Pomenia on satumaailma, jossa elävät sovussa niin keijut, peikot kuin lohikäärmeetkin tanssien, leikkien ja taikapölyä keräten. Pomenian rauhaa uhkaa kuitenkin ynseä ja kämälä pimeyden velho Käämä, joka haluaisi kitkeä pois ilon, naurun ja kaiken muunkin epäjärjestyksen luomalla ikuisen talven. Tästä alkaa suuri pelastusoperaatio, jossa tarvitaan saumatonta yhteispeliä, uskallusta ja pelkojen voittamista, ystävyyttä ja kaverin tsemppaamista sekä uskoa siihen, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Tärkeintä on seikkailu, leikki, taikuus ja tietenkin riittävästi seikkailuevästä mukana. " Ja kuten aina, kaikkea sattui ja tapahtui sillä sattua ja tapahtua kuuluikin." 

Pomenian on luonut Petronella Grahn, jonka omille lapsilleen kertomat sadut alkoivat elää omaa elämäänsä ja nyt vuosien jälkeen me muutkin pääsemme niistä nauttimaan. Tarinoita siivittävät upeat, värikylläiset ja mielikuvitusta hivelevät kuvitukset, joita tarkastelemalla kuvista löytyy aina vain uusia yksityiskohtia. 

Sain tutustua Pomenia-sarjan kolmeen ensimmäiseen osaan; Taikamaailman suuri seikkailu-kirjaan, Satuseikkailu- lautapeliin sekä Tunneseikkailukortteihin. Sarja on täydentymässä jo piakkoin Satujoogakorteilla ja kirjan jatko-osilla. Aloitetaanpa sitten tuosta kirjasta! Taikamaailman suuri seikkailu oli ihan täydellinen iltasatukirja, joka jo alkumetreillä imaisi lapset mukaansa ja äidinkin viimeistään kolmantena iltana. Sivuja on reilut 200, joten tarinaa riittää useammalle lukukerralle. Kirjassa seikkailee Teo-poika, joka herää peikkona Pomeniassa ja on ennustettu pelastamaan Pomenian yhdessä lentopelkoisen Sisu-lohikäärmeen kanssa. Tarinassa lapsia viehättivät satuolennot ja juuri sopiva jännitys. Minua ilahdutti se kuinka taitavasti tarinaan oli upotettu mielettömän tärkeitä viisauksia ja sanomaa siitä, miten erilaiset tunteet kuuluvat elämään, sinä riität omana itsenäsi ja ystäviä autetaan. Tarina oli omiaan herättämään myös keskustelua lasten kanssa. Toista osaa odotetaan meillä jo suurella innolla, jotta saadaan tietää mitä sitten tapahtuukaan...

Satuseikkailulautapelissä jatkavat samat hahmot ja tehtävänä on vapauttaa Ruttu-keiju velhon kynsistä. Pelin idea on yksinkertainen; noppaa heittämällä liikutaan laudalla, käännetään pelimerkkejä ja nostetaan tehtäväkortteja ja lopulta kiiruhdetaan pelastamaan keiju. Erityismaininta siitä, että pelilaudan voi kääntää, joko päivä- tai yöpeliksi ja molempiin on omat, toisistaan hieman poikkeavat säännöt. Päiväpelissä oranssien tehtäväkorttien tehtävät ovat fyysisempiä ja kehoa herätteleviä, kun taas yöpelissä violeteissa korteissa rauhallisempia. Tehtäviin liittyy tunteiden nimeämistä ja ilmaisua, jota voi aina suositella harjoiteltavaksi. Peliä voi pelata ilman kirjaan tutustumistakin, mutta toki hahmot ja tehtävät tuntuvat ehkä mielekkäämmiltä, jos tarina on taustalla tuttu. Plussaa on pelisuunnittelussa sen visuaalisuus sekä se, että ohjeet ovat kirjoitettu laatikkoon eikä irtopaperille, joka aina hukkuu. Ainut miinus on hieman hidas pelitempo, toimintaa voisi olla enemmänkin.

Tunneseikkailukortteja en ole vielä töissä testannut, mutta kotona lasten kanssa niitä kokeilin. Korteissa on sama ihana kuvitus ja niitä voisi sellaisenaan käyttää esim. sadutukseen. Korteissa on ohjattu erilaisia toiminnallisia menetelmiä tunteiden käsittelyyn ja ne on jaoteltu luovaan tunnetyöskentelyyn ja rauhoittumisen harjoituksiin. Jokaisessa kortissa on pieni teemaan virittävä tarina ja sen alla tehtävä. Koska nämä on nivottu Pomenian tarinaan, olisi hyvä ainakin esitellä hahmot lapselle etukäteen. Kirjan lukeminenkin etukäteen voisi olla hyvä juttu. Esimerkiksi päiväkodissa näistä saisi ihanan projektin, jos ottaisi koko paketin käyttöön ja tekisi korttien harjoituksia vaikkapa ryhmän kokoontumisilla. Ihan itsenäisinä nämä kortit eivät ehkä toimi, mikä voi nostaa kynnystä niiden käyttöön ottoon. Toki jo kuvien takia kannattaa tutustua!

Oletko Sinä tutustunut jo Pomeniaan?