7 vuotta Punatukkaa ja kahta karhua



Hoksasin tässä pari päivää sitten, että blogini täytti tämän kuun alussa seitsemän vuotta! Seitsemän vuotta ompelua ja sitä myöten seitsemän vuotta bloggaamista ja rapiat 500 postausta. Kulunut aika näkyy vauvasta kouluikäiseksi ja viskariksi varttuneiden lasten sekä kasvaneiden silmäpussieni lisäksi postauksien laadussa ja valmistuneissa käsitöissäni – ja onneksi niin, olisihan se ikävää, jos ei mitään kehitystä olisi tapahtunut (tosin silmänalusten kehitys olisi voinut jäädä tapahtumatta). Vaikka postaustahti on romahtanut alkuvuosista, koen blogin ylläpitämisen, inspiraation jakamisen ja vuorovaikutuksen teidän lukijoiden kanssa edelleen niin merkitykselliseksi, että hitaasti, mutta varmasti julkaisen töitä tulevaisuudessakin.

Blogia perustaessani olin äitiyslomalla esikoisen kanssa, ompelin useita tunteja päivässä ja postasin parhaimmillaan 18 tekstiä kuukaudessa. Kynnys postaamiseen oli matala ja asiaa riitti. Kotona ollessa ei aikuista juttuseuraa ollut liiaksi, joten ajatusten suoltaminen blogiin tuntui vapauttavalta. Näin jälkikäteen hämmästyttää, kuinka hyvin olen osannut mietteitäni muotoilla kirjalliseen muotoon. Tuolloin kässäblogeja oli lukuisia eikä Instagram ollut vielä ottanut paikkaansa kuvien jakajana. Niistä blogeista, joita silloin seurasin, on jäljellä enää muutama, mikä on sääli sinänsä. Kuka muu muistaa muun muassa Miiinullekkon, Karkelot, Nuutikin, Villa Kianan, Hanna Mi:n, Helmoja ja hepeneitä, Mallikelpoisen, Kikiduun tai  The Diy Storiesin? Perhevapaiden ja opiskelujen päättyessä työ ja arki vähensivät oleellisesti myös minun vapaa-aikaani ja pakottivat käyttämään hyvää ompeluaikaa johonkin niin turhanpäiväiseen asiaan kuin nukkumiseen. Bloggaamistakin alkoi hidastaa muuttunut unen tarve, koska tietokoneen sinivalossa istuttu ilta enteili unetonta yötä.

Selailin huvikseni vanhoja postauksia, ihan sieltä vuodesta 2013 asti. Kuvien luokattoman huono laatu, hölmö nimeäminen ja kummallinen tekstin asettelu nolottavat näin vuosien jälkeen, mutta saavat ne siellä olla – jos ei muuten niin kontrastina nykypäivälle ja kadonneen vyötäröni muistolle. Vanhat postaukset ovat myös hyvä paikka tarkistaa mitä kaikkea olenkaan ehtinyt tekemään. Valtava määrä muistoja vyöryi ylle kuvia selatessa, niin paljon olin jo unohtanut ommelleeni! Etenkin lastenvaatteiden kohdalla iso osa oli unohtunut, sillä niiden vaihtuvuus on ollut suurempaa kuin itselleni ommeltujen vaatteiden. Oikea aikamatka siis ♥

Pari ekaa vuotta blogini haki omaa tyyliään bannereiden ja taustojen vaihdellessa oranssista pilkulliseen, kunnes asettui siihen, missä se on edelleen. Mustavalkoisuus ja suhteellinen selkeys, isot kuvat ja niihin panostaminen viehättävät vuodesta toiseen. Tyyliä haki alussa myös vaatekaappini, eikä alkuvuosien vaatteista käytössä taida olla juuri yhtään. Kirkkaita värejä, lapsellisiakin kuoseja, joustofroteeta ja pyöriviä helmoja, mitkä eivät tällä hetkellä enää puhuttele lainkaan. Silloin oli ihana ommella sellaista, mitä ei kaupasta voinut saada. Nyt tyylini on selvästi murroksessa, mutta kirjoittelen  siitä lisää toisella kerralla. Jännä nähdä sitten taas myöhemmin, miten maku on muuttunut ja kehittynyt. Ja kuinka kauan saan lastenvaatteita ommella vielä, pysynköhän muksujen vaatemaun perässä?

Kokosin tähän omia lemppareitani vuosien varrelta. Klikkaile sieltä itsesi mukaan postauksiin. Näistä lempparistatuksen saaneista löytyy joitakin selkeitä yhdistäviä tekijöitä, huomaatkohan sinä ;) ?

Virkattu matto löytyy eteisestä nykyisessä kodissamme, erityisen hyvä paikka koiran oksennukselle ja ripulille. On muuten painava pestessä! 

Merinovillatakki lämmittää syksyllä ja talvella ihanasti.


Tämä tunika on muuttunut paidaksi ja olkapäiden timantit ovat edelleen tallessa. Legginssitkin mahtuu vielä.

Huppubody kummipojalle jäi söpöydessään mieleen. Postauksessa myös ohje!

Noshin yhteistyöt olivat yksi blogiurani huippuja, harmittaa vietävästi, ettei kankaita enää myydä.
Tämä tunika tuntui lyhyeltä, joten se päätyi paitamittaan. Pitsikauluksia rakastan, samoin lettikuosia.


Ihkaensimmäinen jumppikseni! Saadessani tämän valmiiksi, olin niin ällistynyt ja voitonriemuinen ettei tosikaan. Mistähän sen saman fiiliksen saisi nyt? 


Edellisen kuvan murunen seitsemän vuotta myöhemmin. Tässä kuvassa ja Jasu-hupparissa täsmää ihan kaikki ♥

Rakkautta ensi silmäyksellä ja itse tehtyä kaikki kuvassa näkyvä



Tämä jouluinen mekko meni tänäkin kesänä vielä neidille! Kun itse tekee ja reiluilla kasvunvaroilla, saa monivuotisia lastenvaatteita :D

Lempparivillikset, Joulukalenterisukat 2016.

Laukku on päivittäisessä käytössä ja nyt juuri huomasin liimauksen alkavan pettää. Pitänee liimata uudestaan.  Ohje kehyslaukkuun on ollut hitti.

Kukkamekko, joka on ollut päällä niin arjessa kuin juhlassa, kotona ja festareilla. Ihan paras ikinä!

Neuleet ja bomberit ovat vaatetukseni kulmakiviä, tämä yksi mieluisimpia.

Tämä on yksi lempparikuviani ja eka isompi kirjoneuleeni. Mahtuu edelleen nippanappa Tinttaralle :D

Tuttu kuosi ja mekkomalli, luottovaate.

Ei lisättävää edelliseen... Kuositteluohje löytyy täältä.

Vielä kerran Mystical flowers! Olisi kiva tietää, missä tämä takki nykyään asuu?

Tämä kuosi epäilytti alkuun aikuisen vaatteessa, mutta on päätynyt käyttöön lukuisia kertoja. Se kertoo aina eniten siitä, onko onnistunut vaate vai ei.
Nukkekoti oli kivoimpia projektejani ♥


Superkaunis kuosi ja rakkaudella ystävälle ommeltu.
Ensimmäisiä frillaompeluita. Sittemmin helmoja ja rimpsuja on tullut tehtyä mooonet kerrat.


Ikimuistoinen ilta ja erittäin käyttökelpoinen trikoomekko.

Kiireellä ommeltu, mutta paljon pidetty ja tykätty

Takki on ommeltu syksyllä 2018 ja tänä vuonna se on juuri sopiva.

Tämä on ensiaskeleita joustamattomaan suuntaan omissa vaatteissa.

Joko mainitsin bomberit... Täällä myös vinkkejä vetskarin ompeluun!
Reput saivat aikaan itsensä ylittämisen fiiliksiä ja olivat kauan käytössä.

Tinttaran poseeraminen kameran edessä on ollut tyrmäävää jo pikkutytöstä asti. Tämä ruusumekko oli ihana!

Uusimpia luottovaatteitani, solmumekko. Kaava on muuten tulossa Ommellisella myyntiin!

Tämä synttärimekko oli sekä äidin että tyttären suosikki. Neiti muistelee kaiholla helmarimpsuja edelleen.

Korkkikankainen tabletin suojus tuottaa kultahippuineen iloa edelleen joka päivä!

Ekaluokkalaisen softshelltakki on onnistunut kaikin puolin. Nämä kuvaukset olivat myös ihanat pojan kanssa ♥

Tuuttikuosi ja yksi ekoja bombereitani, jossa kaikki natsasi.

Lettimekko, tarvitseeko sanoa enempää ;)

Villapaita miehelleni oli jälleen uusi onnistuminen, eka aikuisten neulevaate.


Olisi mukava kuulla, oletko ollut mukanani alusta asti ja millaisia juttuja Sinulla on jäänyt mieleen näistä vuosista?
Iloa just Siulle ♥

14 kommenttia

  1. Oon seurannu ilolla blogiasi kaikki nää vuodet ja oot ollu miule, ystävän lisäksi, inspiroija ja innostaja käsitöissä. Tulihan miusta tässä välillä ns. paluuompelija, pitkän tauon jälkeen löytyi ompelun ilo ja rohkeutta haastaa itteensä. Yhtenä isona tekijänä pidän tätä ihanaa blogiasi. Kaikkea hyvää tulevillekin vuosille, ihanien ihmeiden maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Titi sanoistasi ♥ Merkitsee tosi paljon kuulla, että olet ollut menossa mukana ja tykännyt!Jatketaan samoilla linjoilla ♥

      Poista
  2. Onnea koululaisen ikään ehtineelle blogille. Kettu, joka on pujahtanut hupparin taskuun, häntä vaan jäi nykyviin on kyllä oivaltava ja hauska. 18 tekstiä kuukaudessa, on siinä ollut kova tahti. Mutta kun ompelusta ja kirjoittamisesta pitää, niin blogitekstit syntyvät helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna ♥! Tuo kettutakki oli minustakin niin kiva, että tekisi mieli tehdä uusi, mutta ei taida koululaiselle enää kelvata :D Tuo 18 postausta oli vähän liikaa, paukutin silloin kaikki tekeleeni kerralla. Nyt jos saisi edes kerran viikossa julkaistua, niin menisi hyvin :)

      Poista
  3. Onnea!
    Mukana on oltu alusta asti ja samoihin aikoihin olen itse alkanut ommella, kun sinä olet blogin aloittanut. Olen kasvanut siis ompelu saralla tässä sinun mukanasi :D
    Harmittaa kyllä nuo muutama mainitsemiesi blogin loppuminen.
    onneksi sinä jatkat edelleen❣️
    Kaikkea hyvää, jään edelleen seuraamaan!

    Terveisin Maija, vakkari seuraaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija, ihan huikean mahtava kuulla, että olet kulkenut matkassa mukana ♥ Ihania ompeluita siulle jatkossakin ja kaikkea muutakin mukavaa ♥ :)

      Poista
  4. Olen aikoinaan hupsahtanut blogisi sivuille ja siitä saakka seurannut persoonallisten töittesi esittelyä ja lastesi kasvua. Käsityö ihmisenä olen saanut vihjeitä ja ohjeita tai olen muuten vain nauttinut kivasta tekstistä ja hyvistä valokuvista. Kiitos kirjoituksistasi tähän saakka ja ilahduta meitä edelleenkin. Terveisin, täällä välimerelläkin syksy ilmoittaa tulostaan. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, terveisiä Välimerelle ja kiitos Irmeli mukavista sanoistasi ♥ Näissä postauksissa näkee kyllä tuon lasten kasvun mainiosti, hurjaa vauhtia menee aika! Ihanaa syksyä sinne ♥

      Poista
  5. Onnea! Muistaakseni olen seuraillut sinua alusta lähtien. Olet innostanut ja toiminut samaistumisen kohteenanikin. Esimerkiksi muistan yhä tuon postauksesi viininpunaisesta trikoomekosta: se nauratti, kuinka sitä itsekin tulee aina aika ajoin mietityttyä, milloin minusta tulee aikuinen (ja mietin vielä näin 44-vuotiaanakin). :D Ihanaa syksyä ja monia blogivuosia vielä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, kiitos ihanasta kommentista Maarit ♥ Mahtavaa, että jotkut tekstit osuu ja uppoaa erityisesti :D Ihanaa syksyä siullekin!

      Poista
  6. Hei.
    Olen varmaankin pienen neitisi syntymän aikoihin alkanut seuraamaan blogiasi. Kahlasin kyllä alusta asti tekstit läpi. Vielä näin itse kotona olevana koen blogisi erittäin inspiroivana ja ihanan värikkäänä! On aina ilo lukea juttujasi! Toivottavasti jatkat vielä pitkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos Monika ja kiva, että olet pysynyt mukana! ♥♥ Varmasti jatkan, toivottavasti te lukijatkin jatkatte ;) ♥

      Poista
  7. Hei, olen ollut mukana alusta saakka. Esikoispoikasi on saman ikäinen kuin kuopukseni ja silloin vauvan kanssa hurahdin blogiisi. Käyn edelleen säännöllisesti lukemassa kuulumisia blogista. Ohjeidesi avulla olen muutamia ompelutöitä saanut toteutettua, nyt vain hektinen arki tahtoo viedä liiaksi aikaa. Blogisi on aina ollut inspiroiva. Älä lopeta blogin pitämistä, tuot iloa monelle <3 /Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikeaa kuulla, kiitos Miia ♥♥ Tällaiset kommentit inspiroivat minua valtavasti, ihanaa, että olet pysynyt mukana!

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!