Keväthanki-villapaita







Kyllä on ekaluokkalaisen elämä iisiä. Koulussa menee kuulemma äääärimmäisen hyvin, jutut on tooosi helppoja ja kavereitten kanssa on kivaa. Eniten siellä on välitunteja ja välissä tehdään kässäjuttuja, kertoo hän. Matikka on vähän liian yksinkertaista ja lukeminenkin sujuu, mielummin kuitenkin lukisi Aku Ankan taskareita kuin aapista.  Tai pelaisi jalkapalloa, parasta on nimittäin pelata jalkapalloa. Takit, reput ja lippikset ovat tallessa ja läksytkin hän tekee vielä tässä vaiheessa kovin tunnollisesti. 

Vanhemman näkökulmasta hurjinta on ollut se, kuinka paljon itsenäisempää koululaisen elämä on verrattuna eskariin. Lapsi huolehtii itse niin monesta asiasta eikä päivän päätteeksi saa päiväkodin aikuiselta päivitystä siitä, mitä lapsi on tehnyt ja kenen kanssa. Se on iso askel itselleni, että ipanan elämässä tapahtuu niin paljon asioita, joihin en voi itse vaikuttaa ja joista en suurimmasta osasta varmasti kuulekaan. Täytyy vaan luottaa siihen, että kun lapsi kertoo menevän hyvin, niin silloin todennäköisesti menee hyvin. Onneksi tyyppi on luonnostaan melko vastuuntuntoinen ja suhteellisen järkevä - ei se, joka ekana kiipeää katolle tai hyppää kaivoon. Tekee sen siis vasta tokana...

Tämä villapaita oli lomaneuleenani kesällä. Langat kävin ostamassa automatkan varrelta Joroisilta Riikka-Piikasta ja sain ihan mielettömän avuliasta ja asiantuntevaa palvelua! Olin valinnut ohjeeksi Klompelompen Keväthanki-villapaidan ja ohjeen mukainen lanka olisi ollut Klompelompe Spot. Sitä ei kuitenkaan ollut mieleisessä värissä, joten myyjän avustuksella päädyin vanhaan tuttuun Dropsin Merino extra fineen. Koska lanka oli paksumpaa kuin suositus, sain vinkin tehdä saman koon puikoilla isomman koon. Päädyin 10-vuotiaan kokoon ja lisäsin itse asiassa helmaan ja hihoihin vielä hieman pituutta. Neulomista hidasti yllättävän suuri langanmenekki ja sitä piti välillä jo tilata lisääkin (taisi mennä 9 kerää). Paita on pikkuisen reilu, mutta oikein käyttökelpoinen jo tänä vuonna ja pojalle mieluisa. Kuvissa väri toistuu sinisempänä kuin luonnossa, oikeasti sävy on nimeltään metsänvihreä ja tosi kaunis, lapsen itsensä valitsema.

Nyt pitäisi keksiä seuraava neuletyö, mitä olisi helppo neuloa ilman sen suurempaa ajatusta. Olisiko Sinulla antaa vinkkiä tai ideaa?

Suloisen syksyistä viikkoa, muista leipoa omppupiirakkaa ♥


8 kommenttia

  1. Tosi tyylikäs paita! Minulla on myös ekaluokkalainen poika, mutta hän on tosi herkkä kaikille kutittaville ja puristaville vaatteille ja villavaatteet saavat hirveän kiemurtelun aikaan. Olisi kiva neuloa hänelle, mutta menee aika ja langat ihan hukkaan 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa ♥ Ikävää, että villapaidat tuntuvat ikäviltä lapsen päällä. Ymmärrän kyllä hyvin, silloin kannattaa suosia niitä materiaaleja, missä muksu viihtyy. Ja neuloa vaikka itselle jotain ihanaa :D

      Poista
  2. Onpa kaunis paita! Ihan hirmuisen nätit nuo käden kohopintaneuleet. Saisinpa itsekin aikaiseksi jonkun isomman neuleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikka Akka ♥ Nämä on miusta kivoja malleja juuri siksi, että pienillä yksityiskohdilla tulee näköä töihin! Ei muuta kuin puikot heilumaan :)

      Poista
  3. Tyylikkään ja käytännöllisen näkönen ohje. Käsivarsien ja olkien neulepinta lisää istuvuutta.
    Tulee mieleen oma villapaihistoria korkeine kaupuksineen... pistelyä oli. Silti neuloin itekin paljon villapaitoja nuorempana, kun niille oli ottajia. Nyt alotin pitkästä aikaa villapaidan, kun halusin vaan neuloa sellaisen (en tiedä koska valmistunee....) enkä tiedä kuka sen sitten pitää ;D
    Ekaluokalle meneminen oli minusta aikanaan koko perheelle jotenkin iso hyppy vapaammasta elämästä tiukempiin rutiineihin.
    Noi aiemmat tyttövaatteet on niin sulosia (kuin tyttökin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sartsa ♥ Olet oikeassa tuossa rutiiniasiassa, sen kyllä huomaa, kun on seurattavana lukujärjestys omien töiden lisäksi sekä vielä harrastukset päälle. Neulomisiloa sinnekin päin :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!