikalle pojalle. Nyt on kokona jo 146 cm! Tuntuu hurjalta ommella jo tuossa koossa. Joku ehkä muistaa ensimmäiset blogivuoteni, kun samaiselle poikaselle ompelin koossa 74 cm ♥ ( Olisipa muuten kiva kuulla, onko ruudun toisella puolella joku, joka on alusta asti seurannut kässätaivaltani? )

Tinttara taas antoi itse tarkat speksit siitä millaisen hupparin hän halusi. Piti olla lyhyt ja olkapäillä "viivoja", värinä liila kuten kaverillansa. Ihana laventeli jc löytyi valmiiksi kaapistani ja kaavan yhdistelin Ottobren paitakaavoista muokkaamalla. Hihan puhvituksen piirsin itse halkaisemalla, levittämällä ja korottamalla hihan yläosaa. Pituudestakin pääsimme kompromissiin, kun tylsimyksenä en suostunut napamittaista paitaa tekemään. Nyt napa saattaa vilahtaa, jos kädet nostaa ihan ylös... Yksivärisessä hupparissa pisteenä iin päällä ovat kultaiset ompelumerkit; Ommelkuplan yksisarvinen koristeena edessä ja oma nimikkomerkkini signeerauksena takahelmassa.  En muuten lakkaa hehkuttamasta noita omalla nimellä ja/tai logolla varustettuja nahkapaperimerkkejä, jotka kesällä sain silloiselta Datanorpalta, jonka päivitetty nimi on Kainor. Merkit ovat kestäneet pesuja vaatteissa hyvin ja tykkään merkkien ulkonäöstä tosi paljon!

Millaisia vaatteita teidän kouluikäiset pitävät? 
Reipasta loppuviikkoa just Siulle ♥

 

10 kommenttia

  1. Täällä ollaan. Alkupuolelta asti mukana. On se hurjaa seurata noiden omienkin kasvua. Meillä siirrytään kohta nuortenvaateosastolle. Onneksi pojille on ne samat addut sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet seurannut alusta asti ♥ Kuvista kyllä niin hyvin tuon kasvun huomaa! Jep, adduja saa onneksi joka koossa :D

      Poista
  2. Todella hienoja, varsinkin tuo Hui!Hai!huppari. Tykkään paljon että olet trademarkannut vaatteet, merkkivaate siis, turha äpistä kenekään kun ei ole kolmea raitaa tai vauhtiviivaa;DD Tahtoo Sus'-hupparin!!! Teetkö jos maksan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sus´ ♥ Miulla ei ikävä kyllä millään liikene aikaa tilaustöihin, joten ei auta kuin ryhtyä itse hupparia ompelemaan ;)

      Poista
  3. Minä en ole tainnut täällä blogin puolella ihan alusta asti olla sua seuraamassa, mutta Facen ompeluryhmissä kylläkin. On se lyhyt aika, kun lapset ovat pieniä. Minunkin Esikoinen juuri perjantaina yhteishakunsa suoritti. Ai, että se kirpaisee, kun lapset alkavat lähtemään pesästä. Tämä esikoinenkin vielä oikein sellainen "äitinpoika" <3. Kauniit, yksinkertaisen selkeät hupparit olet lapsillesi ommellut. Minullakin kyllä ompelukoneet ovat pölyttyneet nyt joulun jälkeen, kun kukaan ei ole ollut minkään tarpeessa. Eilen korjausompeluksia vähän tein, mutta siinäpä ne ompelut ovat melkein olleet. Ei kun ompelinhan itselleni merinoisen viitan ja leggarit yhdellä viikolla. Liukasta laskiaista Sulle ja Perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitkälle en uskalla edes ajatellakaan, että pesästä lähtö olisi ajankohtaista! Tsemppiä teidän esikoiselle mieleisen koulupaikan saantiin ♥ Ja ihanaa Pikku Akka kun olet mukana, kommenttisi ilahduttavat aina valtavasti! Kiitos niistä ♥♥

      Poista
  4. Moikka,
    mie ompelin tuolla Jasu-kaavalla hupparin O:lle joululahjaksi. Miusta siinä oli jotenkin tosi pieni se pääntie ja päädyin hätäpäissäni muokkaamaan sen avarammaksi,koska sovitus ei ollut mahdollista. Mietin vaan että liekö olin piirtänyt kaavan miten sattuu vai onko se pääntie siusta pieni?

    Ihana on tätä siun blogia seurata. Ja mikä ammattimalli tää siun Tinttara onkaan ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri ♥♥ Enpä ole tuota pääntietä ajatellut kovin pienenä, ei ole meidän O:lla ongelma ollut. Tsekkaapa kaava vielä varmuudeksi :)

      Poista
  5. Hei!
    Muistan ensimmäiset julkaisusi vuodelta 2014, mutta en muista milloin tarkalleen ottaen aloin seuraamaan blogiasi. Ensimmäisen kommentin olen jättänyt CONFESSIONS OF A FABRICAHOLIC- julkaisuun elokuussa 2015. Silloin minulla oli lankaa 52,5 kiloa ja nyt vuoden aluista alle 15 kiloa! Kankaiden suhteen olen myös tänävuonna yrittänyt petrata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinäkin olet jo niin kauan mukana ollut ♥ Hienosti kevennetty lankavarastoa, vau!! Kankaita on minullekin edelleen kertynyt, liikaa siihen nähden, miten paljon vähemmän ompeluaikaa enää on. Käyn sitten silittelemässä niitä, jos en muuta ehdi :D

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!